Kalastus - Lainiojoki 29.07-03.08.2008

Lainiojoki

Ensimmäistä kertaa Lainiojoelle. Vesi kuulemma aika korkealla, toivottavasti ehtii laskea. Tavoitteena mukavan reissun lisäksi saada jokunen kalakin - lohta, taimenta ja harjusta. Ilmat pitäisi olla ennusteiden mukaan hyvät. Majoittuminen vierailevan tähden Tapsan asuntoautossa. Kyllä tätä reissua on odotettu!

-------------------------------------------------------------

SP-tiimin hätäisemmät jäsenet Jata ja Enizei lähtivät hieman muita aikaisemmin jo tiedustelemaan ottipaikkoja Lainiojoelta mahtitaimenet mielessään. Pienen pysähdyksen aikana Pellosta hankittiin vielä viimeiset ottipelit Lainiolle. Eipä ole ennen tullut ostaneeksi lähes 20€ vaappuja.

Tiistai 29.7
Joelle saavuttiin sopivasti iltasyönnin aikaan. Kalastus aloitettiin Lainiojoen ylittävän sillan läheltä. Joki oli sopivan leveä ja oletettuja lohen ja taimenen ottipaikkoja näkyi kyllä riittävästi. Paikka kalastettiin tarkasti erilaisilla uistimilla ja perhoilla aina seuraavan mutkan kosken loppuun asti, mutta ainoaksi saaliiksi jäi yksi pieni taimen ja muutama alamittainen harri Enizein pintaperholitkaan. Käytännössä tyhjänä alkoi reissu.

Karttaa tutkimalla Jata ja Enizei päättivät lähteä kopaisemaan erästä pikkujokea, joka laskee pulsujärveen. Joki osoittautui aika matalaksi, mutta montuissa olisi luultavasti kalojakin.

Sillan viereiset paikat olivat täysin tyhjiä, joten lähdimme alaspäin jokea. Pienen kosken loppuliu´un kohdalla Enizeillä tärähti jokin isompi kala lippaan. Rannassa kala osoittautui noin kiloiseksi haueksi. Niistä ei näköjään pääse eroon edes lapin pikkukoskilla.

Loppuilta pyydettiin taas tyhjää joen alajuoksulla. Kello alkoi olla jo aamu kolme, kun lähdimme takaisin lainiojoen sillan leiriin. Kun saavuimme sinne, oli Ykkönen ja SP-tiimin vieraileva tähti Tapsa saapuneetkin jo paikalle myös. Puhelimessa ei vaan ollut ollenkaan kenttiä, joten yhteydenpito ei oikein onnistunut.

Leirissä meitä odotti uudenkarhea asuntoauto ja odotimmekin nukkuvamme makoisasti seuraavan yön. Toisin kuitenkin kävi. Joistain ilmanottoaukoista johtuen itikat pääsi tulemaan vapaasti sisälle autoon. Ei auttanut vaikka tukimme joka kolon niin silti sääsket inisivät eestaas ja taastaas niin ettei nukuttua saanut. Erikoista, ettei uudet autot pidä sääskiä ollenkaan.

Keskiviikko 30.7
Lyhyiden yöunien jälkeen päätimme tehdä pikaisen kopaisun samaiselle pikkujoelle, missä Jata ja Eni olivat aamuyöllä olleet. Jata ja Eni suuntasivat nälkäisinä taas alajuoksulle päin Ykkösen ja Tapsan jäädessä sillan luokse hieman yläjuoksulle päin. Jata ja Eni saivat noin 20kpl ahvenia ja yhden uskomattoman voimakkaan 2,52 kg hauen. Kyseinen hauki jaksoi tapella hauelle epänormaalilla tavalla ainakin 5 min vastaan, ennenkuin se oli rannalla. Jalokalaravinto on näköjään hyväksi niillekin. Hauki oli niin hieno, että kala päästettiin täysin vahingoittumattomana takaisin.

Jata ja Enizei kävivät myös kopaisemassa erään suolammen, jos vaikka jalompaa kalaa olisi seassa. Paikka oli kuitenkin täynnä ahvenia. Oli hienon näköistä kun suunnilleen joka heitolla oli uistimen perässä noin 20 ahvenen parvi.

