Kalastus - Finnmark 2014 04-09.07.2014

Finnmark 2014

Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiin kolmen kovalla koplalla Finnmarkia kohti, joka oli itselle ihan tuntematonta seutua. Juttujen ja tarinoiden mukaan suurkalavesiä on tiheässä ja näinollen jotain tavoitetta pystyi asettamaan. Tavoitteena on ollut ennätysharri jo pitempään ja pystyi asettamaan tavoitteeksi ainakin harjusenkan. Taimenen kohdalla vaatisi jo hieman enemmän ja raudulla samoten.

Ilta hurahti auton ratissa ja Karasjoessa kalastuslupien desinfioinnin jälkeen alettiin miettimään tulevia seutuja. Yhdellä taimenjärvellä pyörähtämisen ja merikalojen jahtaamisen jälkeen alettiin miettiä varsinaista pääkohdetta. Suunnitelmissa oli kuljetus hankkia tunturiin ja yhteyksien kautta saatiin maastokuljetus. Englanninkielisen puhelun jälkeen saatiin sovittua lähtöaika ja näin pystyttiin jo valmistautumaan koitokseen.

Perjantai 4.7

Aamulla mentiin heti kirjakauppaan ja noudettiin Norjalaisesta kirjakaupasta alueen kartta. Pienen ruokaostoksen lisäksi nostettiin rahat kuljetusta varten. Kartasta katsottiin päämäärä ja lähdettiin ajelemaan noutopaikkaa kohti. Muutaman englanninkielisen puhelun jälkeen saatiin oikea lähtöpaikka vielä selville. Sekin vaihtui vielä kertaalleen ja loppujen lopuksi oltiin siellä, mihin aluksi piti mennä. No, kohta oltiin maastoautossa ja auton keula asvaltilta tunturiin. Joitakin kilometrejä ajettiin sellaista tietä, että jos mulle ois annettu auton avaimet ja sanottu, että tuonne ajat ja tie menee, niin varmaan olisi saattanut jäädä ajamatta. Vettä, lunta, kiviä, mutaa, savea, koivikkoa ja kaikkea mitä vain tunturissa saattaa olla, sattui tiellä olemaan. No loppujen lopuksi saavuttiin määränpäähän ja hintaan kuulunut vene vesille. Kasattiin kamppeet veneeseen ja lähdettiin etsimään yöpaikkaa. Jonkin matkan jälkeen löytyi mukava lahdenpoukama ja pistettiin teltta rannalle pystyyn ja syötiin evästä. Mutta ennen tätä kuitenkin heitin reissun kolme ensimmäistä heittoa. Kolmannella heitolla iski kiinni harjus ja heti meni ennätys uusiksi. 790 g/46 cm harri nousi rantaan vavalla nostamalla, mutta tämäpä olikin virhe. Kuului naks, ja vapa katkesi liitoskohdasta. Syytän itseäni, sillä viimekesänä vapa jumiutui täysin väärään asentoon ja piti lämmittää liitoskohtaa jotta sain kaksiosaisen vavan erilleen. Nyt se sitten petti. Velipojalla oli onneksi varavapa mukana, millä mentiin koko loppu reissu. Oma varavapa jäi autoon parkkipaikalle.

No siinähän se ilta meni sitten, kun kierrettiin järveä ja jokipätkää ja sieltä tuli toinen samanmoinen harjus. Tämä kokoluokka 800g (+-100 g) osoittautui seudun perusharriksi ja sitä tulikin sitten viikon aikana aivan järkyttävä määrä. Vähintään 50 kappaletta saatiin kolmeen mieheen näitä perusmötköjä ja suurin oli 1090 g. Pieniä tuli joitakin ja ois tullut enemmänkin, jos ois koskia enempikin kalastettu.

