Kalastus - Finmmark vaellus 2015 25-28.08.2015

Finmmark vaellus 2015

No pitihän se lähteä kalastusvaellus tekemään, kun sitä oli jonkin aikaa mietitty. Kolme kaveria lähti reissuun mukaan. Maanantaina 24. elokuuta oltiin Finnmarkissa kamppeita pakkaamassa rinkkaan kello 20.00. Ajatuksena oli eka iltana kävellä kahdeksisen kilometriä tunturin laitaa ensimmäiselle järvelle. Alkoi ilta olemaan jo hämärä, kun saavuttiin rantaan. Ensimmäinen tuntuma vaellukseen oli kohtuu hyvä, kun ei itikoitakaan ollut nimeksikään. Laitettiin Ramin kans teltta lähemmäksi rantaa, Roin pojat veivät kauemmaksi, ettei kuorsaus haittaa niitä.

Tiistai 25.8

Aamulla heräsin harmahtavaan päivään makoisan pierun saattelemana. Järvi oli melko tyyni ja teki mieli kokeilla muutamalla heitolla kalojen syöntiä. Eihän sieltä mitään tullut ja piti alkaa keittelemään pasta-ateriaa. Tulin muuten huomanneeksi reissun mittaa, että ei kannata ostaa sellaista ruokaa vaellukselle mukaan, mikä pistää kaasut liikkeelle.

Päivän matkakohteeksi valikoitui erääseen järveen laskevan joen lompolo. Päivän matka olisi siis noin 15 kilometriä kävelyä. Olin karttaan merkannut ilmakuvan perusteella muutamia huonoja järviä, jotka vaikuttivat liian matalilta, jotta sinne olisi kannattanut poiketa. Vuotta aiemmin oli tunturisusi näyttänyt kartalta yhden järven, missä olisi neljän kilon rautuja. Käytiinhän me siellä poikkeamassa, mutta ei järvestä löytynyt mitään. En silti usko, että se olisi tyhjä ollut. Ei vain kala ollut syönnillään. Järvi oli kuitenkin yli kilometrin pitkä ja joitakin satoja metrejä leveä. Talsittiin pikkuhiljaa järven päätä kohti ja ajateltiin keitellä sielä makaroonit. Testasin Lidlistä ostamaani proteiinipuddinki-jauhetta veteen sekoitettuna. En suosittele.

Jatkettiin matkaa seuraavalle järvelle, joka varmistui vain haukijärveksi. Järven rannalta löytyi kuolleen miehen alushousut. Ei näkynyt miehestä kyllä enään jälkeäkään. Liekö sitten ollut niin kiire kalapaikoille, että on alushousut pudonneet. Hauentulo ei meitäkään miellyttänyt, joten tuli ladottua saapasta toisen eteen ja melko rivakkaan vielä. Jossain kohtaa helikopterikin meni horisontissa. Varmaan joku rikas kalaan menossa tjsp. Matka jatkui ja kohta alkoi näkyä lompolot ja kosket.

Kahdeksan höytteillä oltiin jo purolla kalastelemassa. Rami vetäisi yhden hauen heti alkuun. Aika nopeasti lähdettiin painelemaan Ramin kans ylemmäs kohti järveä, mistä oli vuotta aiemmin tullut isoja harjuksia. Ohjasin Ekin ja Lassen alavirtaa kohti. Ei oikeastaan ollut varmuutta että mihin suuntaan kannattaisi lähteä, mutta minulla teki mieli käydä vilkaisemassa yksi taimenmonttu. Kalasteltiin jokipätkät järvelle asti. Joku harri tais olla kiinni jossain kohtaa ja taimenmontusta tuli kolmikymppinen ärhäkkä tane. Juuri ennen järveä oli joessa ihan pieni vuolaampi kohta, missä oli muutama kivi. Neuvoin Ramille, että kalastaa se kohta kunnolla. Ei tainnut silläkertaa kalaa olla kivien takana. Päästiin järvelle ja Rami nappas oman ennätyksensä samantien. Lottoon napsahti joku 48 cm harri jolle oli painoa kertynyt 860 grammaa. Kuulemma voitelu pumppua. Olin kohtuu tyytyväinen, kun kaveri nappas ennätyksensä.

