Kalastus - Arjeplogissa pilkillä huhtikuussa 2014 06-11.04.2014

Arjeplogissa pilkillä huhtikuussa 2014

Kevään ensimmäinen pilkkireissu Arjeplogiin starttaili sunnuntaina iltapäivällä Oulusta. Pakkailtiin auto ja lähettiin ajelemaan iltaviiden aikaan Ruotsia kohti. Suunnitelmissa olla siis pilkillä heti maanantaina aamusta ja takasi reissusta tulla loppuviikosta, riippuu miten sitä kalaa tulee ja minkälaiset on ilmat. Iissä tankattiin auto ja 30 litran kanisteri täyteen halapaa diisseliä. Matka hurahti melko nopeasti ja ennen vuorokauden vaihtumista oltiin jo yhdellä hyväksitodetulla järvellä, missä on varmuudella siikaa, harria ja ahventa ainakin. Kaikissa lajeissa vielä hyvät mahdollisuudet koukuttaa ennätyksiä.


Maanantai 7.4 Järvi Arjeplogissa

Aamuherätys laitettiin seitsemäksi ja se nukuttiin tunnilla vielä yli, kun olisi jääneet makoisat unet muuten niin lyhyeksi. Alettiin pikkuhiljaa siirtyä järvelle, metsiä ja kestohankia pitkin. Lunta oli metsässä metrin verran, mutta kestohangella oli hyvä kävellä. Kaverilla oli suksetkin, mutta niitä ei paljon tarvinut, kun oikeastaan koko reissun ajan mentiin kestohankia pitkin aamusta iltaan. Kairailin ensimmäiset reiät tuttuun lahdenpoukamaan, missä ollaan käyty edelliskeväänä pilkkimässä suurahventa. Muutaman reiän jälkeen napsahti vajaat nelisatanen ahven lätkän alla uitettuun matosyöttiin. Nautiskelin aamupalan jäällä, ettei mene turhaa pilkkiaikaa hukkaan. Savulohisulatejuustoa leivän kanssa ja taas mentiin.

Kokeilin välillä kaikuluotaimen kanssa pilkkiä ja sehän oli varsin näppärää muuten, mutta koko laitos autonakkuineen on aika raskas hinattava pehmeässä lumessa. Kyllä siitä oli hyötyäkin, kun näin miten iso ahven kävi tarkastelemassa pilkkiä ja vaihdettuani lätkän uittotyyliä suostui nappaamaan syötin. Kolmepuolikas ahven kellahti jäälle ja kun välillä uitin mormuskaa, niin sieltä tuli reilut 30 cm pitkä siikakin. Kalantulo rauhoittui hieman, kun käytiin vähän syvemmissä vesissä välillä. Luotain ei antanut kalahavaintoja syvemmistä vesistä ja kun kalat oli tullut matalasta alle metrin vedestä, niin päätin laittaa laitteen syrjään sen päivän osalta ja keskittyä pilkkimiseen.
Pikkuhiljaa siirryttiin edelliskeväänä kalaa antanutta laguunia kohti. Matkan varrella näkyi olevan muutama vanha pilkkireikä ja kairailtiimpa sitten siihen uudet reiät viereen. Muutama nosto Kuusamon Lappiloisteella ja kun kattelin ylhäältä pilkkiä, niin mato häipyi yhtäkkiä kuvasta. Lähdin nostamaan rauhallisesti ja sieltähän alkoi körmy nousta. Reiällä ei oikein suostunut nousemaan putkeen, mutta kyllähän se sitten ylös asti tuli ja reissun alku näytti varsin lupaavalta. Kaveri katteli vieressä ja mietin ääneen, että uskaltaako kiloa toivoa ja varmistin mittanauhalla, 38 cm. Ei varmasti ole kiloa tämä kala. 830 grammaa digivaaka antoi kalalle painoksi ja reissu olikin jo oikeastaan pelastettu jo maanantaina iltapäivällä. Kairailin vielä muutamia reikiä sinnetänne kaverin jo mentyä laguuniin pilkkimään. Ei tullut kalaa ei ja oli mullakin aika siirtyä tähän kalojen kehtoon, joka osoittautuikin tyhjäksi tälläkertaa.

