Kalastus - Arjeplogissa elokuussa 2013 19-23.08.2013

Arjeplogissa elokuussa 2013

Maanantai 19.8

Maanantaina iltapäivällä starttailin autoa Oulusta tarkotuksena taas palata tutulle seudulle uusia paikkoja koluamaan. En saanut kaveria mukaan, kun ei kovin monella viikon vapaita tunnu tähän aikaan enään olevan (koulut alakanu just tai kesälomat jo pietty). No eihän se ongelma oo, jos yksinään menee. Sitten vaan jos auto lasahtaa, tai ittesä teloo niin voi reissu pitkistyä, mutta sitä ei kannata ajatella. Ei muutako tukka putkella vaan kohti kalavesiä!

Suomen puolella latasin tankin ja kanisterit täyteen polttoainetta ja yhteensä sitä oli sitten noin 100 litraa. Sillä ajaakin jo Ruotsin puolella yli 1400 kilsaa, eli ei lopu kesken. Vielä Torniossa tankkasin ihan täyteen tankin ja oli ainaki polttoainetta nyt riittävästi. Illalla olin joskus kymmenen aikaan järvenrannalla Arjeplogissa. Arvidsjauren OKQ8:lta kävin luvan ostamassa (tämän hetken Forexin kurssilla 24 €/viikko). Meinasin jo illalla lähteä järvelle, mutta pimeys uhkasi tulla pian ja päädyin sitten aikaiseen herätykseen...

Tiistai 20.8

Kello soi, sammui ja kalamies heräsikin sitten kun siltä tuntui, eli meni varmaan aamukaheksaan kuitenkin herätys. Nopeasti tavarat kasaan, kalalaukkuun vähän evästä ja kohti edellistalven kalapaikkoja. Melko pian tuli jo eka harri, pieni kala, mutta kuitenkin. Sitten tuli heiteltyä lottoa turhaan useampaan otteeseen. Ei ollut oikein kala syönnillä, uistin oli väärä tai joku muu mättäsi.

Tutussa "laguunissa" nappasi taas parikymppinen harri ja joitakin pikkuharreja seurasi lottoa, ainakin tunne oli että uistin oli oikea. "Laguunin" avoveden reunasta tärppäsi kolmisatanen ahven. Sitten tuli pari pienempää ja kaikki samalla punapilkkuisella lotolla. Olen kuullut tätä uistinta monen kehuvan, mutta vielä se ei ole omassa pakissa oikein sijoitusta saanut. Sitten heitin oikein kauas, annoin vajota ja lähdin kelaamaan. Nyt oli hieman parempi ahven kiinni ja kun sitä kelailin rauhallisesti, huomasin että sen perässä seurasi kolme haukea! Ahven oli painoltaan arviolta joku 400-500 g kala. Ahven pääsi irti ja heti oli hauella ruokahalu otilla. Sain lotolla pienimmän niistä, joka oli reilu kaksikiloinen. Vaihdoin siiman päähän tuoreen ambulanssinvärisen Tobyn ja reilu kolmikiloinen hauki tuli rantaan. Suurin kolmesta oli vähintään nelonen, mutta se ei enään tarttunut. Sain vielä pari ahventärppiä ja päätin palata autolle ja lähteä etsimään uusia paikkoja.

Kattelin kartasta joen, josta järvi laskee vetensä Bårgåjaureen. Päätin ajella sinne ja seutu näytti melko lupaavalta. Joki oli leveydeltään ehkä kymmenen metriä, ja paikoin melko matala. Ei siis oikein ison kalan paikkoja ollenkaan. Seurailin vastarannalla pomppivaa oravaa, jota luulin ensin joksikin kärpäksi, kun sillä oli valkoinen hännänpää. Se kävi juomassa vettä ja sitten se lähti ylittämään jokea. Kerrankin sattui kamera olemaan kädessä, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu. Annoin kameran laulaa koko ylityksen ajan. Muutaman hienon uimahypyn se teki kiveltä jokeen. Orava pääsi melko nätisti joen yli ja sinne se katosi metsään. Yksi kala kävi tärppäämässä, mutta siihen jäi tapahtumat sillä joella. Venevajan vierellä järven rannalla oli ruotsalaisilla joskus jäänyt kelkka välille. Lynxistä oli purettu kaikki käypäset osat pois ja pelkkä runko oli rannalla hajoamassa.

