Kalastus - Inarinjärvellä taimenen pyynnissä 17-26.07.2009

Inarinjärvellä taimenen pyynnissä

Tuli sitten viimein kauan odotettu Inarin reissu ajankohtaiseksi. Tonfiskbitar i oljan eli Akin houkuttelemana aloin reissua suunnitella viime syksynä, tai siis en juuri suunnitellut, vaan ilmoitin työpaikalle, että ensi kesänä olen viikon pois vahvuudesta viikolla 30. Aki oli käynyt järvellä samaan aikaan jo useina vuosina peräkkäin, ja ajankohta oli siksi helppo valmiiksi päättää. Mukaan lähti Esa naapurista, Aki muutaman muun miehen kanssa oli paikalla jo viikkoa alkuviikosta. Eräs entinen työkaverini oli myös lähdössä, ja hänen pakettiautollaan oli matka tarkoitus taittaa, mutta hän joutui perumaan lähtönsä viime tingassa, ja hetken kauhuissani mietin, montako ooppelia saan tuhannen kilometrin matkalla rikottua. Kyllähän se ooppeli on muuten ihan hyvä auto, mutta pitkä matka vene perässä..ei hyvältä kuulostanut. Sain auton vaihdettua toisen miehistön kanssa, jotka olivat samalle mökille tulossa, ja niin lähti reissu rullaamaan.

Lähdimme matkaan pe iltana 17.6. työpäiväni jälkeen n. klo 22. Esa kysyi, tarvitaanko taskulamppua. No eihän siellä aurinko laske, joten taskulamput kotiin. Sonkajärvellä laskee, ja sen pimeyden saimme kokea puolen yön jälkeen, kun auton ajovalot yllättäen sammuivat. Seuraavaksi sammuivat trailerin valot, ja kun laitoin hädissäni päälle vilkun, sammuivat kaikki loputkin sähkölaitteet, mittaristo mukaan lukien. Irrotin heti kärrin johdon, koska se usein on vastaavanlaisten vikojen syynä. Pimeässä vieraassa autossa sulakerasian etsiminen ei ole mikään helppo juttu, mutta pienen kojetaulun purkamisen jälkeen alkoi sulakkeita löytyä. Onneksi taulussa oli varasulakkeita, koska malliltaan ne olivat kuten laattasulakkeet, mutta kooltaan vain noin puolet normaalista. Kännykän valossa leathermanilla yksitellen sulakkeita läpi käyden, löytyi palanut sulake, ja eikun uutta pesään. Uusi paloi saman tien, vaikka johto ei ollut kytkettynä autoon. Vika oli siis auton puolella. Tunnelma oli hieman haalea, 680 km matkaa jäljellä, ja autosta sähköt pois. Epätoivoisesti koputtelin auton pistoketta, ja sieltä tulikin iso kasa hiekkaa yms. joka aiheutti autossa oikosulun. Oikosulku selvisi, ja matka pääsi jatkumaan.