Siirryttiinkin sitten läheiselle auringonsulattamalle rinteelle nuotiota polttamaan ja ruokaa tekemään. Kaveri paistoi saamansa ensimmäisen harjuksen ja itse käristin melkoisen rivin nakkeja. Sieltä se sujahti nopiasti alas italiansalaatin kans ja virtaa oli vaikka muillekkin jakaa. Lähdettiin ylittämään järveä ja tutkimaan uusia seutuja, mutta ilman tulosta saatiin taas mennä jonkin aikaa. Ajateltiin ensimmäistä kertaa kokeilla jokisuuta, missä on vettä metrin verran, eli ei kovin syvä, mutta matalien vesien kalakokemuksista voisi päätellä, että siellä on kalaa. Heti eka reiältä tuli joku alamittainen harjus ja kolmisatanen siika. Tein toisen reiän ja taas kävi muutama alamittainen harjus jään toisella puolen. Punainen Markku Aution morri toimi hyvin. Kolmannella reiällä nappasikin sitten päivän suurin. Tunsin, että nyt on painoa toisessa päässä ja lähdin nostamaan kalaa putkeen. Siinähän se sitten katkesi koukku juuri, kun kala oli puoleksi noussut putkeen ja oli valehtelematta vähintään kilonen siika. Ei auttanut harmittaa kalan menetys, vaan jatkoin uuden yrittämistä. Kaveri sai jonku 30 cm harrin, jonka päästi takaisin. Mutuja tuli yhdestä reiästä melko kasa, kun tarttuivat ulkopuolelta kiinni.

Kalapäivä alkoi olemaan päättymässä ja päätettiin siirtyä perkailuhommien jälkeen kohti seuraavia paikkoja ja yöpymistä. Mentiin Vuolvojauren ylittävien siltojen kupeeseen, mistä olin muutaman harrin ja jonku alamittaisen taimenen saanut viime kesänä. Samassa vesistössä on rautuakin hieman ylempänä, eli kalaa pitäisi kyllä olla. Rakenneltiin nuotiot ja evästeltiin se tunti pari iltasella ja alettiin koisimaan.


Tiistai 8.4 Vuolvojaure ja järvi Arjeplogissa

Aamuherätys taas melko aikasin ja kaveri jäi autoon vielä nukkumaan, kun itse lähdin jäälle. Tuntui toivottomalta kalastaa isolla järvellä, missä ei oo muiden jälkiäkään, eikä mitään merkkiä missä kannattaisi olla. Puoli tuntia maltoin istua ja mielessä pyöri vain eilinen kiloisen siian karkuutus. Päätettiin vaihtaa ainakin tästä paikkaa ja mentiin muutama kilometri ylemmäs, missä oli pieni koskipätkä kahden järven välissä. Kairailtiin reikiä jäälle mennessä ja siellä olikin jäätä vielä joitakin kymmeniä senttejä. Kaverilla kävi lätkää potkimassa joku isompi kala ja ite päästelin takaisin varmaan 5-7 alamittaista harria. Siirryttiin vielä muutaman kerran ja viimeisen reiän kairasin alle 10 cm jäähän. Päätettiin, ettei keskemmälle jokea uskalla enään mennä ja eipä se paikka kalaakaan enään antanut.

Palattiin eilisille paikoille takaisin ja aloitettiin pilkintä taas matalasta lahdenpoukamasta. Muutaman reiän jälkeen kävi joku tärppäämässä, mutta ei jäänyt kiinni. Pudotin morrin veteen ja vajaat nelisatanen ahven koki pikaisen hissimatkan. Kohta siikaakin vietiin ja näin oli pakko avata kalapussikin sillepäivää. Kairailin uusia reikiä edellisten läheisyyteen. Kohta tärppäsi hyvänkokoinen ahven ja sille oli kertynyt painoa 630 grammaa. Raitapaita otti lappiloisteen alla uitettuun matoon. Muutamia reikiä kairailin ja vaihtelin paikkaa, jos ei kala heti ottanut. Siirryin matalan lahden luota toiseen vastaavaan lahteen ja heti eka reiältä nappasi 38 cm/430 g harjus. Taas alkoi hirveä kairailu, mutta se osoittautui ainoaksi kalaksi silläkertaa ja taas palailtiin kohti jokisuuta. Jokisuulta ei tullut muuta, kuin yksi siikahavainto jään alareunassa. Jäätä oli 20 cm ja pilkin pohjan tuntumasta noin metrin syvyydestä, kun ihan jään alareunaa uiskenteli joku 30-40 cm hopiakylyki. Kaveri sai muutaman mudun ja olipahan saalista hällekin kertynyt sillepäivää.

