Kalastus - Pikareissu Norjan meritaimenapajille 25-28.05.2016

Pikareissu Norjan meritaimenapajille

25.5 Keskiviikko

Kalakaverin kans suunniteltiin hetken aikaa reissua vähän mihin milloinkin ja taas koitti aika kaivaa internetin ihmeellisestä maailmasta muutama erään aktiivisen kalamiehen saaliskuva esille ja tutkia paikat tarkemmin erinäisiä kartta yms. sivustoja apuna käyttäen. No, puoli tuntia siihen meni ja paikka oli selvä. Jonkinverran yli 700 kilsaa kotoa ajoa kalapaikalle selvis googlen perusteella. Seuraavana päivänä kai sitä jo mentiin. Lähdettiin ajelemaan viiden-kuuden häytteillä ja Iissä ladattiin tankki täyteen. Seuraava pysähdys oli Kemissä vielä viimehetken ruokavaraston täyttö ja sitten sitä jo paukuteltiinkin useampi tunti putkeen kohti kalavesiä. Pari päivää aiemmin oli viimeksi tullut meritaimenpäivitys ja sivusta kuulleiden ja netin muista meritaimenjutuista päätellen ajankohta oli melkolailla osuva meritaimenen rannalta kalastamiseen norjassa.

26.5 Torstai

Yö nukuttiin tunturissa ja seuraavana aamuna ajeltiin Vuonolle. Siellähän olikin sitten paikalle saavuttuamme jo muutama ukko lahdella heittelemässä perhoa ja uistetta. Pakko oli kokeilla lusikkaa heti ja vasta tovin nakeltua malttoi alkaa syömään. Norjalaiset tallusteli kauempaa perhovapoinensa autolle ja istuivat retkinojatuoleihin tutkimaan tilannetta. Vaikutti että kalaa oli, mutta ei tainnut syödä. Ilma oli kieltämättä aika hyvä. Hiukan tuulinen, mutta lämmin.

Tumma Oululainen reissumies italiansalaatilla. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kyseessä oli siis päivän lounas. Hetken nautittuani ajallista tarvetta, oli aika jatkaa kalastusta. Päätin kokeilla bombeten avulla heitettyä perhoa. Ohut monofiili ja SavageGearin Parabellum. Ehkä joku metri oli vielä merellä tilaa kauemmas, mihin olisi yltänyt. Vaan kyllä ne 80-100 metrin heitot sai riittää. Ei tullut tärppiä tästä poukamasta. Kalasteltiin vähän eri paikoista lahtea ja useammalla eri tavalla. Pyöriäinen käväisi kattelemassa meitä ja luultavasti oli ruuan perässä sekin. Norjalaisia pyöri paikalla usiampia kokoajan ja tyypit oli pääasiassa erittäin asiallisen näköisesti varustautuneita perhokalastajia. Kahluuvehkeet viimesen päälle, siimalaatikot vyötäröllä jne. Hauska oli seurata, kun vähän jokainen kävi yhen kyltin kohalla nakkelemassa ja tyypillisesti kahlasivat sen viisi metriä veteen ja siihen heittämään. No, se viisi metriä on perho hommissa paljon.

Vaihettiin muutaman tunnin jälkeen syvemmille vesille. Muutaman kilometrin ajo ja oltiin syvän veden äärellä. Otin autosta hyrräsetin jerkkivavalla ja toiseen käteen spinfluga vavan isolla 7000-luokan avokelalla. Hyrrä punotulla ja avo monofiililla. Valelin isoja jigipäitä tasureiksi kuukautta aiemmin ja tarkotus oli kokeilla miten turska tykkää napata niihin. Eli salmon joku vaappu, josta kopioitu etuosa ja siitä tehty tasurimuotti. Tasurin peränä iso jigipyrstö. Heittelin jonkin aikaa hyrrällä, vaan rasvaamatta jäänyt kela tuntui olevan jotenkin jäykkä ja tuli vaihdettua avokelaan melko pian. Kaveri otti sikeitä kalliolla kun vaihdoin paikkaa mobiilikartan näyttämää syvempää vettä kohti. Sieltä se turskakin sitten otti omatekoiseen jigiin/tasuriin ja olihan se mukava pumpata ylös ensimmäinen norjalainen kala tälle reissulle. Puolentoistakilon pötkö sai palata uimaan. Kaveri tuli jossain vaiheessa samoille apajille ja nosti hänkin samanlaisen. Ei siinä turskafestivaaleja sitten järjestettykään ja päätettiin alkaa syömään. Hetken kateltiin ja palattiin autolle.