Polttoainemittarin mukaan auto ei kuluttanut dieseliä juuri yhtään, ja kun sitä Hyrynsalmella oli vielä jäljellä lähes puolitankkia, ajattelin samalla voimalla ajella Kuusamoon. Polttoainemittari alkoikin äkkiä toimia, ja 33 km ennen Kuusamoa oli tankki tyhjä. Huoltoasemien väli on hieman harvempi kuin kotipuolessa, ja kylläpä taas nauratti. Kello oli 3.30. Esalla on navigaattori, jossa oli nappi, etsi apua. Napin alla oli numero Al-tiepalveluun, jonka lähin toimiva auto oli Rovaniemellä. Siispä soitto Kuusamon taksiin, ja sieltä auto tuomaan meille 10l dieseliä. Odotellessamme taksia ohitsemme ajoi auto matkailuvaunun kanssa. Dieseli tuli, ja kyllä oli litrahinta kohdallaan. 10 litran kanisterin hinnaksi tuli 65e, mutta eipä tuossa vaiheessa ollut juuri hinnalla väliä. Matka jatkui taas, ja kilometrin ajon jälkeen naurahdimme, kun vastaamme ajoi taksi, teki u-käännöksen ja toi polttoainetta tuolle autolle, joka meidät aikaisemmin ohitti. Ensimmäiset kahvit joimme aamulla 07.00 Kemijärvellä. Olin ajanut koko matkan, eikä väsymyksen merkkejä ollut vielä havaittavissa. Loppumatka Ivaloon meni mukavasti poroja väistellen, ja olimme Ivalossa hieman jälkeen 11 aamulla. Kanisterien tankkaukset, ruoka- ja juomaostokset, ja eikun satamaan pakkamaan venettä. Tuli testattua Finnarkin kantokyky täydessä kuormassa, kun kyydissä oli sata litraa bensaa, kalastusvehkeet ja neljän miehen kamat. Kyllä se vaan pinnalla pysyi. Soittelin Akille, joka olikin läheisellä selällä uistelemassa. Kävimme uistelemassa Akin veneen vierellä Akin vehkeillä pätkän, jona aikana maistelimme avajaiskonjakit, ja puimme hyvin onnistunutta tulomatkaa. Mökillä kamat pois veneestä, goretexit päälle, ja vesille.

Ensimmäisen illan aikana saimme esimakua järven runsaasta kalakannasta. Alamittaisia taimenia ja harmaanieriöitä oli kiinni vaivaksi asti. Pyyntisyvyys oli pinnasta kymmeneen metriin, ja kalaa tuntui olevan joka kerroksessa. Syömäkalaksi nousi harmaanieriä takilasta Trombin sinertävällä pellillä. Nieriät olivat vallanneet kaikki penkkojen kärjet, aina kun vesi nousi nopeasti kymmeneen metriin, takilassa tärähti. Vaikka suurin nieriä olikin mittakala, ei sillä painoa ollut kuin n.700g. Kyydissä ensimmäisenä iltana oli Eetu, joka on tehnyt Inarille jo monta reissua. Hyvä että oli. Järven koko on niin käsittämätön, että tarinodessamme ajelimme jo kauas mökkiselältä. Meillä oli veneessä hyvä kartta, ja rannoilla on navigointia helpottamaan pystytetty kirjainkylttejä. Niiden ja Eetun opastuksella osasimme takaisin mökille. Onhan veneessä myös gps, mutta siinä lähtötohinassa oli lähtöpaikka unohtunut merkata. Ilta jatkui laulelun ja tarinoinnin merkeissä, ja kello taisi olla 04.00 aamulla, kun vääntäydyimme nukkumaan. Valvomista oli takana siinä vaiheessa jo lähes 48h, mutta seuraava siirto oli jo mielessä.

Sunnuntaina oli sen verran tuulta, että kävimme heittelemässä Harjuksia läheisellä saarella. Kaloja näkyi paljon, mutta kooltaan ne olivat pieniä, ja ainoaksi jäikin Esan saama n.20cm harjus pienellä lipalla. Tuuli tyyntyi iltaa kohden, ja kävimme uistelemassa Kaikunuorassa. Kalat olivat edelleen pieniä, mutta paljon niitä oli. Kalat nousivat pintaan pineten muikkujen perässä, ja yksi taimen törmäsi syönnöstellessään plaanarikelkkaan. Tältä reissulta taisi myös kyytiin nousta yksi mittataimen. Maisemat olivat mukavia, ja aika kului kuin siivillä. Nukkumaan mentiin taas aamupuolella. Aurinko kävi puolen yön jälkeen maissa vain hetken, joten valoisaa riitti läpi yön. Sen vuoksi vorokausirytmi meni heti aivan päälaelleen.