Kun monen tunnin jälkeen saavuttiin autolle, oli vastassa kaksi vihaista kalastajaa, jotka oli nälissään ja janoissaan odottaneet Jataa ja Enizeitä noin 4 tunnin ajan takaisin. Suunnitelmissa oli käynyt mm. auton ikkunan särkeminen, kävely takaisin leiriin 15 km sekä Jatan ja Enizein käyttäminen taimenensyöttinä.

Lyhyiden päiväunien jälkeen suunnitelmissa oli kopaista Lainiojokeen laskeva Pulsujoki, josta olimme kuulleet muiden saavan isoja harreja ja mittataimenia. Loppuillan lyhyt kopaisu pulsujokeen tuotti Ykköselle mittaharrin ja Jatalle 5 kappaletta alamittaisia taimenia. Seuraavan päivän reissu oli kuitenkin jo päätetty: koko pulsujoen ottialueen (n.5km) läpikäyminen.

Torstai 31.7
Seuraavan päivän reissun alle nukkui muut tiimiläiset itikoiden seassa muutaman tunnin mutta Jata nukkui toisessa autossa kuin tukki melkein puoleenpäivään asti.

Pulsujoella lähdettiin alavirran puolelle, mistä jata oli edellisenä päivänä saanut joitain pieniä taimenia ja nähnyt isojen harrien tuikkeja kosken niskalla. Ykkönen ja Eni aloittivat kalastuksen kosken niskalta, kun Jata hyökkäsi suoraan lempikivelleen pommittamaan kosken reunaa. Ykkösellä tärähti ensimmäisenä mittaharri, joka kuitenkin karkasi lyhyen väsyttelyn jälkeen. Tämän jälkeen Jatalla alkoi hurja syöntipiikki. Puolen tunnin aikana ylös tuli yli kymmenen harria ja muutama alamittainen taimen. Harreista muutama oli mitallisia.

Kohta Enizei sai myös komean mittaharrin hieman alempaa. Isot taimenet loistivat kuitenkin poissaolollaan koko ajan. Jatalle tärähti hetken kuluttua jokin hieman suurempi kala, joka kuitenkin karkasi aivan liian nopeasti. Saattoi olla isompi taimen tai komea harri.

Kalastelua jatkettiin koskea alaspäin hienoissa merkeissä. Maasto oli helppoa kävellä ja kaloja nousi jatkuvasti. Virta oli täynnä sellaisia kohtia, joihin oli pakkautunut suuri määrä harreja. Kun tällaisen paikan huomasi, nousi siitä aina useampi harri muutaman minuutin aikana. Tällaisia "harripankkeja" oli todella nautinnollista kalastaa.

Kun matalahko koski päättyi, tuli jokeen mutka ja vesi syveni selvästi. Tämä joen mutka näytti hyvälle taimenpaikalle. Ykkönen pintaperhomiehenä ohitti paikan nopeasti, mutta Jata ja Enizei jäivät heittelemään paikkaa tarkemminkin. Eikä tarvinnut montaa heittoa, kun Enizeille tärähti selvästi isompi kala kuin kertaakaan aikaisemmin tällä reissulla. Komea taimen oli kiinni ja Enizei huusikin haavimiehiä apuun. Kala veti hienosti koskessa, mutta kääntyi yhtäkkiä ja syöksyi rannan viereen ja tarttui pohjasta seisovaan puunoksaan kiinni. Tilanne näytti pahalta taimenen repiessä ankarasti siimaa oksan ympärillä. Yhtäkkiä kala kuitenkin irtosi oksasta ja syöksyi keskivirtaan ison kiven taakse. Enizei sai kuitenkin taitavasti ohjattua vahvan siiman kanssa kalaa väljemmille vesille ja pikkuhiljaa kala rupesi väsymään.

Hetken päästä taimen olikin jo rantavedessä, mistä Ykkönen haavasikin kalan rantapenkan turvallisemmalle puolelle. Reissun rekorditaimen oli ylhäällä: 1,48 kg aitoa lappilaista taimenta. Kalaa ihasteltiin hetken ja kalastusta jatkettiin kohta entistä innokkaammin. Seuraavasta koskesta Jata ja Ykkönen saivat vielä hieman alamittaiset taimenet ja Eni kunnon tärpin.