Kolme harria oli loppujenlopuksi rannalla ja yksi taimen, kun lähdettiin kävelemään leiriä kohti. Ramin harjus jäi reissun suurimmaksi tälläkertaa, mutta odotukset olivat korkealla, kun nyt oli jo tullut ihan hyvin kalaa. Päästiin leiriin ja pojat olivat saaneet myöskin muutaman harjuksen ja vissiin jonku hauenkin. Leikattiin kalat auki ja pistettiin hyvään suolaan. Yöt ja päivätkin olivat sen verran kylmiä, että säilyivät ulkona aika loistavasti. Illan hämärtyessä sytyteltiin vielä merkkitulet ja laulettiin nuotiolauluja susien ulvoessa tunturin takana. Tunturipöllöt huhuilivat metsissä ja karhut kinastelivat mustikkapaikoista jossain kauempana. Emme näistä tienneet mitään. Yö laskeutui tunturiin ja reippaat reissumiehet uinahtivat aika nopeasti.

Keskiviikko 26.8

Ja taas oli kello kymmenen, kun pomppasin teltasta ulos. Tuli melko selväksi jo tässävaiheessa reissun yksi ilmiöistä. Vanhoilla ihmisillä tahtoo unentarve olla sen verran pienempi, että tulipa taas oltua yksinään ulkosalla tunnin verran. Keräilin poikien nukkuessa polttopuita ja söin aamupalan. Huutelin pojat ylös ja alettiin käryyttämään kaloja pikkuhiljaa. Rami oli vanhanan eräkokkina tajunnut ottaa foliota mukaan ja käärimme harjukset niihin. Jokaiselle oli oma kala ja lisäksi itse paistelin taimenen. Oli muuten aamupalaksi aivan loistava setti. Täydellisen tasaisesti suolautunut kala maistui kyllä joka ukolle.

Keräiltiin teltat kasaan ja pakattiin rinkat. Lähdettiin talsimaan jokivartta ylöspäin. Minä ja Rami toista rantaa ja pojat toista puolta. Oli sekin tullut selväksi että Ramin kans minulla on sama huumori ja pojat pärjää myöskin paremmin kahdestaan. Kalasteltiin kosket ja lompolot.

Ramin edellisiltana kalastama järveä ennen oleva kivien ympärys piti testata. Heitin kerran ja kivien yläpuolelle. Kelasin kivien välistä alavirtaa kohti ja heti tärähti. Tiesin että nyt on enempi, kuin kilon harri ja kirkkaassa vedessä näkyikin jo kohta jotain. Isohko taimen oli napannut punaiseen lottoon. Annoin kameran Ramille ja päätin itse koukata taimenen ylös, jottei tarvi ketään syyttää jos karkaa. Vääntelin kalaa edestakaisin viitisen minuuttia. Vajaalla kolmimetrisellä vavalla oli hiukan hankala saada kalaa kovin lähelle. Muutaman kerran yritin vetää kalaa lähemmäksi ja kohtahan se sitten tuli tarpeeksi lähelle ja sain koukattua. Ei ollut äkäisin kala kyllä, mutta muuten varsin moitteeton tapaus. Vaaka antoi lukemaksi tasan kaksi kiloa ja pituutta oli 60 cm. Suolasin kalan ja laitoin pussiin ja rinkan sivutaskuun. Nyt oli päiväksi pariksi syötävää ja leivälle graavitaimenta.