Ensimmäisinä päivinä harmaanieriät olivat vaivana, mutta kolmantena päivänä ne painuivat syvempiin vesiin, ja kalat, joita saimme olivat taimenia. Mökin edessä oli mörkötärppi, 30m vettä alla, Trombin edessä 100g painoa, ja siitä lähti. Shakespearen rattaat pysyivät mukana, ja ehdinkin pitää kalaa n. 10 sekuntia, kunnes se irtosi. Harmi homma, rivakat oli liikkeet. Veden lämmöt olivat n. 13c ja ilman liki 20c. Pläkätyynellä Inarilla ei kovin usein tuossa kelissä vedellä. Aki miehistöineen lähti kotia kohti, ja heidän suurimmaksi kalaksi jäi 51cm taimen. Painoa oli 1,7kg.

Keskiviikkona pidimme retkipäivän. kävimme Ivalossa tankkaamassa. Veskoniemestä saimme ammattikalastajalta jäitä, ja näin saimme veneen kylmälaukun pysymään viileänä. Löysimme myös keskeltä metsää erähotellin, jossa kävimme juomassa yhdet oluet. Erähotellin tilat oli tehty kelosta ja kivestä, ja siellä oli lupsakka tunnelma. Niin lupsakka, että kai sinne on vaimo joskus lomalle vietävä. Olimme takaisin mökillä illasta, ja keksimme lähteä heittelemään mökin maastossa olevia pikkujärviä. Ensimmäinen lampi oli matala, mutta heti rannassa huomasimme siellä olevan elämää. Kokeilimme pieniä lippoja, mutta ei tulosta. Esalla oli mukanaan heittokohoja ja Pieksämäkeläisiä kastematoja. Niillä saimmekin mukavasti ahvenia, kooltaan selvästi pannukarkeita. Syöntiä olisi jatkunut varmaan koko yön, mutta päätimme jatkaa matkaa. Seuraava järvi oli karu ja syvärantainen. Pituutta oli n. 400 metriä, leveyttä ehkä 150m. Kiersimme rantaa lipoilla heitellen, ja kohta Esalla tärähti. Kala osoittautui haueksi, painoa toista kiloa. Onneksi hauki irtosi rantatörmällä. Järven toisessa päässä lippaan otti ahven, ja siitä löytyi onkipaikka. Kiinnitin Esan heittokohon siimaan niin hienosti, että ensimmäisellä heitolla se lensi keskelle järveä. Tästä löytyikin tehokas onkitapa. Kun koukkua pienen painon kanssa liikutti hitaasti pohjassa kohti rantaa, tarttui syöttiin joka heitolla ahven. Suurimmat olivat n.400g ja sain niitä yhdeltä seisomalta liki parikymmentä. Kerrankin onkiminen oli mukavaa. Jatkoimme taas matkaa, ja olimme mökillä aamulla seitsemän maissa. Kilometrejä tuli ehkä kymmenen, ja kaloja taas tukevaan ruokaan. Soittelin siinä Ilelle, joka olikin lähdössä töihin. Meillä oli suuntana sauna ja sänky.

Iltapäivällä paistelimme ahvenfileet, ja söimme graavikalaa. Graavattuna oli taimenta, nieriää ja siikaa, ja makua ei voinut moittia. Illansuussa jatkoimme taas uistelua, ja sama tahti jatkui, kalaa paljon, mutta pientä. Suurin oli 1050g taimen takilasta Trombilla. Kokeilin reissun aikaina myös vaappuja, ja muita peltimerkkejä, mutta suurin osa tärpeitä tuli Trombin pelteihin. Alkuviikosta sinertäviin, ja loppuviikosta punertaviin. Lisäsin painoja, ajatuksena vähentää alamittojen määrää, mutta kyllä niitä sielläkin näytti riittävän. Kävimme tutustumassa jääluolaan, joka on syvällä kallion sisällä. Luolan syvyys on n.7m, ja pohjalla paksu ikijää, joka tosin on viime vuosina alkanut sulaa. Niinhän se tekee pohjoisnavallakin. Erikoinen paikka, jossa turisteja riittää.