Illaksi päätettiin ajella jo seuraavia kalavesiä kohti ja tarkoitus oli käydä koukuttamassa Rappenin harreja. Lähdettiin ajelemaan järveä kohti toivossa, että parkkipaikkanamme toiminut levennys olisi aurattu. Yli metriset penkat oli tien molemmin puolin ja viimein kun saavuttiin levennykselle, niin huomattiin että siellähän se meitä aurattuna odotti ja vältyttiin lapiohommilta. Ajeltiin auto parkkiin ja kaivettiin saaliskalat lumeen, niinkuin joka ilta tuli tehtyä. Muutama tervaspuu käytiin hakemassa ja laitettiin nuotio loimottamaan. Jossain vaiheessa kuului auton tööttäilevän ja sanoin kaverille, että varmaan jotain eläintä hätistelee. Se oli pitkän suoran päässä ja hiljalleen tuli meitä kohti. Istuttiin nuotiolla ja kuultiin, että nyt se on ihan tuossa lumipenkan takana ja sitten kuului kopsetta ja iso hirvi jolkutteli auton edessä ja ruotsalainen tuli perässä hiljalleen. Onneksi ei elukka tajunnut kääntyä meidän kohdalta levennykselle. Ois varmaan leirissä ollut hälinää kun hirvi ois siihen tullut, kun penkatkin olivat yhtä korkeat siinä, kuin tien molemmin puolin. Sinne ne painelivat suoraa pitkin eteenpäin leirin ohi, ties kuinka kauas.


Keskiviikko 9.4, Rappen ja Tjeggelvas

Heräilin taas aamusta aikasin ja keräsin kamppeet kasaan aikomuksena nykäistä ennätysharri jäälle. Kaveri jäi autoon nukkumaan taas kun ite lähin kestohankia pitkin tallustamaan järvelle. Matkaa tulee metsikön läpi ehkä 400 metriä järvelle ja onneksi hanki kantoi sen verran, ettei tarvinut suksista haaveilla. Pääsin rantaan ja huomasin heti että vesi on pari metriä alempana, kuin syksyllä. Lopahti hivenene mielenkiinto, kun tiesin että voi olla hankala löytää sellaisia syvyyksiä, missä harrit majailee. Kyseiseltä järveltä harrit tulee yleensä alle puolen metrin vedestä ja kairasin reiän sellaiseen paikkaan, missä tasainen jäänpinta alkaa nousemaan ylemmäs rantaa kohti (siis jäät laskeutuneet alemmaksi veden mukana). Vettä oli siinäkin kohtaa vielä pari metriä ja muutaman reiän jälkeen lopahti mielenkiinto ja palasin autolle. Kaveri se siellä koisasi makoisasti, vaikka untakin oli takana jo 10-11 tuntia. Käskin nostaa penkin pystyyn, että saadaan ahkio takapenkille ja kohtahan sitä jo jatkettiin matkaa. Nyt ajeltiin Örnvikiin asti.