Pojat pyörähtivät järven rantaan ja itse juoksentelin perässä sinne. Harreja olikin jo tullut vähän molemmilta puolilta rantaa. Pojatkin pääsivät isompien harjuksien makuun ja taisivat laittaa reppuunkin jonku harrin. Kokeilin karikolla ärsyttää taimenet iskuun, kun ei niitä peruskelauksella tahtonut tulla. Heitin vajaalla kolmimetrisellä vavalla ja 0,17 mm siimalla karikon niin kauas, kuin se lensi. Savagegearin Parabellum -vapa tuli hankittua erämessuilta keväällä ja oli kyllä paikkansa löytäyt. Olin lukenut Kalastuslehdestä, että suomalaiset olivat käyneet uistelemassa meritaimenta Norjassa sillätavalla, että uistelivat niin nopeaa vauhtia, ettei muut kalat ehtineet kiinni ottamaan. No, lähdin vispaamaan hullunlailla kampea ja pysäytin. Taas vauhtia ja toinen pysäytys. Naps. Heti oli kala kiinni. Ilmeisesti oranssi noin 7 cm lusikka oli herättänyt jonkin kalan mielenkiinnon. Olin heittänyt lyijylusikan johonkin 70-90 metrin päähän ja väsytys kesti senkin takia hieman, kun kala oli ottanut niin kaukana rannasta. Kiloinen taimen se sieltä tuli ja kun repussa oli jo pykälää isompi, niin päästin kalan takaisin.

Järvellä vierähti tunti tai pari ainakin ja kun neljä miestä pyytää jatkuvasti, niin jossain vaiheessa kannattaa jatkaa matkaa. Järven toisessa päässä oli vielä kaislikkoa ja ihan vain varmuuden vuoksi nakkasin kaislikkoon lusikan ja kelasin heti pois. Tyynestä kaislikosta syöksyi kilon pulikka heti ja yritti turhaan tavoitella syötävää. Härnäsin sitä hetken ja kun ei viitsinyt enään siellä pyöriä niin huusin pojat liikkeelle. Jatkettiin jokea ylöspäin, joka lähtee järven yläpäästä. Muutaman mutkan jälkeen tuli pieni lampi ja sitten alkoi matalat koskipätkät. Lampareesta tuli muutama harri ja se hauki, joka on jokaisessa suvannossa. Aurinkokin käväisi siinävaiheessa hieman pilven takaa pois ja keli oli lämmin, mutta itikoita ei ollenkaan.Jatkettiin melko pikaisesti seuraavalle järvelle, kun koskipätkällä oli matalaa.

Jossain vaiheessa kun pojat menivät edellä ja ite tulin Ramin kans perässä, kiloinen taimen tuli vauhdilla alavirtaa kohti vastaan. Eikä muuten ollut reissun ainoa turhaan säikytetty, joka olisi varmasti ottanut uistimeen. Arkoja luonnonkaloja, vähävetiset kosket, päivänvalo, todella kapea joki ja mutkissa syvemmästi vettä. Missä se saaliskala silloin on? Onko se joen toisella rannalla? Onko se kaukana ylävirrassa? Vai olisiko se juuri siinä montussa, joka on jalkojesi juuressa, mutta et sitä tajua, kun katseesi on kokoajan kauas. Sinulla on kiire heittää kauas, kun kala ei voi olla lähellä. Kannattaisiko lukea joki kauttaaltaan? Jos näyttää että virta hiipuu mutkissa, heitä sinne kaukaa ja ota kalat pois. Järvillä voit sitten heittää niin kauas, kuin silmä kantaa. Takaisin asiaan.

Seuraavan järven luusuassa heiteltiin hetkisen aikaa ja tais joku harri siitäkin tulla. Jatkettiin järven länsirantaa pitkin ja pysähdeltiin välillä heittelemään. Kyseisestä järvestä tuli oma enkkani edelliskesänä. Nyt tais tulla muutama harri taas ja kohta oltiin menossa jo kumpareen yli kauemmas, missä oli seuraava kohdejärvi. Tämä järvi oli oikeastaan yksi tavoitteista. Edelliskesänä ei käyty tätä kauempana, joten nyt olikin aika kääntyä uusille reiteille. Tultiin järven suoraan itäpuoliseen rantaan ja lähdettiin pikkuhiljaa kaartelemaan toiselle reunalle. Yhden niemen nokasta tuli parikiloinen hauki, jonka päästin takaisin syömään kalanpoikasia. Reissun ensimmäinen uistin menetys tuli myös samoilla jalansijoilla ja sitten olikin taas jatkettava matkaa. Päivän päätavoite oli järven länsipuolelle laskevan joen suisto ja sinnehän sitä kiiruhdettiin melko vauhdilla, kun alkoi ilta olemaan jo hämärtymässä.