Perjantaina vetelimme mökiltä kohti selkävesiä, kun oikealta puolelta tuli tuplatärppi. Painoa oli jälleen se 100g, ja perässä punertavan sävyinen pelti. Otin kyytiin mittataimenen, ja siirryin toiseen vapaan. Lähempänä venettä se osoitti virkeämpiä merkkejä, joten pyysin Esaa tarttumaan haaviin. Mikä lie viisaus oli kelata kala sisään takaa takiloiden välistä, ja antaa se haavittavaksi ulkolaidalta. Haavin havas ei oiennut, ja kala tuli veneen pohjalle vanteen päällä. Heilautin vapaa, jonka siima oli tiukalla, ja kala lähti lattialta kuin raketti. Komessa kaaressa takaisin järveen. Koko oli hyvä, tietysti meidän suurin. En sitä ehtinyt punnita, mutta pituutta lienee 50cm, painoa lie 1,5kg. Ampiainen yritti tehdä Esan korvaan pesän, ja kun Esa ei siihen suostunut, pisti lähtiessään korvanlehteen. Onneksi mitään allergiaa ei ilmennyt.

Ajelimme Petäjäsaaren autiotuvalle, jossa meitä odotti Hauzi kuuman kahvipannun kanssa. Turisimme siinä muutaman tunnin, ja samanlaiset oli Hauzin mietteet kalantulosta, pientä on. Mukavaa oli tutstua taas uuteen tyyppiin Ks.comin kautta, ja Hauzinkin kanssa varmasti vielä yhteyttä pidetään. Ajelimme mökille, ja totesimme Inarin viikon olleen meille antoisan. Kalaa oli syöty joka päivä, keitettynä, paistettuna, savustettuna, ja graavikalana. Miehet oli hengissä, vene oli toiminut moitteettomasti, ja suurempia kalustotappioita ei ollut tullut. Ilmat olivat erinomaiset, ja maisemat joka puolella silmiä hivelevät. Lauantai-aamuna pakkailimme, siivoilimme mökin, ja suunnistimme takaisin satamaan. Satamassa meitä odotti joukko miehiä, jotka kertoivat, että edellisenä yönä oli autoja parkkipaikalla rikottu. Hieman jännittyneenä Esa hiipi katsomaan meidän autojamme, mutta ne olivat onneksi ehjiä. Viidestä autosta oli rikottu ikkunoita, puhkottu renkaita, ja rutisteltu peltejä. Motiivina lienee kiusanteko, koska tavaraa ei ollut hävinnyt. Yhdessä autossa oli mm. kalatusvälineitä ja alkoholia, mutta omistajan tutkiessa kaikki oli paikallaan. Oli ensimäinen kerta, kun tuossa satamassa sellaista tapahtuu, ja se kyllä hieman latisti tunnelmaa tulevia reissuja ajatellen. Kotimatka rikotulla autolla voisi olla vielä vaiherikkaampi, kuin meidän tulomatkamme. Toivottavasti tekijät saaddaan kiinni ja edesvastuuseen teoistaan.

Tulomatkalla näkyi väsymys, joka ei koko viikolla meitä tavoittanut. Ajelimme vuorotellen, ja pysähdyimme lähes 100km välein kahvittelemaan. Olimme Pieksämäellä 12 tunnin ajon jälkeen klo 01.00 yöllä. Kaupungin kaikki liikennevalot ja katuvalot olivat pois päältä, ja siinä kyllä ukot tömähti takaisin arkeen, kun tuolta valoisasta kesäyöstä märkään pimeään kaupunkiin auto saapui. No mutta kotiin on aina mukava tulla, ja muutaman päivän jälkeen alkaa vuorokausirytmi taas löytyä. Sunnuntaina lääkärissä löytyi keuhkoputkentulehdus, joten jotain tuliaisiakin reissulta jäi.