Örnvikissä oli taas porukkaa, niinkuin pipoa, mutta järvellä ei kuitenkaan näkynyt kuin kaksi moottorikelkkaa. Porukka hajaantuu niin laajalle tunturiin, ettei siellä ahtautta kyllä tule. Nousin penkalle ja kattelin järvelle, kun huomasin että sielähän on penkan taakse nakeltu pari säkkiä polttopuita. No mitäs niitä tuhlailemaan huoltoasemalta ostettua kallista puuta. Keräsin klapit autoon ja osa otettiin jäälle mukaan. Otin kaikuluotaimenkin ahkioon ja taas oli painoa pulkassa sen verran että voidaan jo jonkinlaisesta kuntoilusta puhua.
Jäällä tuli märässä lumessa kävelyä ehkä puolitoista kilsaa suoraan tutun kallion juurelle. Siinä oli taas jälkiä, että oli jotkut pilkkineet ja siihen kairailtiin omat mestat muiden viereen. Tein kaksi reikää vieretysten ja pudotin pohjaan asti menevän lätkän ja kaikuluotaimen anturin toiseen. Toiseen laitoin lätkän, joka on ihan jään alla, jos sielläkin sattuisi kaloja uimaan. Vettä oli alla 26 metriä ja kaikuluotain antoi muutamia havaintoja kaloistakin. Kaveri sai pohjan tuntumasta kolme pikkurautua ja ite sain pelkkiä havaintoja. Kävin kairailemassa muutamia reikiä kauemmas ja tyhjää nyhjättyä palasin kaverin luo. Vaihdettiin samantien paikkaa aikomuksena, että kierretään saari pikkuhiljaa. Kairailtiin pohjoispuolen sivulle reiät ja pudotettiin pilkit veteen. Kohta näkyi luotaimessa yli kymmenen metrin vedessä kala ja sehän kävikin yrittämässä. Kaveri kun oli vain muutaman metrin päässä, niin kala kääntyi sen pilkkiä kohti (hieman pieneni luotaimen näytössä) ja kohta näkyi jyrkkää viivaa ylöspäin. Kala kuulemma vaikutti jo vähän paremmalta kalalta ja mielessä oli jo vähän suurempi rautu. Ehdin jo hieman manailla huonoa tuuria, kun kaveri sai kalan reiästä ylös ja mitäpä sieltä tulikaan. Kolme-nelisatanen made kiemurteli jäällä ja kyllä se sai vapauden melko nopeasti takaisin.

Pikkuhiljaa näytti ilmat paranevan ja tähän asti reissussa vallinnut pilvipeite alkoi rakoilemaan. Vettä/lunta/räntää ei onneksi ollut satanut koko reissun aikana, vaan oli ollut melko kuivaa pilvisestä säästä huolimatta. Hieman taas vaihdettiin paikkaa ja vettä löytyi kymmenisen metriä jään alta. Vähän aikaa pilkittyä löytyi jään alta 35 cm rautu, jolla oli painoa vain 300 grammaa. Kyseessä siis erittäin laiha kala. Rautu nappasi papukaijan värisen lappiloisteen alla uitettuun matoon. Fiilis oli heti korkealla, kun eka rautu oli ylhäällä ja mitä vielä, suurempi kuin kaverilla. Vielä siellä joku kävi kiinni, mutta kun koukku irtosi siimasta, ei kala koskaan nähnyt päivänvaloa. Jonkin aikaa sitä vielä pilkittiin ja yhteisestä päätöksestä lähettiin kattelemaan nuotiopaikkaa. Noustiin saareen ja sieltä ylempää löytyi kaatunut ja kupsahtanut mänty, josta saatiin varsin hyvä nuotio aikaan. Kiehautin veden pakissa ja lisäsin paketin nakkeja ja pari pussia nuudeleita sinne ja annoin vielä hetken aikaa ootella. Nostelin sohjokauhalla evästä pakista ja nautiskelin sen italiansalaatin kanssa. Vielä keitin pakillisen kuumaa vettä termariin ja siinähän sitä jo olikin nuotiolla istumista sillepäivää. Aurinkoinen keli lämmitti sen verran, että tuli oltua varpasillaan ja teepaita päällä kun kuivattelin tuulessa ja paisteessa kamppeita.

Taas sitä mentiin vielä hetken aikaan, kun kierrettiin saari loppuun ja kopaistiin vielä aloituspaikkakin. Eipä sieltä saalista enään annettu ja päätettiin sillepäivää pistää kalahommat pakettiin. Tallusteltiin loskassa autolle ja siirryttiin juuri napapiirin rajalle vähän Örnvikistä etelään. Siinä uinahettiin yöksi ja valmistauduttiin seuraavaan pilkkipäivään.


