ässä-tasari

Ei oo itellä kokemusta tuosta, mutta mitä oon kuullu niin ihan hyvin sillä tuntuu kalaa tulevan.

Joskus olen näilläkin pilkkinyt, mutta kalaa ei ole tullut 

ps. eikös tämä aihe kuuluisi tuonne uistimet perhot ja pilkit osioon 

Ässä tasuri on otti pilkki mataliin vesiin ainakin talvella.Viime keväänä seurasin kaverin pilkkimistä ässällä Oulujärvellä.Hän nosteli monenkokoista ahventa ehkä 30kpl samalta reijältä.Ympärillä oli hiljaista.
Hyvänä puolena pilkissä on väkäsettömät koukut,jotka mahdollistaa kalan irrottamisen jään päällä, ilman kalaan koskemista.Pilkki ja kala vaan pudotetaan jään päälle ja ikäänkuin annetaan löysiä.
Huonona puolena itse pidän sitä,että pilkistä karkaa kala helposti. Lisäksi se ei sovellu syvään veteen eikä haukivesille.
Ässällä on mukava harjoitella tasurionkimista. Siihen ottaa kaiken kokoiset ahvenet.
Hyviä värejä harmaa,punamusta ja oranssi/papukaija.

Olen harjoitellut tasurionkimista viime vuodet.Täytyy sanoa,että viime talvena tasureitteni koko suureni huomattavasti.Ongin paljon 10cm tasureilla ahventa.Toinen koko mitä käytän ovat 5-7cm tasurit. Kolmas koko on nuo 2-3cm karvapyrstöt. Usein onki syvyys määrittää tasurin koon.Noilla isommilla 10cm kuvilla ongin viimetalvena 7-15m vesiä. Tuo keskikoko toimii parhaiten 3-7m vedessä.Pienemmät ovat sitten hyviä matalassa,jossa isoa tasuria on vaikea uittaa.Tämä on tuollainen karkea jako. Mielestäni ässä pienikokoisena on parempi matalassa vedessä.Käytän joskus myös karvapyrstöä syvemmällä,isomman tasurin jälkeen,saadakseni kalan uudelleen syömään. Muuten mielestäni syvempiin vesiin soveltuvat paremmin isommat tasurit.Suosittelen muuten rohkeasti kokeilemaan isompaakin kuvaa.Viime talvena näillä kuvilla tuli ihan toisen kokoluokan ahventa kuin mitä aiemmin pienillä.   

Suosittelen tasurionkimista kaikille innokkaille onkureille.Perusvälineeni ovat 6" kaira,2-3 kpl jäykkäkärkisiä onkia.Siimavahvuudet monona 0.20,0.25 ja 0.30mm.Sohjokauha.Nostokoukku.
Ongin paljon kirkasvetisten järvien selkävesiä,joissa ahven syö muikkua ja kuoretta(norssia).Tasurini ovat näitä kuvaavia.Ahventa löytyy alkutalvesta penkkojen reunoilta ja pakoilta,keväällä jään päällä olevan lumen sulettua kala painuu syvänteisiin.
Ahvenen etsiminen on hauskaa,mutta teetättää paljon reikää.
Itse ongin aiempina talvina niin,että mukanani kulki morrivapa,jolla tasurisyönnin loputtua ongin nirsommat kalat.Tämäkin toimi,mutta parhaiten lajiin pääsee kiinni kun ei ota morrivapoja/toukkavapoja mukaan ollenkaan.
Tasurin uimisen näkee kun katsoo avantoon ja heiluttelee pilkkiä siinä.Avovedessäkin voi kokeilla.
Tasurionkiminen ei ole niin vaikeaa kuin siitä usein luullaan.Tosi mukavaa se on ja kuvitelkaahan miltä tuntuu, kun puolikiloista ahventa on allasi,ja se alkaa tömähdellä tasuriin.

  Aivan loistopilkki tirrin ongintaan matalissa! Koukun vahvuuteen on toivottu usein parannusta, eli isot kalat oikaisee koukun langan ja kala irtoaa!

 Monet reissut on pelastettu "karvapyrstöilä"!

Mielestäni pilkkimisen hienoimpia hetkiä on, kun saat "ässällä" nostettua aktiivisen ahvenparven jään alle, ja silloin alkaa kalantulo nopeuta, ja parven aktiivisuus pysyy kokoajan korkealla.

 Lisäksi on aivan eri nostaa isoja ahvenia väkäsettömillä koukuilla, siinä ei paljoa parane löysiä antaa, tai väsytellä.

 Joku jo mainitsi, että "ässillä" saa kaiken kokoista ahventa, ja se on tosi. Joskus on kiva vaihdella värejä, ja tekniikoita, kun alla on aktiivinen parvi "vaaksan" mittaisia raitapaitoja.

 Minulla ei ole tullut vielä koukun katkeamista eteen - tosin asiaan voi vaikuttaa myös se, että käytän erään tutun valmistamia "karvapyrstöjä" ilmeisesti niissä on siis koukut hieman vahvempaa materiaalia, kuin ässissä???

 Syvyys on tietenkin haittaava tekijä, sillä kalan mahdollisuudet rimpuilla irti paranevat, kun nosto kestää. Itse olen pitänyt n. 8-10m rajana. Tuntumakin katoaa.

Voipi olla myös, että nuo tuttuni tekemät tasurit ovat hieman ässiä painavampia.

 Suosikkivärini ovat papukaija, "kuore" ja ruskea selkäinen ja keltaiset kyljet. Hyviä yleis-värejä aloittaa kalojen etsiminen. Itse suosin jostain syystä enemmän valkea vatsaisia, kuin oransseja.

Taitaa olla hieman tottumuksetakin kiinni, sillä tosiasiahan on että pitkällä aikavälillä sillä saamme, millä pyydämmekin, eikö totta?!?