Jokisuulla oli järven puolella pinnassa pitkää heinää siellä täällä ja ei tullut siihen paljon illan aikana nakeltua. Muutama heitto kosken viimeisiin kuohuihin ja kun ei enään kala syönyt, niin olihan se aika laskea rinkka selästä ja kaivaa eväät repusta. Kokeilin keittää taimenen, kun en ollut sitä aiemmin tehnyt ja nuotiopuita ei ollut. Hyvää siitä tuli ja päivällä graavattu taimen maistui näkkärin päällä varsin mainiolle. Taimenta riitti kaverillekkin ja jätin palasen myöskin seuraavaa aamua varten. Teltat pystytettiin kalliolle kasaantuneen turpeen päälle ja oli pehmeä ja tasainen alusta. Vielä nopea peseytyminen järvessä ja heti makuupussiin lämmittelemään.

Torstai 27.8

Heräilin yön aikana muutaman kerran ja kun teltassa oli taas kylmä ja tuuli pauhasi ihan urakalla, päätin lähteä korkkaamaan joen, kun ei väkisinkään jaksanut yrittää nukkua. Keräsin vaatetta ja taskuun livautin uistinrasian ja toiseen käteen pelkkä vapa. Nopea isku ennenkuin pojat herää. Lähdin tarpomaan jokea ylävirtaan ja näytti että ei varmaan kannata koko joesta yrittää kalastaa. Vettä oli melko vähän ja jos siellä olisi joku pikku monttu ollutkin, niin ei siellä kovin isoa kalaa varmaan olisi ollut. Jatkoin suoraan toiselle järvelle, joka oli varmaan puolen kilometrin päässä ja siellä kävi kova tuuli ja tuiverrus suoraan sille rannalle, missä olin. No se ei haittaa. Kokemuksien mukaan kannattaa käydä se tuulisin ranta kokeilemassa, vaikka siellä on hankalinta kalastaa. Volframi lensi ainakin ja kohta vapaa väännettiin johonkin suuntaan. Perus 45 cm harri kävi irrotuttamassa itsensä. Tuumailin, että ompa erikoista, mitä korkeammalle tullaan, sitä äkäisempiä ovat kalat. Järveltä ei sitten pikaisen keikan aikana muuta tullutkaan.

Lähdin kaartelemaan takaisin pikku lenkin kautta leirijärvelle. Kävin katsastamassa muutaman pikkujärven, siis lammen välillä. Toisessa olisi saattanutkin olla kalaa, mutta ei sieltä mitään napannut. Ruohikkoiset rannat ja ei välttämättä paljoa vettäkään. Ehkä ihan tyhjä, pohjaan asti jäätyvä tapaus. Eli siis eteenpäin. Kaukaa jo näkyi että ei näkynyt, siis liikettä teltalla. Pojat vaikutti viihtyvän teltoissa varsin hyvin. No mitä väliä, minähän voin kalastaa kyllä milloin huvittaa. Kokeilin tyynen puolen rantaa ja sieltä tuli joku yksittäinen harri. Pikkuhiljaa rantaa pitkin kaartaen, aamupaskan kautta pääsin tyrskyisemmälle rannalle. Päätin laittaa taas oranssin karikon siiman päähän ja kokeilla ärsytystaktiikkaa. Heilautus taakse, raivoisa veto, suoraan tuulta päin. Lähes kolmimetrinen parabellum taipui ja sinkosi sukkulan mallisen lyijymöykyn kohtuullisen kauas. Heti kun se osui veden pintaan, aloin kelata täysiä ja sitten pysäytin. Taas täydellä teholla rantaa kohti ja stop. Silloin nasahti. Hymy repesi kasvoille. Veikkasin heti taimenta ja hetken väännettyä se myös tuntui siltä. Kelailin pikkuhiljaa kalan rantaan ja kohta irroitin jo nätisti suupielestä tarttuneen kiloisen taimenen ja päästin sen takaisin uimaan.