Illan jatkoksi lähdettiin käymään vielä järvellä uistelemassa. Perusharreja tuli räikeänvärisillä vaapuilla kymmenkunta ja lisäksi yksi neljänkilon hauki. Kylmyys ajoi kalamiehet pois järvenselältä parin tunnin jälkeen. Harjusta olisi tullut varmaan vene täyteen, jos olisi pyydetty vain enemmän. Päästeltiin kalat jo vedessä takaisin, kun ei niitä oikein trangiassa viitinyt alkaa paistelemaan. Ruokakalaksi kelpuutettiin vain punalihaista.

Lauantai 5.7

Aamusella herättiin ja järven takana oli valtava lauma Aslakin kippurasarvista lihakarjaa. Katsottiin kartasta reitti mikä olisi tarkoitus kiertää. Ruokaa otettiin mukaan sen verran mitä päivässä menee, eli otin pari ananaspurkkia, tuplapatukan ja muutaman eväsleivän. Lisäksi oli tietysti kaakaot ja jotain keksejä. Ilma oli kylmähkö aamulla, mutta ennusteen mukaan ilma lämpeäisi sunnuntaita kohden. Näin tulin ottaneeksi vain ne kampeet mitä sattui aamulla olemaan päällä ja yhden fleecepaidan.

Kalastus aloitettiin yhden kosken alta ja siitä tulikin sitten heti neljällä heitolla peräkkäin harjuksia. Tosin kaikki olivat standardimitan alittavia, mutta mitallisia Suomenkin olosuhteissa. Kaveri sai reissun ensimmäisen raudun ja muutamia isompia harreja. Paikkaa vaihdettiin melko tiuhaan, kun kalaa tuntui olevan ja se sattui olemaan vielä syönnillä. Seuraavan kosken alta tulikin sitten vain sitä standardia, eli 800 g harria. Parhaimmillaan oli jokaisella samanlainen siiman päässä ja kalat päästettiin saman tien takaisin. Harreja tuli ehkä viidestä kymmeneen kappaletta ja satuin heittämään uistimen kivenkoloon ja siimahan siinä meni poikki. Kaverit lähti ylemmäksi pienen kosken yläpuolelle pyytämään, kun itse menin hakemaan uistetta, mitä ei koskaan löytynyt. Ehdin joesta takaisin rannalle, kun huuto alkoi kuulumaan. Juoksin äkkiä sinne katsomaan mitä roikottavat haavissa ja taimenhan sielä olikin. 56 senttinen parinkilon hopiakylyki oli ottanut meppsiin ja vei kuulemma uistetta sen verran ahkerasti että oli saanut tehä töitä kalan kanssa. Ehkä vähän harmitti kun ei ollut päässyt edes väsytystä seuraamaan ja kuulemma jäi videotkin ottamatta. Kalasta otettiin pari kuvaa ja se päästettiin takaisin, kun ei vielä ollut aikaa jäädä paistelemaan sitä, eikä se kotiin asti säilyisi.

Pienehkö järvi hidasti veden virtaaman ja kaveri lähti kiertämään sitä toiselta puolen, kun ite menin velipojan kanssa toista, matalampaa puolta. Kaveri oli muutaman taimenen saanut syvemmältä, kun me taasen ei voitu edes heittää kun vettä oli niin vähän. Kuulemma joku isompikin taimen oli päässyt karkaamaan kaverilla. Järven toisesta päästä lähti taas joki joka oli aluksi melko syvä ja virtasi hitaasti. Ensimmäisestä mutkasta, mistä menin rantaan, pääsin muutamaan otteeseen kinastelemaan puolimetrisen harjuksen kans, mutta sepä ei suostunut ottamaan sen enempää. Parikymmentä metriä ylempänä oli taas syvempi mutka, jonka reunukseen heitin omatekoisen 9 grammaisen loton. Väsyttelin nelisen kappaletta noin 45-50 cm harreja. Veli meni vähän ylemmäksi, missä joki muuttui matalammaksi ja sai myöskin muutaman harjuksen. Kiloinen hauki polskutteli keskellä jokea ja sitä härnättiin niin ettei se ihan saanut uistinta napattua kitusiinsa.