Nyt päätin lähteä hakemaan ihan uusia paikkoja. Kattelin kartasta vähän suurempia lampareita, missä vois olla kalaa. Ehkä kymmenellä lammella kävin kokeilemassa, mutta ei tärppinyt missään. Båldakatjaure vaikutti hyvältä jä päätin käydä kokeilemassa. Lähdin kiertämään rantaa ja heittelin pitkäheittoista karikon taimenlusikkaa järveen. Ei tärppiäkään. Kiersin niemen kären taakse ja sieltä lähti joku kotka lentoon ja komiasti kaarsi kauemmaksi kelohongan latvaan istumaan. Heittelin järvellä ehkä tunnin pari, mutta ei sielä näkynyt paria pikkutaimenta lukuun ottamatta mitään. Palasin taas autolle. Nyt alkoi olla jo nälkäkin. Päätin, että nyt ei syödä mitään muuta kuin kalaa, eli kalastetaan siihen asti. Kävin muutamalla järvellä kokeilemassa ja yhden poukaman ohi olin jo ajamassa, kun jarruttelin ja pakittelin auton tienreunaan. Eka heitto karikolla ja parikiloinen hauki nappas lusikkaan. Kelasin kalan rantaan, verestin heti ja vedin fileet kalasta pois. Heitin tavarat autoon ja lähdin etsimään yöpymis, tulenteko ja kalastuspaikkaa.

Ajelin joitakin kilometrejä, kun vastaan tuli risteys. Mietin, viitsisinkö kääntyä, kun ei risteystäkään kartassa näkynyt, eli ei varmaan vie paljon mihinkään. Lähdin ajelemaan ja siinähän sitä sitten oltiin sillalla, jonka ali virtaa vuolvojaure ja moni muu elvas, jaure ja älven. Sitten tuli metsäsaareke ja kohta toinen silta. Nyt näytti hyvältä. Tulentekopaikkakin löytyi ja pistin kelopuut heti palamaan.
Virittelin heittokohon jatkeeksi tapsin ja siihen matosyötin. Heitin virityksen järveen ja kohta oli kala kiinni. Kala kävi pinnassa ja mietin, että eihän nyt oikeasti voi taimen olla kiinni, kun ei paljon pistä vastaankaan, mutta painaa silti siiman päässä. Kohtahan sieltä sitten näkyikin tulevan hauki, jolla oli parikymppinen harjus poikittain suussa. En saanut haukea ylös, kun löysäsi otteen ja päätti palata järveen. Harjus oli melko surullisen näköinen, läpipurtu kala, mutta palautin sen takaisin, koska se oli alamittainen. Olihan siitä sitten kuitenkin varmaan hauelle syötäväksi, jos ei elontaivalkaan kalalla enään jatkuis.

Palasin nuotiolle, joka oli jo hyvässä hiilloksessa. Perunat oli kiehumassa ja kalakin alkoi olla jo paistokunnosa. Tein ruodottomia fileitä ja parikiloisesta kalasta sitäkin tulee yhdelle melko paljon. Paistelin kalat hyvässä satsissa voita ja kyllä meni nälkäiselle liukkaasti alas perunat ja voissa paistettu tunturihauki. Keittelin vielä termarin täyteen kuumaa vettä aamua ajatellen. Eipähän tarvi sitten enään nuotiota sytytellä aamulla. Ilta alkoi hämärtymään ja ajelin auton pieneen tienpätkään joka oli sopivasti syrjässä kosken pauhulta. Edellisiltana valmiiksi kaadettu vänkärinpenkki ja valmiiksi levitelty retkipatja tyynyineen odotti. Kun yksin on liikenteessä, niin ihan turha on teltassa nukkua. Kerran kyhätty makuupaikka toimii koko reissun ajan, kun kaikki epätasaisuudet eri vaatteilla tasoittelee patjan alta.

Keskiviikko 21.8

Aamukaakao sai miehen ja vatsan virkeäksi. Otin reppuun evääksi makkarapaketin ja ajatuksena oli kiertää Vuolvojauren rantoja ja kokeille kalaonnea. Eipä sieltä mitään alkanut tulemaan ja melko pian tuli mieleen paikan vaihto. Ajelin siihen ensimmäiselle sillalle ja lähdin kalastelemaan siitä alaspäin. Koskessa kävi alamittainen taimen hamuamassa volframilippaa. Sekin seutu vaikutti hiljaiselta toista kalaa, alamittaista harria lukuun ottamatta. Taas piti katella uutta paikkaa. Lähdin ajelemaan takaisinpäin ja poikkesin järvellä, ei saalista. Kattelin kartasta paikan, nimeltään Skuppe, paikka saman vesistön varrella, mitä Vuolvojaure on, hieman vain ylempänä. En päässyt huonon tien takia sinne asti, ja palasin takaisinpäin.