Kohta oltiin samoilla vesillä, mitä aluksi, eli taimenlahti siis kyseessä. Alettiin kasailemaan vapoja, kun näytti että rannassa kiertää joku kalaparvi. Ensin katoin että onko nyt nuo niitä merirautuja kun oli siitä niitäkin tullut kuulemma. Kaveri nakkeli jonkin aikaa perhoa ja tuntuivat olevan melko arkoja. No kohtahan se sitten nappasi pintaperhoon ja ei se mikään rautu ollut, eikä kyllä seitikään. Suomut lähti pinnasta heti, kun sen nosti rannalle. Selailin nettiä ja silliksi se sitten selvisi. Noin 35 cm pitkä yksilö oli siis kyseessä. Sai "raudut" jäädä uimaan. Nyt haluttiin taimenta. Norjalaisia kiersi vähän kokoajan yrittämässä, mutta kukaan ei saanut tärppiäkään. Välillä kävi ihan kunnon kala pinnassa jossain heittoetäisyydellä, mutta olivat melko tarkkoja ruuan suhteen. Ei tainnut tulla tärppiäkään kenellekkään. Pitkä ilta nakeltiin uistetta ja perhoa vähän vuorotellen ja meri tyyntyi melkolailla kokonaan. Jossain vaiheessa oli pakko miettiä nukkumaan menoa ja löydettiinkin läheltä hyvä nuotiopaikka ja teltalle loistava tasainen metsämaasto. Istuttiin kyllä nuotiollakin pari tuntia, mutta kun aurinko alkoi nousemaan, oli pakko mennä nukkumaan, ettei jäisi seuraavan päivän pyytämiset niin vähäisiksi.

27.5 Perjantai

Hiki ja tuska. Siihen sitä herättiin. Ensin avasin makuupussin. Riitti hetkeksi. Sitten pussista ulos ja teltan ovet auki. Taas sai hetken nukuttua. Kohta oli pakko könytä pihalle auringonpaisteeseen, kun teltassa oli vain liian kuuma. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja siinä notkossa metsän keskellä ei paljon tuuleskellut. Meri ei kuitenkaan niin tyyneltä näyttänyt kun se sieltä kauempaa välkehti. Aika pian mentiin takaisin kalapaikoille. Tosin ensin piti keittää riisipuurot. Puoli litraa iskukuumennettua maitoa, vajaat kaksi desilitraa riisihiutaleita, ripaus suolaa ja nopea kiehautus. Aivan täydellinen retkiaamupala oli katettu. Vain kanelit ja sokeri puuttui pinnalta. Muutama kevyt ranneliike ja nekin siihen ilmestyivät, kuin taiottuna. Santa Maria mausteet ja Suomen sokeri kruunasivat aamupalan.

Rannassa oli muutama auto ja ukot nakkelivat viehettä veteen. Tässävaiheessa oli jo muutamaan otteeseen päivitelty sitä, että jos norjalaiset itse käy paikalla, ei se huono voi olla. Vain huono syönti sattunut, tosin kelien kustannuksella. Päivällä oltiin teepaita-shortsit yhdistelmällä ja kotoa lähdön jälkeen croksit oli potkittu jalasta vain yöksi. Päivä nakeltiin taas ahkerasti, mutta turhaan. Jossain vaiheessa tuli fiilis että nyt on pakko lähteä. Käytiin lähikylässä ostamassa kaksi litraa jäätelöa ja jotain muuta herkkua. Satamassa pyörittiin hetken aikaa ja päätettiin lähteä ajelemaan vähän melkein jo kotia päin. Muutaman kerran pysähdyttiin nakkelemaan, välillä syvänmeren kaloja hakien ja yhdessä kohtaa taimenpaikoilla. Ei tullut tulosta.