Tämän jälkeen kalastus Pulsujoessa olikin enemmän tai vähemmän hiljaisempaa kalojen suhteen. Maasto muuttui todella pusikkoiseksi, joka erityisesti Jatan hermoja tuntui koettelevan.

Alempana oli vielä todella hyvän näköisiä koskia, mutta Jatan ja Enizein haukidublee jäi ainoaksi mainittavammaksi tapahtumaksi kalojen suhteen. Hauet iskivät täsmälleen samanaikaisesti vaappuihin kalastaessa erästä ottavan näköistä kosken niskaa.

Pulsujoen alajuoksu olikin sitten tyhjänpyyntiä loppuajalta. Ykkönen lähti talsimaan kohti leiriä Enin ja Jatan jäädessä vielä kopaisemaan ottavimman näköiset paikat. Kaloja ei kuitenkaan enää löytynyt.

Leirissä pienen iltapalan jälkeen Jata ja Tapsa lähtivät yllättäen ajelemaan jo kotia kohti Ykkösen ja Enizein jäädessä vielä pariksi päiväksi kalastelemaan. Vaikka kalaa tuli oikeastaan ihan hyvin, oli maasto aika pettymys ja muiden kalastajien määrä hieman haittasi oloa myös. Tosin silloin tällöin oli mukava kuulla muidenkin kuulumisia, kuten eräätkin perhokalastajat olivat olleet alueella jo viikon kalassa ja pari viikkoa oli kuulemma vielä kalastusaikaa jäljellä. Oikea asenne.

Perjantai 1.8
Torstai iltana minä (EniZei) ja ykkönen jututimme yhtä Turusta kotoisin olevaa mukavan tuntuista heppua, joka ei ollut ensimmäistä kertaa Lainiojoen lähiympäristöä koluamassa. Kaveri kertoi suuntaavansa Pulsujoelle seuraavana päivänä ja paljasti meille samalla, että Lainiojokeen laskeva Åkkajoki oli hyvä taimenjoki. Ohjeiden mukaan jokea pitäisi mennä vähintään 3km ylöspäin, jotta taimenpaikat alkaisivat löytyä. Tehtiin eväät, pakattiin rinkat ja lähdetiin harjujen yli kävelemään kohti Åkkajoen alkupäätä. Joki oli todella hyvännäköinen pienine koskeineen ja hitaasti virtaavine koskenalussuvantoineen. Alkupätkältä tuli vain muutamia alamittaisia taimenia, joten jatkettiin suhteellisen reipasta etenemistä kohti tykkimestoja.

Polut joen varressa harvenivat ja haarat yhdistyivät, minkä takia joki syveni. Nyt alkoi näyttämään lupaavalta. Edettiin ykkösen kanssa todella pusikkoiseen rantaan ja löydettiin sopivat heittopaikat. Heitin pari tyhjää heittoa, kun ykkönen karjaisi, että nyt on mittataneli kiinni. Jatkoin heittelyä ja seurasin ykkösen väsytystaistelua. Ykkösen taimen tuli helposti lähelle, mutta haavin nähtyä kala lähti. Väsytystaistelu kesti joitakin hetkiä ennen kuin ykkönen sai kalan haaviinsa. "JESS!" kuului ykkösen huuto. Saihan se ykkönenkin reilusti mittataimenen, koska ensimmäinen otettu kala oli ollut juurikin 35cm vaadittavan rajan.

Uitin lottobeteä rauhassa vastavirtaan lähes kelaamatta ohjaamalla sen hyvännäköisen peilin loppupäähän kunnes jysähti. Ajattelin osuneeni taimeneen ja annoin rauhallista painetta kalalle. Ihmettelin kalan vaisua vastustusta ja etenemistä vastavirtaan kohti minua. Viimein totuus valkeni, kun näin selkäevän vilahtavan. Uitin kalan lähelleni ja nappasin siitä kädellä kiinni ja kahlasin rantaan. Reissun komein harjus, 40cm. Hyvä ruokakala.