Tieltä näkyi järvi sadan metrin päässä ja päätin käydä kokeilemassa. Heittelin lotto kovimpiin tyrskyihin ja sieltä alkoi ahvenia tulemaan. Sitten oli tietysti myöskin hauki kiinni, mutta se pääsi karkuun onneksi. Vaihdoin paikkaa vielä tuulisemmalle rannalle ja vielä niemen kärkeen ja punapilkkuista lottoa heitin vasten tuulta. Sieltä tärppäsi reilu nelikymppinen harri. Päätin ottaa sen ruokakalaksi. Ahvenia tuli ehkä 10-15 kappaletta ylös asti. Suurin 520 grammaa ja pienin ehkä 250 grammaa. Kaikki siis ruokakaloja. Päätin huvikseni ottaa muutaman opetusvideon, miten kalastetaan eräällä Merikarvialla valmistetulla heittoperholla. Suomeksi, Englanniksi ja Ruotsiksi sain otettua, mutta kun olin Venäjää vääntämässä, niin ei kalaa enään tullut. Tosin se mun Venäjä on sitä, miltä se Suomalaisen korvaan Venäjältä kuulostaa, eli ei Ahti varmaan ymmärtänyt antaa ahvenia, eikä edes Päär pieniä kaloja.

Syönti siis hiipui siltä paikalta ja päätin kokeilla toisaalla. Ei parempi onni sieläkään ja kattelin metiköstä sopivaa tervaskantoa, mistä ottaa vähän polttopuuta. Paistelin paketin Wilhelmiä. Ensimmäinen ja toinen meni melko jouhevasti. Kolmas oli enään hyvän makuinen ja neljäs oli jo vähän liikaa, mutta eihän sitä kannata semmosia makkaroita jättää syömättä. Tämä paketillinen nimittäin on kulkenut jo edellisreissulla Norjassa Lyngenillä ja sen jälkeen pitkän pakastuksen jälkeen päässyt taas reissuun. Ei varmaan säilyvyyttä ois paljoa enään ollut avatulla paketilla. Keräilin kamppeet kasaan ja palasin autolle.

Nyt lähdin ajelemaan Örnvikiä kohti. Ohimennessä pysähdyin viimevuotisella "saunarannalla". Ei ollut runko enään pystyssä, mutta tulipesä oli. Siihen ois ollut helppo taas sauna pystyttää. Liekkö tulva vienyt rungon, kun oli rakennettu niin lähelle jokea. Ei tullut kalaa niiltä vesiltä, kun vesikin oli matalalla ja huristelin Örnvikiin. Kävin kattelemassa Tjeggelvaksen rannalla ja olihan se melko pelottavaa katella peilityyneen järveen isolta rantakiveltä suoraan alaspäin, missä oli näkyvyys jotain 11-12 metriä talvella. Nyt ei illalla hämärässä paljoa näkynyt, ehkä "vain" noin 6-8 metriä. Heitin muutaman kerran uistetta ihan vain huvin vuoksi. Palasin autolle ja ajelin pari kilsaa takaisinpäin sopivalle nuotiopaikalle. Keräsin tervaspuita ja sytyttelin roihun. Valmistelin harjuksen savustusta varten. Savustaminen kotona grillissä tain nuotion lämmössä onnistuu helposti. Foliota alle, siihen päälle leppäpurut, leivinpaperi kalan ja purujen väliin ja folio päälle. Tiukka paketti ei päästä savuja läpi ja avattu harjus kypsyy vartissa. Keitin taas aamuksi vedet valmiiksi ja pistin nukkumaan.

Torstai 22.8

Torstai aukeni vaihteeksi teekupposilla. Kävin kokeilemassa jotain Tjeggelvakseen laskevaa puroa, mutta se oli tyhjä. Sieltä tullessa löytyi hyvä mustikkapaikka. Melko nopeasti sai muutaman desin kerättyä lippalakkiin ja tulin epähuomiossa syöneeksi ne kaikki. Isoja marjoja vähälehtisissä varsissa. Oli helppo poimia ja kun karhun elämääkin miettii, niin kyllä se melko nopeasti vetäisee kilonkin niitä kuonoonsa sieltä, jos ei tarvi roskista välittää.