Torstai 10.4 Tjeggelvas, pieni ahvenjärvi ja Maskaure

Aamulla tuli taas herättyä muutama tunti kaveria aiemmin ja päätin lähteä vähän rantojen tuntumasta kokeilemaan harjusta. Edelliskesänä oli tullut ihan kohtuudella harjusta ja ne kalat mielessä lähdin porailemaan avantoja. Aurinko nousi horisontin takaa pilveen parhaimmillaan. Ei siitä paljon päivän aikana ehtinyt näkemään. Ehkä 5-10 reikää kairattua tuli todettua, ettei harri nyt taida ihan tässä olla ja kattelin jo paikkoja vähän kauempaa. Reilun puolentoistakilsan päässä oli kelkka jäällä ja lähdinkin sitä kohdin tallustelemaan. Liekkö siellä sitten kalapaikka, kun vähän vain vaihtaa paikkaa kokoajan. Olin ehkä puoli kilsaa kävellyt, kun huomasin että kaverikin se on jo herännyt ja tulee perässä kokoajan. Aattelin että nyt kävelytetään rajakokelasta ja katotaan, riittääkö sillä mielenkiinto kävellä, kun äijä vaan vetää aukeaa jäätä kohti pysähtymättä. Kyllähän tuo perässä tuli haalareissaan, mutta oli kuulemma vähän lämmin ollut, kun sinne perille saapui. Löysin muutaman vanhan reiän ja ajattelin kairata itelle oman viereen. Laitoin pilkin ihan pohjan tuntumaan, mistä oli kalaa tullut reissun aikana kyseiseltä järveltä ihan kohtuudella. Kaikuluotaimen näyttö antoi veden syvyydeksi jotain 25 metrin luokkaa. Kohtahan sieltä alkoi kaveri nostamaan kalaa ja katoin liikkeistä päätellen, että nyt on hyvä kala kiinni. 450 g rautu sieltä sitten tuli ja meni saamaan kaveri isomman kalan, kuin minä. Hieman alkoi harmittamaan ja vielä kun tuli näin kauaksi käveltyäkin. Oltiin ehkä varttitunti paikallaan ja lähdettiin kävelemään takaisin autolle.

Pakattiin auto ja valmistauduttiin siirtymään seuraavalle kalapaikalle. Tarkoituksena oli päästä vielä taimenta pilkkimään, mutta ennen sitä piti käydä Arjeplogin ICA Marketissa vaniljaviineri ostoksilla. Sattuipa samalla mukaan muutama pötkö valmista riisipuuroa ja tottakai karkkia. Ajattelimme körötellä Vuoggatjålmjaurelle asti, mutta pysähdyttiinkin välimatkalla yhdelle ahvenjärvelle. Kaveri jäi autolle tekemään ruokaa, kun ite tiesin mitä kalaa järvessä on, niin tuli ehkä vähän kiire. Kairasin matalaan ojansuuhun reiän ja tyhjää se vain antoi. Lähdin kiertämään järveä, kun tiesin että sieltä ei paljonkaan vettä löydy ja sieltä mistä löytyy, niin siellä on sitten takuulla isoa kalaa. Kairasin muutamaan kertaan mutapohjaan ja keskemmältä alkoi löytymään jo vettäkin muutamia kymmeniä senttejä. Kairailin vielä muutaman reiän syvemmälle ja kohta sieltä löytyi jo puoli metriä vettä. Pudotin kapraalin lätkän matosyötillä höystettynä veteen ja kohta siellä jo tavoiteltiin syöttiä. Parinkymmenen sentin tapsi tuntui olevan liian pitkä ja lyhensin sen puoleen. Iso ahven kävi tökkimässä vain lätkää.

Kairasin uuden reiän ja kohta jäällä oli vajaat kolmisatanen ahven jäällä. En tiennytkään että järvestä löytyy niin pientä kalaa. Joku kävi taas yrittämässä ja kun ei heti ottanut, niin kairasin taas uuden. Jäätä oli tälläkin järvellä noin 80 cm. Reilut kolmisatanen sieltä sitten tuli taas. Kala otti vuorostaan mutuliitsiin. Päätin jatkaa kuitenkin Kapraalin mustapohjaisella lätkällä, missä on keltainen, punainen ja vihreä teippi kyljessä. Kaverikin asteli jäälle ja pieni ketutus alkoi, kun näin sen tulevan suoraan siihen, missä olin. Jos olet etsinyt kalat, kairaillut pohjaan ja tiedät samalla kokoajan minkälaista kalaa järvessä on, voi kalamiehellä pieni raivo iskeä siinävaiheessa kun joku tulee niinsanotusti viemään kermat kakun päältä. Onnekseni tiedän hänen pilkkimistaidot ja siitä puolet perustuvan tuuriin ja toinen puoli sattumalta valittuun pilkkiin (eihän paljon jäänyt taidolle tilaa :D). No ei vaiskaan. Kaveri totesi tullessaan, että heti kun silmä välttää nii jätkä vetää kalaa jäälle, nuohan on ihan ruokakaloja. Sanoin että ei ne oo mitään, näitä tulee kotivesiltäkin. Nyt oon kilosta hakemassa. Siihen se viereen kairasi, mutta ei saanut onneksi tärppiäkään.