Päivä alkoi lämpenemään ja piti alkaa vähentämään kampetta pikkuhiljaa. Repusta löysin Maxi Tuplan joka oli juuri sopivasti sulanut ja sitä jauhaessa ei mielessä käynytkään että miksi sitä on täällä. Lämpenevät ilmat ja jatkuva uskomaton kalantulo takasivat, että hommassa pysyy mielenkiinto. Itikoita ei vielä ollut näkynyt käytännössä ollenkaan. Odottelin pojat alempaa ja kun näytti että joki menee matalaksi niin päätettiin lähteä suoraan vähän ylemmäksi missä vois olla syvempää. Heittelin huvikseen muutamassa kohdassa koskeen missä näytti olevan matalampaa ja siellähän niitä pikkutaimenia oli kivien koloissa melkein joka paikassa. Niitä ei viitsinyt enempää kiusata ja harppailin matalien kohtien ohi ottimonttuja etsien. Taas löytyi sellainen hieman syvempi paikka ja joen vastarannalla näkyi olevan hieman syvempi monttu. Viiden metrin heitto ja naps. Lottoa vietiin taas. Kasisatanen harri pääsi heti takaisin ja ite jatkoin ylemmäksi ja isompia kaloja kohti. Kaverit väsytteli myöskin harreja vähän sieltä sun täältä. Muutama sata metriä ylempänä näytti taas olevan syvä reunus ja siitä tuli 35 cm taimen ja joku perusharri. Koskipätkää jatkui vielä puolisen kilometriä ja sitten tultiin taas järvelle.

Päivä oli edennyt siihen vaiheeseen, että jokaisella pakki ilmoitti että täällä ei ole mitään. Hieman tuulisella järvellä näkyi olevan lyhyen matkan päässä pieni poukama ja sinne kaverit tallusteli suoraan eväitä popsimaan. Ajattelin kokeilla Karikko lusikalla mitä kalaa järvessä on ja annoin uistimen piirtää siiman kanssa 50 metrisen kaaren järven päällä. Melkein heti otti joku kiinni ja melko pian se ilmoitti potkuillaan olevansa sitä samaa lajia mitä muutkin. Rannan läheisyydessä alkoi jo haavikäsi vipattamaan vähän enemmän, kun näytti että ennätys on taas syntymässä. Nätti koukkaus ja 980 grammainen 50,5 cm mittainen purjeselkä oli haavissa. Kuvia tuli otettua joitakin ja vapautin kalan aika pian. Kilonen hauki pyöri rannassa ja päätinpä siihen jättää sitten sen paikan.

Nyt oli seuraavana vuorossa ihan muut järvet. Kateltiin karttoja porukalla ja lähdettiin tunturin yli tallustamaan. Ilma lämpeni jatkuvasti ja taas piti vähentää vaatetta. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin tuuliselle järvelle. Nyt yritettiin tyrskytaimenta. Järven toisella puolella näytti olevan hyvännäköinen koski ja kartan mukaan muutamia järviä sielä takana. Meinattiin lähteä kiertämään sinne, mutta toisaalta kun oltiin jo lähes yheksän tuntia kävelty lähes jatkuvasti pelkästään muutaman leivän voimin ja alkoi jo nälkä painamaan ja nyt oli aika pyytää muutama ruokakala. Harjuksia tuli taas järvestä tyrskyjen puoleiselta rannalta. Seuraavana edessä oli pitkä suora rantaviiva, korkea penkka, syvät rannat. Mitäpä sieltä vois tulla. No, veli nappasi aika pian 50 cm taimenen, joka otettiin ruokakalaksi. Kohta minullakin oli kiloluokan taimen haavissa ja puolenkilon rautu samoten. Molemmat otti melkein heti, kun heitin raskaan volframilipan niin kauas, kuin se lensi. Nyt oli ruokakalaa jo jonkin verran. Muutamia heittoja ja kohta tuli taas hyvänkokoinen taimen, joka päästettiin takaisin. Ruokakalaa oli jo jonkin verran ja lihan värikin sattui olemaan vielä oikea. Suolasin kalat heti. Loppusuora kalastettiin melko pikavauhtia, yksi heitto ja kymmenen metrin siirtyminen. Järven loppupätkältä tulikin taas harjuksia, perus kasisatasia ehkä vajaat kymmenen kappaletta, sekä muutamia haukia. Kaverit sai myöskin joitakin samankokoisia. Yhessä vaiheessa tuli kolmella peräkkäisellä heitolla perusharri.