Lähdin ajelemaan vähän Tjeggelvasta alaspäin ja pysähdyin tarkotuksella semmoselle paikalle, mistä ei järven rantaan pääse ilman pientä kävelyä (puoli kilsaa). Ei ainakaan ihan kaikki olleet sielä käyneet, kun ei ihan tienvarsipaikka ollut. Heittelin taimenten toivossa taas karikkoa, mutta eipähän sieltä mitään tullut. Menin tarkoituksella taas tuulisimmalle rannalle ja tuulennopeus oli varmasti kymmenen metrin luokkaa. Tyrskyistä olen ennenkin saanut kalaa Arjeplogin seudulla (pitäs opetella kotonaki tyrskyissä kalastamaan). Vaihdoin siiman päähän punaisen loton ja eka heitolla samasta paikasta tarrasi alamittainen harri. Päästin sen takaisin ja kohta tulikin 43 senttinen ja 570 grammainen harjus. Pari pienempää tuli lisäksi ylös ja joku nelikymppinen oli myöskin kiinni. Piti pikkuhiljaa alkaa uskomaan siihen punaiseen lottoon. Siinä on jokin juttu, mikä tekee siitä pyytävän uistimen.

Parin kilsan paikanvaihto ja taas kohti kovimpia tyrskyjä. Tuuli puhalsi suoraan monta kilsaa leveän järven yli ja aallot oli ehkä metrin luokkaa kovimmillaan. Nyt ei lottokaan antanut kalaa ja testasin matosyöttiä. Päätin, että heitän kymmenen kertaa, viisi toisella ja viisi toisella niemen kärjellä. Jos ei tule kalaa, niin lähden rappenille. Kahdeksannella heitolla Karikon avulla uitettua matoa seurasi harjus. Uittelin syöttiä pari kertaa edestakaisin rannassa ja sehän nappasi kiinni. 41 cm ja 520 grammaa painava harjus taipui melko nopeasti. Muutamia heittoja vielä, mutta ei tullut muuta kalaa.

Iltakuuden aikaan olin Saddegavva-nimisessä paikassa Tjeggelaveksen rannalla. Jos haluaa rauhassa olla hiekkarannalla, riittävän syrjässä, niin kannattaa harkita Saddegavvaa. Hieno hiekkaranta, kallioista seutuakin löytyy ympäriltä ja varmasti saa olla rauhassa. Aurinko laskee horisonttiin, niinkuin merellä olisi. Tein pienen videonpätkän miehestä joka haaksirikkoutuu "autiolle" saarelle. (JUONENPALJASTUKSIA) Kaveri löytää koukun ja siimaa, ja onnistuu punaisten marjojen avulla saalistamaan kalan. Hiekasta törröttää paistinpannu ja sillä mies päättää paistaa saaliinsa. Kun nuotio on saatu kyhättyä, mies hoksaa lähteä etsimään hedelmiä. Hän löytää banaanipuun, omenapuun ja ananaspurkkipuun. Juuri kun haaksirikkoutunut on nostamassa pannua tulelle paistaakseen kalaa, hän kuulee askelia. Selän taakse on ilmestynyt valtavan kokoinen ruma ja pelottava Viikinki. Ukolla on ruskeat pitkät viikset, ruskea tukka, karvalakki, ruudullinen viitta, mustat housut ja saappaat. "Välkommen till Sverige" Mies pelästyy ja juoksee takaisin mereen, eikä palaa enään koskaan tälle kirotulle maaperälle.

Perjantai 22.9

Perjantain aamu valkenee Rappenin rannalla. Tuttu kalapaikka kahden pilkkireissun jälkeen antaa aihetta odottaa hyvää saalista. Punainen lotto siiman päässä ja eka heitolla tulee jo alamittainen. Pitkin päivää heittelen karikoille lottoa ja harjuksia tulee. Alamittaisia vähintään. Yhden pidemmän heiton ja lyhyen vajotuksen jälkeen saa kalamiehen hikoamaan. Tunnen kädessäni tärpin, heti pari kovaa potkua, kohta uusi tärppi ja taas pari potkua. Joko iso ahven tai harri kävi yrittämässä. Paikallisten haukien käyttyäytyminen on lähinnä semmosta, että tuntuu, kuin joku tukki tulis perässä ja vasta ihan vieressä hauki huomaa, että "oho, mää oon uistimessa kiinni ja tuo uistin on kiinni jossain narussa. Sen naurun päässä on joku ukko ja se syö mut kohta jos mää en mee karkuun"