Ite vaihdoin taas paikkaa, kairasin reiän ja pudotin lätkän. Muutaman heilautuksen jälkeen oli kiinni. Heitin kalan jäälle ja totesin, että ei oo kuin puolikiloinen, pakko jatkaa. Sitten tuli kuussatanen ja taas tyhjää minuutin verran. Reiän vaihto ja uuden teko 5 metrin päähän. Silläaikaa kaverikin vaihtoi paikkaa ja teki viisituumaista holea parinkymmenen metrin päähän, pudotti pilkin ja räikän huudon jälkeen katkotutti siimat. Sinne meni hänen reissun ainoa mahdollisuus saada kalaa. Kohta pilkkiä taas vietiin. Nostin kalan jäälle ja totesin että ei oo ku kasisatanen. Seuraava oli vain puolikilonen. Oisittapa nähny kaverin ilmeen. Varmaan mun jokainen kala ois ollut pilkillä hänen ennätys. Lähdin reiältä ja sanoin että ei ehdi nyt ottaa nuita, potkiskelin kalat kauemmaksi reiästä ja tein uutta viereen. Sieltä tuli taas seitensatanen ja puolikiloinen.

Siinävaiheessa oli jo oikeastaan sama lopettaa, kun kalaa oli jäällä jo jonkinverran ja tuntui, että ei sitä kilosta ehkä nyt tulekaan. Pussitin kuusi suurinta ja palautin kaksi pientä takaisin. Kuusi kalaa ja 3,3 kg. Ei kovin huonosti. Kaveri kyseli pussin painoa ja ilmoitin sen sille. Sanoi että sielähän on hyvä keskipaino. Ite jatkoin; mutta ei yhtään kilon kalaa. Fiilis oli kuitenkin sellainen, että kaverin isompi rautu oli nyt kuitattu mojovalla ahvensaaliilla. Huomasin reissun aikana, että aina kun kaveri oli kauempana, tai nukkumassa, ei mulla sattunut kaloja kohdalle, tai keskittyminen ei ollut tapissaan. Vaadittiin siis kilpailua, että minullakin tärppäsi. Suurimmat tulikin silloin, kun kaveri oli vieressä.

Vaihdoin paikkaa ja ajattelin kokeilla sitä haukea, mikä oli siimat katkonut. Sellaista kalaa ei saada millään keinolla viiden tuuman reiästä. Yksi suuri virhe, mitä voi lapinreissulla tehdä, on lähtä reissuun alle kuusituumaisen kairan kanssa. Laitoin kymmenen lukkoleikarin päähän ison Nilsmasterin tasurin ja jonkinaikaa viitsin sitä heilutella. Eipä sieltä kalaa tullut ja lähdin palailemaan kalapaikoille. Sanoin kaverille, että voidaan mun puolesta lähteä ja kohta sitä jo mentiinkin kohti uusia vesiä.
Seuraava tavoite oli taimen. Katseltiin Laisälvenin suuntaan kartalta ja lähdettiin sinnepäin ajelemaan. Kello oli jo iltakuuden, kun satuttiin hyvännäköisen järven kohdalle ja ajateltiin se loppuilta viettää siinä järvellä. Mas -järvi oli luonteeltaan matala ja kaveri sai pari kolmisataista ahventa lainaamallani itsetehdyllä lätkällä. Mulla oli niitä lätkiä mukana ehkä pari-kolmekymmentä ja kyllä sieltä oikeastaan yhden saattoi lainata. Kävin kiertelemässä järveä ja en koukuttanut ainoatakaan kalaa sieltä. Palasin autolle, kaivoin hangesta päivän ahvensaaliin ja menin jäälle perkailemaan sitä. Perattuani kalat, lähdin nuotiontekoon ja keittelin taas nakkinuudeli pataa. Lunta tuprutteli taivaalta ja lähdettiin jatkamaan perjantaita ajatellen seuraavaan paikkaan. Laisälven
vaikutti mielenkiintoiselta, kun se laskee Uumajassa mereen ja siihen nousee jopa lohikin. Ajeltiin jokivartta alaspäin ja löydettiin sopiva paikka, mihin jättää auto.