Matka jatkui teltalle ja vapautin vielä pari perusharria, mitkä oli tarttuneet lottoon. Teltalle päästyä näkyi kaverin selkä, kun 15 euroa maksanut kupoliteltta oli hiukan tuulesta mutkalla. Toinen teltta oli ihan asiaankuuluva tunnelimallinen teltta, joka ei kyllä näyttänyt olevan moksiskaan tuulesta. Huutelin pojat ylös ja kyselin kalantuloa. Yks kaveri oli aamulla käynyt ylhäällä ja teltan takaa löytyikin perkattuna 50 cm taimen. Keräiltiin teltat kasaan ja pakattiin kamppeet rinkkoihin. Aamupalakin oli jäänyt itselläni väliin ja istuskeltiin vielä tovin verran ennenkuin nakattiin rinkat selkään. Kerroin käyneeni ylemmällä järvellä mutkan ja ohitettiinkin jokipätkä heti ja mentiin sen lähtökuopille, länsirannalle. Järvellä heiteltiin tyrskyyn jonkin aikaa, mutta kalaa ei kummemmin tullut. Jatkettiin eteenpäin, kävelyä kestikin hetken aikaa ennenkuin oltiin taas kohtuullisessa kalapaikassa. Kapea salmen tapainen osoittautui varsinaiseksi harjuspesäksi. Neljällä heitolla peräkkäin samoilta jalansijoilta tuli 700-900 grammainen harjus. Lisäksi yhtä harjusta väsytellessä siihen nappasi hauki poikittain kiinni ja sain muutaman kuvankin napattua. Pojatkin tekivät tuttavuutta harjusten kanssa ja pikkuhiljaa alkoi kuitenkin nälkäisimmät kalat vähenemään.

Käveltiin Ramin kans suoraan niemennokan taaksen ja jätettiin pojille kalastettavaa rantaviivaa ihan suosiolla. Odoteltiin toisella rantaa poikia ja kohta ne sieltä tulikin jo ja päästiin jatkamaan eteenpäin. Jossain kohtaa kaveri sai hyvän kokoluokan tunturihauen, eli semmonen, jota saa roikottaa kaksin käsin. Itse menetin pienemmälle hauelle loton, kun menin härnäämään sitä. Jonkin aikaa nakeltua toista uistinta huomasin kuitenkin noin 5 metrin päässä pohjassa punaista ja siellähän se makasi lotto pohjassa. Ongin sen ylös karikolla ja taas oli lotto pakissa. Muutamia pikkulampia tuli välillä vastaan ja yhdessä isommassa lammessa kävi yksi harjus ylhäällä ja kaveri katkotutti siimat luultavasti hauen kanssa. Sai kyllä hetken vääntää ennenkuin meni siimat poikki. Matkaa jatkettiin loivasti yläviistoon, ihan maaston mukaan ja hetken kulun jälkeen tulikin poroaita vastaan. Nakattiin rinkat yli ja ryömittiin aidan alta toiselle puolen. 100 gramman pähkinäsuklaa levyn kokoinen tauko. Ilma oli lämmin ja tuulikin vaikutti rahoittuneen.

Seuraava etappi olikin kauempana, linnuntietä pari kilometriä ja nimen perusteella ainakin harjusta pitäisi olla. Soinen, hitaasti nouseva maasto, ei kunnon maamerkkejä ja kova into eteenpäin. Hyvät aineet siihen että ei ehkä kokoajan ole kartalla. Kaikkien pikkulätäkköjen kiertäminen ja pehmeämpien alustojen välttely toi varmasti jonkin verran lisää matkaa ja kyllä sieltä se järvikin pikkuhiljaa alkoi hahmottumaan. Oltiin kyllä kävelty vähän missä sattuu. No, järvihän ei ollut Harrijavrri vaan ennemminkin Haukkijavrri. Yksi hauki sieltä ainakin kävi kurkkaamassa ja kun päiväkin alkoi olla jo melko pitkällä, ei viitsitty kovin pitkäksi aikaa jäädä heittelemään josko se olisikin ollut jopa Taimenjavrri tai vieläpä Rautujavrri. Järven koillisnurkkaa kohti ja sieltä pikkupuroja kalastellen ylöspäin seuraavan yönsijan kiilto silmissä. Tässävaiheessa alkoi leiripaikan etsiminen ja heti kun ensimmäinen hyvä, mielellään vesistön viereinen nurmialue olsisi tullut vastaan, niin olisi kyllä jääty aloilleen. No sinnehän sitä mentiin kohti viimeistä lampea. Purot ja lammet kun tulivat vuorotellen vastaan, niin kohta oli enään lampi josta ei lähtenyt puroa. Päätettiin jäädä siihen.