Rannalla teimme pakolliset kuvaukset ja äkkiä uudelleen vesille. Yksi tyhjä heitto hieman lähemmäksi vastarantaa, jonka jälkeen ajattelin uudelleen uittavani uistimen saman peilin yli, josta harri otti kiinni. Jälleen vapa notkahti, tällä kertaa peilin etuosasta. Okuman jarru antoi mieluista säveltä hetken aikaa, joten tajusin kyseessä olevan mukavan kokoisen taimenen. Kalaa saikin väsytellä jonkin aikaa ja ykkösen joutuu huutamaan haavimieheksi. Pitkä ja kapea 43cm taimen saatiin haavatuksi. Oltiin oltu tällä paikalla 15 minuuttia ja saatu pari kiloista taimenta ja 40 senttinen harri. Tunnelma oli kahden hengen tauolla kuin Kalajoen markkinoilla. Kyllä kannatti kävellä!

Loppuilta ei enää kuitenkaan isompia kaloja antanut. Pieniä taimenia sieltä täältä, joten heitettiin vermeet reppuihin ja aloitimme 5-6km kävelymarssin takaisin asuntoautolle. Harjuja ylös ja alas jalat hapoilla painettiin takaisin asuntoautolle. Maasto huimioon ottaen 1h 40min voi pitää ihan kohtuullisena aikana. Leirissä perkattiin kalat, syötiin pari Ukkopekkaa Saarioisten salaattien kera ja painuttiin pehkuihin. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähtä harria perhostamaan Pulsujokeen.

Lauantai 2.8
Kohteena oli Pulsujoki ja siinä aiemmin hyväksi harjuspaikaksi havaittu varmaan melkein kilometrin pitkä koski. Allekirjoittaneen perhostustaidoilla ei ollut lupaa paljon päivältä odottaa. Ykköseltä lainasin hattua, että korvat saatiin suojaan. Aurinkolasit oli syytä laittaa silmiä suojaamaan ja kahluuta helpottamaan. Pinturit valittiin perhoiksi, koska ykkönen oli pari päivää aiemmin niitä samaisessa koskessa jo menestyksellä uittanut. Minun perhostustaidot rajoittuivat alle viiteen tuntiin, joten sähellystä oli luvassa. Ykkönen sen sijaan oli perhostellut jo pidemmän aikaa.

Kosken niskalla näkyi tuikkeja. Perhostus alkakoon. Ykkönen kohteliaana miehenä päästi keltanokan kokeilemaan niskalta pikkuharria. Aloin paiskomaan. Voimakkaita vetoja, että lentäis mahdollisimman kauas! Ensimmäisen kerran perhoa housuista irrottaessa päätin ottaa vähän lyhyemmällä siimalla. Perukesiima oli löysällä vedessä, joten kalat tarttui huonosti. Yksi pikkuharri aloittelijan perhoon suosui tarttumaan.

Kahlasin jokea alaspäin ja heitin hyvännäköiseen peiliin. Mittaharri kiinni.. Voi pojat miltä voi näinkin pieni kala tuntua yhden käden perhovavassa! Siinä kalassa taisi meikäläisellä perhoinnostus alkaa roihuamaan. Päivän edetessä innostus vain kasvoi. Harrit ottivat pinturiin lähes joka toisesta hyvännäköisestä kalapaikasta ja kahlaaminen ei tuntunut missään, vaikka edelliset päivät olivatkin jalkoja hapottaneet.