Itikat alkoivat heräilemään ja vastatuuleen heitellessä ei niistä ollut haittaa. Kahluutakin huppuun kopsahteli sääskiä melko tahtiin. Kaverit kiskoi harreja ylös isompien toivossa, mutta ei sitä kiloista vielä tullut. Taas muuttui järvi joeksi ja siitähän niitä purjekaloja taas syvistä nivoista kiskottiin. Viitisen kappaletta saatiin perusharreja vielä ja muutama hyvänkokoinen hauki. Nyt oikastiin suoraan jokisuulle ja päätettiin kerätä nuotiopuut ja paistaa kalat ja syödä muutenkin niin että tuntuu. Paistoin molemmat kalat ja jälkimmäinen jäi mediumpaistetuksi graavikalaksi, eli ihan hyvä syödä. Otin selkäruodon pois, kylkiruodot samoten ja näin pystyi taimenta haukkaamaan ihan reunasta suoraan vain. Maku oli erinomainen. Muutama tunti viihdyttiin nuotiolla ja taas oli aika jatkaa matkaa. Tuntui että virtaakin oli jo jonkin verran, kun ei ollut kymmeneen tuntiin tullut juotua mitään käytännössä ollenkaan.

Lähdettiin järveä kiertämään ja puolisen tuntia kalastettua oli fiilis jo sellainen, että vois pikkuhiljaa palailla teltalle ja nukkumaan. Lyhintä reittiä takaisin teltalle tuli matkaa vielä kaheksan kilometriä, kun takana oli niitä jo tusinan verran. Yhden tunturin laelta näkyi teltta kaukana horisontissa, mutta tunnin verran sai vielä kävellä ennen kuin siellä oltiin. Vielä huopailtiin veneellä lammen yli ja kömmittiin suorilta nukkumaan. Takana oli siis 20 kilometrin kävely/kalastelu ja aikaa meni siihen noin kuutisentoista tuntia. Kalaa oli tullut päivän aikana aivan uskomaton määrä.

Sunnuntai 6.7

Kahdentoista aikaan päivällä alkoi lämpö puskemaan telttaan sen verran, ettei siellä enään pystynyt olemaan. Lämmintä oli yli 25 astetta, eikä pilvenhattaraakaan missään. Kävin tekemässä perus heinäkuun lumiukon yhteen lumikasaan poikien vielä nukkuessa. Kinoksen vieressä oli pieni erittäin kirkasvetinen ja varmasti kylmä lampi, mihin olisi mieli tehnyt pulahtaa, mutta sinne olis varmaan jäätynyt heti. Palailin teltalle ja siirsin patjan ja makuupussin teltasta pihalle ja uinahtelin siinä hetken aikaa. Pojat könköili myöskin teltasta ulos nukkumaan ja aamu-uinnille. Teltan edessä oli pieni lampare, joista lähti joki molemmista päistä ja sekä lammessa, että joessa oli saatu harjusta. Itsekin käväisin aamu-uinnilla, tosin ensin kävin tuuttaamassa tunturiin sinne kuulumattoman kärpän. Aatamin asussa avojaloin kävin mutkan vähän kauempana leiristä. Harvoin avotunturissa pystyy samaisessa asusteessa kovin pitkiä aikoja viettämään. Vesi oli lämmintä ja siellä virkistyi kohtuudella. Aamupalaksi kelpasi keitetty kesäperuna ja jalostajan lihapullakastike. Sitten palailin päiväunille.