Semmoinen maku Inarista jäi, että kaikille voin sitä elämyksenä lämpimästi suositella. Autiotuvat ovat erinomaisia, jos ei mökkiä halua vuokrata, hyvän kartan kanssa vesillä pärjää, ja kelien sattuessa kohdalleen voi suurimmallakin selällä reilusti uistella. Rannaltakalastajille vinkiksi, että toinen venekuntamme sai komeita harjuksia lipoilla ja perhoilla, suurimman ollessa 47cm.

Toivottavasti vielä Inarilla uistellaan...

hartsa79



Luettu 1098 kertaa

Reissussa mukana

hartsa79, tonfiskbitar i olj, Esa62

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
29.07.2009Ei tietoaPetäjäsaaren autiotupa oli tämä kahvittelupaikka. kyselin kylältä noitten vandaalien perään ja muutama nimikin tuli esille. Eiköhän vesselit vielä kiinni jää ja joudu vastuuseen. Perjantaina alkas meikäläisen vetouistelumarathon.
29.07.2009hartsa79Joo Petäjäsaarihan se olikin...On nuo kuvat vielä kameralla, niin sieltä kai ne nimet alkaa sitten selvitä. Hyvä, jos vandaalit sais vähän palautetta teoistaan. Kireitä loma-ajalle :)
29.07.2009hartsa79Toisen venekunnan loppuviikonmiehistö sai muuten Reposaarilta komean 1,7kg Raudun.
29.07.2009Ei tietoaEiköhän se jostain kala löydy ku saa hakemalla hakia. Tieten jos kelit sattuu oikein vmäiset ni hankaloittaa touhua. Tärkeintähän se on kuitenkin rentoutuminen.
03.08.2009tonfiskbitar iViikot 29 ja 30 on mökki varattu samasta paikasta ensi vuodelle. Ei muuta kun 250 litraa bensaa mukaan että pääsee taas kauas kalaan. Kalathan on aina vastarannalla. Inarilla se on vaan suht kaukana. Se on kyllä jööttiä ettei sika Busteri liu hyvin. Kun tultiin pikku uistelureisultamme pois Vallinkarin kohdalla Busse suorastaan lensi noin 1 m korkeella ja 20 m loikkia. Hiukan kyllä tuuli avusti. Meidän piti tehdä hyvästelyt kuten Titanickin soittopändin... Kättelimme Temen kaa ja tuumasimme että kanssasi oli ilo kalastaa. Lisäksi sovimme että kaasu pidetään kaakko asenossa. Ajattelimme niin että kun tutkijalautakunta tutkii ja tekee loppuraportin niin ei sukulaisia hävetä kaasun pinta-asento. Kerrankin Teme ei purnannut liivien päällepukemisesta. Ihme paikka tuo anar järvi. Heti kun ääneen suunitelee (tai edes ajattelee) pitkää kunnon kalakeikkaa niin keli on pian /c.stä.
15.09.2009jonzkuOlitte kuulemma hyryl päin kulkenu. Kannattaa käyvä salmijärvel kalas. nimittäin saa sairaasti haukee. Jotkut väittävät että saavat myös paljon kuhaa verkolla en ole varma onko se totta...
17.09.2009hartsa79Jonzku Hyryl?
20.09.2009hartsa79Nyt välähti, hyrynsalmella käytiin tulomatkalla vähän tankkaamassa miehiä :)
03.10.2009jonzkuNiin
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Järvitaimen 1,05 kg20.07.2009
21:00
hartsa79
Järvitaimen 1,05 kg 43cm 103p Vetouistelu Ivalo,
Inarijärvi
Harmaanieriä 700 g18.07.2009
19:45
hartsa79
Harmaanieriä 700 g 42cm 74p Vetouistelu Ivalo,
Inarijärvi