Viidennen mitallisen jälkeen jää lotto pohjaan ja pitää alkaa miettimään vaihtoehtoa. Omatekoinen 6 grammaisen loton kopio, 8 grammainen Ottolippa lentää ja jo parin heito jälkeen alkaa kalaa taas tulemaan. Punarunkoinen, kirkaslehtinen lippa ui hieman syvemmällä, mutta sehän ei haittaa. Lentomatkakin on pidempi, kuin 9 grammaisella muovikuorisella lotolla. Pienestä poukamasta lähee kaksi haukea, ehkä noin parinkilon kaloja molemmat. Käyn vielä kauempana heittelemässä lippaa, mutta ei tule enään kalaa. Yksi kolmisatainen ahven taipuu haaviin ja sitä väsytellessä elättelen jo toiveita isosta harrista. Ei ollut pettymys sekään silti, hyvä syömäkala kun oli kuitenkin. Päivän aikana tuli huomattua, että tiistaista asti kipeänä ollut nilkka oli turvonnut. Aloin kattomaan, että mikä roska jalkapohjassa on, kun kipeää tekee. Sielä oli semmonen syvä haava, joka aukeili aina vähän väliä. Eipä ne silti kalastamista hiasta. Nopeuttaa vain, kun pitää jokapaikkaan juosta ja ehtiä kalastamaan, ennenkuin huonommaksi nilkka menee. Sillä seudulla ei tasaista rantaa oo, eli neljä päivää tuli kiveltä toiselle hypittyä. Ei ole ihme jos vähän nilkka turpoilee venähyksen jälkeen.

Suomustin osan kaloista ja osan perkasin vain. Kävin autosta hakemassa ämpärin ja evästä. Söin itteni täyteen ja laitoin kalat täynnä vettä olevaan ämpäriin, että pysyvät jokseenkin kylmänä. Lähdin nyt rantoja pitkin kalastelemaan ja jossain välissä oli taas tukki kiinni. Pumppasin kalaa pintaan ja kun se mut huomasi, niin pienen ilmalennon jälkeen siima napsahti poikki. Vaihdoin pinkkirunkoisen kopion siiman päähän. Sekin alkoi tuoda kalaa. Pienen poukaman kohdalla päästiin taas tukkihommiin. Nyt oli kuitenkin vähän voimakkaampi tukki, kun sitä sai vääntää jo tosissaan. Huomasin, että lippa näkyy suupielestä, eli ei ole ainakaan siimankatkeamisen vaaraa, jos pidän sen vain kokoajan tiukalla. Kiskoin hauen väkisin rantaan. Pikainen painoarvio, neljä kiloa ja kala takaisin järveen. Lähtiessään se vielä säikäytti kalamiehen, kun pyytäjä luuli sen olevan avun tarpeessa. Melko vauhdilla lähti hauki ja eipä jäänyt aihetta miettiä, pärjäileekö se vielä. Muutama harri kävi vielä morottamassa ja kello näytti siltä, että pitäis alkaa miettimään paikan vaihtoa.

Kello alkoi toisaalta olemaan jo sitä luokkaa, että jos heti lähtis ajelemaan, niin ois järellisten aikaan kotona. Päätin käydä kaupan kautta, kun oli vaniljaviineri ostamatta. Ajattelin sen tuliaisena viedä, mutta sitä ei löytynyt. Löytyi jotain ihan muuta, mitä ois pitäny viiä jo aiemmin, nimittäin SURSTRÖMMING! Hapansilakkaa. Lähdin ajelemaan Arjeplogista kotia kohti ja jossain välissä pyörähti auton mittariin 0,5 miljoonaa kilometriä. Mulla oli se purkki vänkärinpenkillä ja mietin, mikä täälä autossa haisee. Nuuhkasin sitä purkkia ja eipä sitä tarvinu enään miettiä. Vein purkin peräkonttiin ja jatkoin matkaa. Ihan vain testimielessä, voitte joskus viikon hikoilun jälkeen haistaa kainaloanne. Sieltä löytyy parempi tuoksu, kuin hapansilakkapurkin saumasta valuneesta nesteestä, joka lienee juuri sitä itseään. Näin tuli todettua!

Luettu 1543 kertaa

Reissussa mukana

Sopuli

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
06.09.2013VastarannankiiHyvää rapsaa! Tuo haaksirikkovideo olis kyllä hauska nähä.
Kaloja ei löytynyt