Tuuli oli yltynyt navakaksi ja teltat saatiin jonkinlaiseen suojaan kumpareen taakse. Päätin kokeilla eri yhteyksiä kotipuoleen ja kiipeilin kukkulan päälle. Tuuli oli kylmä löysinkin kivenlohkareen jonka taakse pääsin pahinta tuulta suojaan. Puhelut eivät menneet läpi, mutta netin kautta toimiva Whatsapp-puhelu toimi ja keskustelu toimi jotenkuten, noin 5-10 sekunnin viiveellä. Ei siinä oikein järkevää keskustelua tullut ja oli parempi jatkaa viestien avulla ajatusten vaihtoa. Lopulta suljin puhelimen kokonaan ja kaveri kävi myöskin kukkulalla soittelemassa. Seuraava päivä oli ajateltu käyttää kotiin palaamiseen. Vaihdoin illalla vielä taimenen palasen suklaaseen ja maistui kyllä kohtuullisen hyvälle. Omat karkit olivat loppuneet jo aikaisemmin. Pikapesu ja nukkumaan.

Perjantai 28.8

Aamulla teltasta kurkattuani ei ulos näkynyt kovin kauas. Sankka sumu verhosi maisemaa ja ilma oli melko kolea. Pojat siellä keittelikin jo aamupuurojaan, kun itse päätin laittaa loput pastat, heti kaksi pussia kerralla. Nopeat aamutoimet ja melko pian rinkka selkään. Seikkailtiin taas vähän ylempänä ja muutama kuivunut järvi tuli vastaan. Kohta saavuttiin isommalle järvelle. Tuuli puhalsi suoraan kaakosta, eli rantaviivan suuntaisesti. Ajattelin nälkäisimpien kalojen olevan järven tuulisella rannalla ja kaikkien aikojen kilpajuoksu alkoi. Jokainen vaihtoi paikkaa yhden tai kahden heiton välein ja kohta oltiinkin jo järven pohjoispäässä. Sieltähän se reissun ainoa rautu sitten kaverille nappasi. Ankara heittely tyrskyihin ei tuonut muille kalaa. Jatkettiin pohjois rantaa kohti ja sitä perukkaa, mihin tuuli otti kaiken eniten. Tyhjää tai sitten kala ei vain syönyt. Sinne sitä sitten painuttiin rantaan ja pidettiin taas tauko. Virvelit pakattiin rinkkoihin ja syötiin jotain mitä sattui vielä olemaan. Kohta sitä jo nosteltiin koipea toisen eteen ja Muutama hikinen tunti ja oltiin parkkipaikalla. Kävin järvessä peseytymässä hirveässä aallokossa ja eipä aiemmin ole pieni pulahdus pelottanut. Sinne likosi hiet järven aaltoihin ja oli hiukan mukavampi istahtaa autoon, kun matkaakin oli noin 700-800 kilometriä.

Reissu onnistui muuten, mutta harjus ennätys olisi voinut mennä uusiksi. Saapasteltu matka meni johonkin 50-70 kilometrin välimaastoon. Tarkkaa lukua en tiedä, eikä ole periaatteessa sillä edes merkitystä. Vähemmälläkin olisi hiki tullut kyllä. Ja kalaa tuli nuillakin kilometreillä. Lisäksi selvisi muutama potentiaalinen rautujärvi. Kiitos eräs lehti ja toimittaja, joka kertoi hiukan liikaa. Tuleepahan ensikerralla käveltyä vähemmän. Kesä 2016, vain 10 kilometriä kävelyä ja siinä sitä ollaan rautujärvellä.


Luettu 159 kertaa

Reissussa mukana

Sopuli

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
Kaloja ei löytynyt