Ykkönen oli kahlannut lähes joen toiselle rannalle. Yhtä tasaista, virtauksen reunalla olevaa suvannontapaista se siellä paiskoi. Kysyin jotta tuleeko kalaa. Sanoi 4 harria olleen siinä kohti kiinni ja pari oli saanut ylöskin asti. Kahlasin Ykkösen yläpuolella näkyvään hieman samankaltaiseen paikkaan. Heitin pinturin virran reunaan ja aloin viistättämään. Vedin siimaa hitaasti, jotta valkoisen tupsun omaava pintaperho osuisi ottialueen keskikohtaan. Kala kiinni! Tuntui vaisulta, mutta painavalta. Arvuuttelin kalan kokoa ja sen vaisua käyttäytymistä. Koitin vetää sitä läheltä virtaa rauhallisemmalle alueelle. Aluksi kala tottelikin käskyä, mutta otti sitten kunnon hypyn. Olipas iso harri! Huusin ykköstä haavimaan. Aikoi tulla, tosin hieman vastahakoisesti. Ykkösen lähestyessä kala päätti tehdä ratkaisunsa ja suuntasi kohti virtaavaa vettä. Annoin kädellä perhosiimasta painetta sen minkä uskalsin, mutta sinne se vain halusi mennä. Virtaan kun se pääsi, lähti siima kädestäni äkäisesti. Yritin topata uudelleen, jolloin märkä käsi tarttui kuivaan perhosiimaan ja siima poikki. Muutama kirosana ja homma jatkui!

Mitään suurempia tapahtumia ilta ei enää tarjonnut ja viiteen asteeseen pudonnut lämpötila pakotti kaverukset takaisin asuntoautolle. Illan päätteeksi oli vajaat kymmenen komeaa mittaharria perkattavana. Rajamailla olevat harrit vapautettiin ja pari mitallistakin päästettiin menemään.

Sunnuntai olikin sitten se tylsin päivä - matka takaisin kotia. Onneksi se sujui ilman suurempia ongelmia tällä kertaa. Sinänsä harvinaista SP-Teamin reissuissa. Ensi vuonna uudelleen, siitä ei ole epäilystäkään.

- SP-Team

Luettu 5781 kertaa

Reissussa mukana

EniZei, ykkönen, JataTiimin logo

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
29.07.2008ykkönenJata ja Eni melkein perillä...Ykkönen ja Tapsa starttaa nyt :)
29.07.2008tsokaseuraan kiinnostuneena raportteja. eni kun tulet takas ,nin korjaa toi vasen alalaita tästä kommentointi osasta,se on pahaenteinen "kaloja ei löytynyt" ,tosin tuolla lainiossa se ei voi pitää paikkaansa
30.07.2008Lotto-Juikkase on aina ollu pahaenteinen sp-tiimiläisille. :D
04.08.2008tsokasillälailla ,turha on liian äkkiä pois lähtee
05.08.2008ollimahaKoittakaa tukkia kaikki kolot niin hyvin ku pystytte, ja sitte laitatte hyttysenkarkottimen pistokkeeseen, joka pitää sitä yliääntä, ja sitte suihkutatte asuntoauton täytee sinistä RAID:ia ja juoksette helveti kovaa ulos :D odotatte kymmene minuuttia, ja menette takas autoon. Ja rauha on taattu.
05.08.2008bomberrTodella hyvää raporttia, tälläsiä pitkiä ollaankin jo odoteltu.. Hyvän kokonen taimen eniZei:nil noussu, onnea. :)
05.08.2008Lotto-Juikkaja yllättäin lotto bete ollu reissun tehokkain..:D
05.08.2008ykkönenKyllä reissun tehokkaimmat vieheet oli Pokalta lainatut pintaperhot. Ite jouduin käyttään tuossa tanelin onkimisessa kone-onkea kun en ossaa risukossa perhoa heittää :( .. Parhaat uistimet oli kyllä Lotto ja Hirvas.
06.08.2008T11MikaKerrassaan loistava rapsa ja ilmeisen onnistunu reissu. Aamusta iltaan kalastusta. Ei paljoo vois paremmin mennä.
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Taimen 950 g01.08.2008
19:30
EniZei
Taimen 950 g 43cm 94p Heitto Kiiruna,
Åggojoga
Harjus 600 g01.08.2008
19:20
EniZei
Harjus 600 g 40cm 243p Heitto Kiiruna,
Åggojoga
Taimen 1,12 kg01.08.2008
19:00
ykkönen
Taimen 1,12 kg - 110p Heitto Kiiruna,
Åggojoga
Taimen 1,48 kg31.07.2008
17:30
EniZei
Taimen 1,48 kg - 146p Heitto Kiiruna,
Pulsujoki