Heräsin iltakahdeksan höytteillä ja pojat oli jo pakanneet teltan. Nyt pakattiin rinkat ja osa tavaroista jätettiin veneen alle odottamaan paluumatkaa. Tarkotuksena oli mahdollisesti muutama päivä viettää uusia järviä kierrellen. Jätettiin ylimääräiset kamppeet veneen alle odottamaan. Ilma oli jäähtynyt jonkin verran ja nyt oli muuten ötökkää liikkeellä. Kaverilla oli sääskihuppu, mutta velipojan kanssa jätettiin se ihan tarkoituksella pois. Meinasi siinä jossain vaiheessa tulla mieleen, että olisiko siitä ollut hyötyä, mutta lisää myrkkyä naamariin ja kyllä ne taas hetken pysyi muualla. Käveltiin hyvännäköisen järven rantamille ja järven eteläpääty näytti olevan tuikkeja täynnä. Pojat viritteli perhovälineitä ja ne lähti tuikkivia kaloja narraamaan. Näytti nämä olevan harreja ja vieläpä aika pieniä, max 30 cm. Volframilippa lensi erittäin kauas ja vaikka sitä vajotti pitkänkin aikaa, ei järvi antanut mitään. Rannat oli vaikeakulkuisia ja noustiinkin ylemmäksi, kun siellä oli helpompi kulkea. Ötökkää oli sieläkin ihan riittävästi, kun ei tyynessä kelissä niie tarvi mihinkään pusikkoon piiloutua.

Kohta sitä oltiin taas rannassa, järven pohjoispäässä ja isoa lottoa heiteltiin ruovikkoon. Harjus ei oikein napannut tästä järvestä ja kun velipojalla oli hauki kiinni, niin pitihän se haukijahdiksi kalastus vaihtaa. Kohta oli molemmilla hauki kiinni yhtä aikaa. Äkäsiä tunturihaukia väsyteltiin jonkinaikaa. Hauet oli täsmälleen samanpainoisia, lihavia 3,8 kg mammoja. Päästeltiin hauet takaisin ja heittelin vielä muutaman kerran samaa seutua, kun velipojan väsyttämä hauki otti uudestaan. Sillä oli muutama jälki, mistä tunnistin sen samaksi. Aika näläkäinen kala lienee kyseessä, tai muuten vaan ahane.

Melko pian alettiin vaihtaa järveä ja lähellä oleva iso järvi osoittautui ihan kohtuu kalapaikaksi. Muutamia heittoja veli ehti heittää, kun yli kiloinen harri oli haavissa. Muutaman samanlaisen se vielä sai niitä, kun se jo mulle huuteli, että tuu tänne, kun et saa kalaa. Heittelin uistetta syvälle, mutta eipäs sieltä mitään tullut. Vaihdoin paikkaa sinne mistä kalaa tulee ja kohta oli kiinni joku. Rautuhan se sieltä napsahti lottobeteen. Niitä tulikin kolme kappaletta melko pian ja siinävaiheessa kello oli jo maanantain puolella ehkä kolmatta tuntia, niin oli jo pakko lähteä paistelemaan niitä. Kaverit jäi vielä kiskomaan perholla ja lipalla harria ja rautua, kun ite keräsin mennessään polttopuut nuotiota varten. Muutama kuiva koivupölkky ja tulta perään. Paistelin raudut halsterin välissä folioon käärittynä. Kyllähän se meni leivän kans melko nopiasti alas. Pystytin teltan tasaisimmalle alustalle, mitä koko finnmarkin tunturista löytyy.