Vuono vuonossa ja siinä kulmassa kalapaikka. Jäätiin siihen illaksi. Seitiä tuli joitakin ja fiilis kasvoi jonkinverran. Jotenkin vaan tuntui että pitäisi saada taimen. Lähdettiin jatkamaan eteenpäin ja kohta oltiin vielä vähän kauempana taimenlahdukasta. No, ihminen saattaa väsyneenä tehdä hyviä päätöksiä. Jopa niin hyviä, että ajaa samaan paikkaan, mistä on aiemmin lähtenyt jo kaksi kertaa, sen toivossa ett saisi taimenen. Puolitoistatuntia ajoa ja oltiin siellä. Nyt rannassa oli telttoja ja autoja pitkä rivi. Ilta oli erilainen kuin aiemmat tähän mennessä. Taivas oli pilvessä ja meri ei ollut tyyni. Alettiin tuttuun tapaan nakella erinäisiä vieheitä. Löysin parkkipaikalta katkarapuperhon ja sinisen lusikan. Siinä ne kaksi viehettä, millä norjalaiset pyytää. Yksi norjalainen tuli juttelemaan ja kertoi saaneensa vuotta aiemmin samasta paikasta 7,1 kiloisen katkaperholla. Kysyin paikasta ja kertoi sen olevan hyvä taimenpaikka ja lisäksi kertoi muutaman muunkin, vaan ei jäänyt mieleen. Olisi pitänyt kartalta näyttää.

28.5 Lauantai

Taas nakeltiin uistetta ja päätin valita omatekoisen pinkin meritaimenkevennetyn. Heitin niin kauas kuin se lensi ja se kyllä lensi kauas. Annoin vajota kunnolla ja lähdin kelaamaan. Sittenhän se nappas. Potkin croksit jalasta ja villasukat myös ja aika kova syke oli, kun tunsin että kala jaksoi jopa vetää. Vaan siiten semmoinen laiskuus sille iski ja ei ollut fiilis sellainen, että se olisi ollut taimen. No kelasin kalan rantaan ja pilkullinen turskahan se oli. Kävin huuhtomassa mereen pudonneen kelan vuoripurossa ja jatkoin kalastusta. Kaveri tuli katselemaan saalista ja kohtahan sitä lusikkaa taas vietiin. Samalla aikaa se viimeinen norjalainen joka sattui vedessä vielä olemaan, nousi sieltä ja meni nuotiolle muiden seuraksi. Otettiin kala taimenen tavoin ylös ja kuvattiin ja elvytettiin. Nuotiolla alkoi tapahtua kuhinaa. Kolmannen kalan kohdalla oli kaksi ukkoa vedessä ja kaksi muuta lähti tulemaan kohti. Kävelivät 10 metrin päästä selän takaa ohi ja jatkoivat kauemmas. Neljännen turskan kohdalla yksi norjalainen sattui olemaan kohdalla, vaan ei uskaltanut mitään sanoa. Huusin sille että turksia vain. Hymähti jotain ja jatkoi matkaa. Vajaat kymmenkunta niitä eri vieheillä tuli ja sitten alkoi kellokin olemaan jotain yö kolmea tai neljää.

Palailin kaverin luo ja norjalaisetkin näyttivät painuvan telttoihinsa. Nukuttiin rantasoralla muutama tunti ja siitä kun heräsin niin olo oli niin sekaisin että oli pakko laittaa teltta auton viereen ja jatkaa siinä vielä seuraavaan iltapäivään. Rannassa oli yhdeksän autoa ja pari telttaa. Kalamiehiä siis kiinnosti paikka vaan ei koko aikana nähty kenenkään saavan kalaa. . Siitenhän sitä ei muuta tehtykään enään, kun ilmoitettiin veden haltijalle ettei seuraavalla kerralla lähdetä turskien vaan taimenten kanssa täältä. Lupasi hoitaa asian paremmin vuoden kuluttua.


Luettu 144 kertaa

Reissussa mukana

Sopuli

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Turska 3,00 kg28.05.2016
03:00
Sopuli
Turska 3,00 kg - - Heitto Lyngen,
Jäämeri