Perjantai 11.4 Laisälven ja Gargaure

Heräsin taas aamusta aikasin (8 tunnin unien jälkeen). Kaveri jäi taas autoon nukkumaan. Makuupussista kuului vaan, on varmaan huono ilma. Ulkona oli puolipilvistä ja navakka tuuli. Sanoin että makia keli ku aurinko nousee kohta. Sitten kuului; varmaan kova tuuli. Pistin auton oven kiinni, pakkasin kamppeet ja lähdin joelle. Rannasta löytyi valmiita reikiä muutaman päivän takaa ja kun siellä kerta joku on ollut jo aiemmin, täytyy sieltä jotain kalaa löytyä. Kairasin taas ensimmäisen reiän pohjaan ja päätin vaihtaa teräpalat tälläkertaa. Pistin muutaman ootto-ongenkin pyytämään ja aloin lämmittämään riisipuuroa retkikeittimellä. Tein lisäksi mansikka-vanilja kiisseliä jauheesta ja sanompa että aamupala oli kyllä erittäin herkullinen. Riisipuuro maksaa euron verran ja sitä on juuri yhdelle ruoalle sopivasti.

Kalaa ei tullut ja kiersin neljän tunnin aikana pitkänomaisen saaren. Pari pohjakosketusta sain kairalla vielä ja kun olin saaren takana juuri siinä kohtaa, mistä tulin rantaan, huomasin että kaveri tulee kaukana perässä. Odottelin että se tulee siihen missä olin ja sanoin että kun ei kalaa tuu, niin käydään tuossa toisellapuolen vielä. Kaveri oli tunninverran kävellyt perässä ja nyt oli satakunta metriä matkaa siihen, mistä pilkkimisen aloitin. Oli siis suht ison lenkin käynyt tekemässä, mutta mitäpä sille voi, kun jälkiä seuraa vain. Ite pilkin kuitenkin kokoajan. Tehtiin yhdet reiät vielä ja kaveri alkoi ruoan tekoon. Lähdin itse samantien autolla ja ajateltiin että ei kannata enempää aikaa tuhlata, kun ei kalaa tule. Kohta oltiin jo autokin pakattu ja ajatuksena oli palaila kotia kohti pikkuhiljaa.

Seuraava paikka vaikutti hyvältä. Pieni järvi vähän korkeammalla ja tieltä matkaa kestohankia pitkin puolisen kilometriä. Eka reiällä kävi heti joku suurempi kokeilemassa, mutta siihen jäi järven suurkalojen tärpit. Morrilla tuli pari ahventa ja pieni parikymppinen siika. Kairailtiin reikiä moneen syvyyteen ja lopulta päädyttiin erääseen saareen nuotiolle. Keittelin riisit pakissa ja lisäsin sinne sikanautavalmiste (nötköttiä). Ensimmäinen suupala ja heti tuli mieleen ajat lapsuudesta, kun tuli käytyä naapurin navetassa. Toinen suupala tätä purkitettua herkkua ja samanlainen tunne. Söin aterian lähes kokonaan, mutta ei siitä kyllä mikään hyvä jälkimaku jäänyt.

Palailtiin autolle ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Mennessä pysähdyttiin hampurilaisella vielä Torniossa.
Kalantulon suhteen reissu oli onnistunut ja muutama järvi sai ennestään kovan kalapaikan maineen lisäksi vielä pari pykälää lisää. Kelit olivat erittäin hyvät, pientä tuulta neljä ensimmäistä päivää ja viidentenä vähän kovempi tuuli, mutta auringonpaiste korjasi senkin. Seuraavia reissuja odotellessa täytyy tehdä ite muutama lätkä, johon voi luottaa niin paljon, että niitä tulee jopa käytettyä. Kyllähän kaverikin muutaman ahvenen niillä sai.

Luettu 935 kertaa

Reissussa mukana

Sopuli

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
17.04.2014eemailHyvää tekstiä ja komeita ahvenia!
Kaloja ei löytynyt