Maanantai 7.7

Pojatki oli jossain vaiheessa löytäneet teltan, kun aamulla helteestä herätessä niitä oli sielä molemmin puolin. Aurinko lämmitti telttaa sen verran, että jossain vaiheessa sieltä oli ihan pakko poistua. Sääskiäkin oli sen verran, että ulkona ei voinut nukkua. Aamupalalla nautin UHT (iskukuumennettua) kevytmaitoa myslin kanssa. Kukkulan rinteestä löytyi lumikasa, josta lohkaisin aimo kimpaleen ja kannoin sen teltalle. Upotin maitopurkin kylmään lumeen ja jonkin ajan kuluttua maito olikin jo erittäin kylmää ja virkistävää. Päätettiin kerätä kamppeet ja rahdata ne järven rantaan. Otettiin sen verran evästä ja mukaan, että päivän verran pärjätään. Tarkotuksena oli, että kävellään se pari kilsaa takaisin lähtöpaikkaan ja veneellä kierrellä järveä päivän verran ja illalla palataan veneellä tavaroiden luokse ja ollaan siinä yö.

Lähdettiin talsimaan helppoa maastoa pikkureput selässä ja hikistä hommaahan se kävely helteellä on kun pitää itikoiden takia olla vähän vaatetta. Hetkenpäästä sitä taas oltiinkin muutaman kukkulan takana ja kaadetun veneen alta paljastui sinne jätetty tavara. Ei hävikkiä luonnollisesti, kun kukapa menisi erämaassa toisen tavaroihin koskemaan, varsinkaan kun ei siellä ketään muita näkynytkään. Käännettiin vene vesille ja lähdettiin soutelemaan järvelle. Paikallinen ukko oli kertonut hyvän kalapaikan, syvä ja kapea salmi noin kilometrin päässä. No soudettiin sinne ja pyydettiin vahinkoharjusta mennessä. Sieltähän niitä perusharreja tupsahteli taas mistä ja mihin milloinkin. Kohta oltiin syvemmässä poukamassa ja ukon ohjeiden mukaan alettiin kiertämään syvännettä. Eipä sieltä mitään oikein tullut, mutta pintovat raudut alkoivat kiinnostamaan kavereita, joilla sattui olemaan perhovehkeet mukana. Ei tahtonut perhoon rautu ottaa, mutta veneestä heitetty volframilippa ainakin kelpasi. Joitakin niitä napsahteli lippaan ja kohta viehevalikoimani suuruutta arvostellut kaveri alkoi kyselemään, mihin ne kalat ottaa. No mukava oli heittää syvässä vedessä syvällä uivaa lippaa, kun ei kavereilla sitä ollut ja kalaakin tuli. Punainen Rapala Minifatrap narauttikin reissun suurimman, 41 senttisen raudun ja joitakin pienempiä.

Jossain vaiheessa päätti kaverit jäädä rannalle heittelemään perhoa, kun ite lähdin tavoittelemaan rautua soutu-uistelemalla. Heittelin veneestä uistinta ja joitakin harjuksia ja rautuja tuli ylös asti. Soutelin hitaasti tyyntä järveä ja tuijottelin pohjaa. Siellä oli muutaman metrin syvyydessä ollut jo aiemmin ihan hyvänkokoinen made, mutta se hävisi näkökentästä. Kohtapa siellä taas köllötteli made pohjassa ja veneen pohjalta löytynyt jigi pääsi nyt testiin. Pudotin jigin mateen nokan eteen, mutta ei heti kelvannut. Kala meni veneen alle ja kohta se olikin toisella puolella venettä. Pudotin jigin uudelleen ja heiluttelin hieman pohjassa. No sittenhän se nappas ja oli mukava seurata kalan ylöstuloa kirkkaassa vedessä. Reissun kuudes kalalaji oli ylhäällä ja päästinkin sen melko pian takaisin. Kohta kaverit huutelikin jo rannalla, että tulla hakemaan ja lähdettäis pikkuhiljaa telttapaikkaa kohti soutelemaan. No kohtahan sitä soudeltiin täysin tyynessä illassa, veneen alla monta metriä näkyvyyttä kirkkaassa vedessä ja rautua loputtomasti. Aurinko ei paljon laskenut, kun muutama kilometri soudeltiin telttapaikkaa kohti. Rautua oli vähän väliä pinnassa aivan valtavia parvia, mutta kun kerran heitti niiden keskelle uistimen, niin ehkä sai yhden tärpin ja sen jälkeen koko parvi katosi. Uistelemalla tuli muutama rautu ja yksi aivan järjettömän äkäinen pikkurautu yritti loputtomasi pistää hanttiin. Siinä vain suu auki ihmeteltiin kalan voimaa ja sitkeyttä. Jos siinä olisi ollut edes kilon rautu noin 300 grammaisen tilalta, niin voin olisi kyllä saatu taistella melko lailla pitkään ja varovasti.

Ilta pyörähti yön puolelle, kun oltiin rannassa ja taas yritettiin jo valmiiksi lämpimässä ilmassa yrittää alkaa nukkumaan, kun odotettavissa oli taas melkoisen tuskallinen aamu.

Tiistai 8.7

No olihan se aamu taas tuskaa, hikeä ja väsymystä täynnä. Ei auta valittaa, kun vain nauttia tilanteesta. Aamu oli aivan tyyni. Jostain järveltä kuului valtavia molskahduksia vähän väliä ja pääsin seuraamaan, kun rannassa rautu kävi pinnasta syömässä vesiperhosia. Aivan tyyni järvi, kilometri tolkulla tyyntä pintaa, lähes pilvetön taivas, voitteko käsittää?? Seurasin kameran linssin takaa raudun syömishommia. Se uiskenteli metrisessä vedessä ja nousi välillä pintaan. Ensin suu, sitten selkäevä ja lopuksi muutama pyrstön heilautus. Sitä samaa näkyi vähän siellä täällä. Pojat nukkuivat teltassa ja aamu oli kyllä kalamiehen unelmaa. Kävin hiekkapohjaisessa järvessä uimassa ja kun nälkä alkoi painamaan, niin päätin hieman heitellä lottoa. Käytin rannalla muutaman harjuksen, mutta kun oli tarjolla parempaakin, niin päästelin harjukset takaisin. Puolisen tuntia ja kolme rautua oli perkattuna rantakivillä. Menin sytyttelemään nuotiota ja käärin raudut folion sisään ja laitoin perunat kiehumaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua oli ateria valmis ja kaikkeen tyytyväinen mies odotti kavereiden heräämistä.

Kyllähän pojat jossain vaiheessa teltasta ulos tuli, kun ei siellä voinut pidempään nukkua. Pakattiin teltat ja muut kamppeet veneeseen ja lähdettiin pikkuhiljaa kohti jokisuuta, missä muut tavarat oli odottamassa. Mennessä uisteltiin perusharria ja niitähän ihme kumma tuli taas joitakin. Käytiin tavarat hakemassa ja soudeltiin hieman hitaasti virtaavaa jokea ylöspäin poukamaan mistä oli reissun ensimmäinen rautu tullut. Siihen purettiin tavarat ja syötyämme lähdettiin pikkureppujen kans kalastelemaan jokea ylävirtaan. Toiveena oli päästä taas väsyttelemään harjuksia, mutta eipä kalantulo ollutkaan samanlainen, kuin se oli parhaimmillaan niillä paikoilla ollut. Helteet olivat vieneet kalat syvänteisiin ja harjuksia kuhisseet mutkat olivat käytännössä tyhjiä. Siellä missä oli paljon ollut harjusta, oli enää yksi jäljellä. Kävin vielä jokea ylöspäin kävelemässä, mutta ei siellä ollut kalaa enää niin kuin aiemmin.

Palailin poikien luo pitkulaisen järven rantaan, mistä lähtee joki molemmista päistä. Siellä olikin jo pari kiloluokan harria rannalla, suurin 1100 grammaa. Pojat pyysivät siten, että ne heitti päärynäpainon pohjaan ja sen yläpuolella oli metrin tapsin päässä uppoperho. No itse löysin pakistani itse täysin alusta loppuun tekemäni kevennetyn lusikan. Päätin huumorimielessä kokeille, kun oli ennätysharrinikin ottanut lusikkaan. No ensimmäisellä heitolla sieltä tuli tyhjää. Toinen heitto ja annoin uistimen vajota ihan pohjaan. Hidas kelaus ja muutama nykäisy ja harri oli kiinni. Noin ysisatanen harjus nousi järvestä ja nyt päätin nämä ottaa mukaan kotiin vietäväksi. Ihan parin heiton perästä samalla taktiikalla ja samasta kohdasta otti taas ysisatanen harri ja sekin käärittiin kotipakettiin. Pojat sytytteli nuotiota tuulen puolelle, kun sääskiä oli ihan kohtuudella. Jonkin aikaa siellä kalastettiin vielä, mutta kun ilta alkoi painamaan, niin päätettiin lähteä leiriä kohti. Käytiin leirissä pyörähtämässä ja aloin jo nukkumaan, kun tulin ajatelleeksi, että pakkohan se on perhojakin testata, kun nyt täällä oltiin ja takaheittotilaa oli ja kalaakin sattui olemaan. No menin vaivihkaa koskelle, kun olin vannonut, etten perhoihin reissun aikana kajoa. Olihan se viihdyttävää väsytellä muutama 35 senttinen perhollakin, kun se antoi ihan toisen luokan vastuksen perhovavassa, kuin virvelissä. Muutaman kalan jälkeen innostus lopahti ja kohtapa sitä taas oltiin teltalla. Kello olikin jo kolme yöllä, kun aloin nukkumaan. Sopivasti loppui myöskin kaikki kameran akut sinä iltana ja sain vielä reissun viimeisen yhteenvedon videolle illan päätteeksi.

Keskiviikko 9.7

Seuraavana päivänä tulikin kuljetus joka vei meidät takaisin ihmisten pariin ja kohti huolia ja murheita. Paluumatka oli yhtä hankala, kuin tullessa, tosin osa lumipaikoista oli sulanut pois. Hellettä oli auton mittarin mukaan 25 astetta ja käytiinkin hakemassa lunta kylmälaatikot täyteen.

Yhteenveto

Reissu oli kalantuloltaan uskomaton ja muutenkin alueet missä pyörittiin, oli maisemaltaan aivan täydellisiä. Helppo maasto kulkea ja kylmän säävaiheen muuttuessa helleaaltoon kalaa tuli joka paikasta ja ihan millä vain. Opin ymmärtämään mitä on vaelluskalastus ja tykästyin lajiin. Huonon rinkan takia vaellus tuntui hankalalta, mutta tätä raporttia viimeistellessäni olen jo samalle kesää yhden kalastusvaelluksen toteuttanut ihan oikean rinkan kanssa ja voin sanoa että miestä viedään niin kuin pässiä narussa. Vaikka vaeltamiseen menee aikaa, niin onhan se niin mahtavaa hommaa ja tykkään kyllä kantaa rinkkaa, kun tietää että kunto kohenee ja pääsee sellaisille paikoille, mihin ei muuten tahtoisi päästä. Ensi kesänä olen samalla seudulla ja 10-15 kilometrin yhdensuuntaisella kävelemisellä pääsee sellaisen järven rantaan, missä pitäisi olla jo useamman kilon rautuja ja mihin ei kelkalla pääse muut kuin poromiehet. Eli suojaisa ja syrjäinen järvi, jonka ympärillä on lukuisia muita järviä ja jokia. EN MALTA ODOTTAA!!!


Luettu 494 kertaa

Reissussa mukana

Sopuli

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Harjus 980 g05.07.2014
17:00
Sopuli
Harjus 980 g 51cm 397p Heitto Finnmark,
Tunturijärvet