vaakapilkintä

usein puhutaan näistä ajoahvenparvista. tiedän että täällä on taitavia puntarionkijoita. esitän kysymyksen. kuinka monta kertaa talvessa löytyy ison ahvenen parvi jostain muualta kuin pohjasta.yms.vaakapilkintä kiinnostaa monia,tätä pilkinnän formula 1 lajia on syytä valottaa nuorille.

Ehdottomasti hyvä aihe! Ihtiä kiinnostais kans suuresti tietää, kun oma pilkintä tahtoo olla aika ykspuolista ja sen takia saaliitkaan ei kovin raposia ole ollut 

ironia sikseen heku. aiheesta riittää loputtamasti puhuttavaa. nyt ei puhuta murkun ensirakastumisestä., vaan miesten pilkkitöistä.

    Tasuripilkintä on suosikkilajini ja tästä jaksaisin tarinoida, vaikka pitkäänkin, mutta noihin kysymyksiin.
   Harvoinhan sitä löytää noita isojen ahventen parvia, varsinkin ajoparvea. kun sitten osuu sellaisen tavoittamaan, niin juhlat ovat valmiit.
   Pikkuvesistöissä ei juurikaan löydä välivedestä ahvenparvia. Ilmeisesti vedessä on oltava muikkuja, tai kuoreita, jotka kulkevat parvina välivedessä ja siksi ahvenet etsivät ravintoa välivedestä ja muodostaat ajoparvia.

    Toki ajoparven löytää myös vesistä, joissa ei em. kalalajeja ole, mutta silloin parvet kulkevat pohjan tuntumassa ja ajavat saaliskaloja jotakin pakkaa, tai rantapenkkaa vasten. Aivan samaa mieltä olen nimimerkin Tasurin Taikaa kanssa siitä, että parasta aikaa on alkukausi.
Myös kevätpuoli lumien sulettua jäiltä on joskus oikein hyvää tasuriaikaa.

   Takavuosina kaverin kanssa satuttiin eräällä erämaajärvellä(jossa ei ole muikkua, eikä kuoretta) juuri ennen auringonlaskua löytämään ajoahventen parvi. Jyrkästi viettävä rantapenkka ja ½ metristä - 2 metrin syvyisessä vedessä ahven iski pilkkiin aivan hulluna. Tuollaisia varttikiloisista- 800 grammasiin körmyniskoihin tuli aivan "sikana".
  Aina, kun pilkin sai veteen, niin heti sitä vietiin. Ei edes siima ehtinyt suoraksi, kun ahvenenkörri jo kiidätti pilkkiä suussaan. Innostuttiin siinä itsekkin liikaa ja monta tasuria hukattiin , kun ei maltettu jäädä väsyttämään kunnolla isompia, vaan kun piti koettaa saada  kalat mahdollisimman nopeasti jäälle ja uutta hakemaan. Tiedettiin ,ettei syönti välttämättä kestä, kuin hetken. Saaliskalaparven hajotessa, myös ajoahvenet häipyivät paikalta, eikä uutta ajoa enää sinä iltana kuulunut. Tämä on juuri tyypillistä ajoahvenparvelle. Syönti on todella rajua ja aktiivista, voisi sanoa lähes sairaan rajua.
   Kyllä tasurilla useammin löytää isojenkin ahventen parvia, jotka eivät ole "ajossa". Kun ensimmäisen onnistuu saamaan iskemään pilkkiin, aktivoituu parven saalistusvietti ja parvea voi lypsää mukavalla menestyksellä, mutta tuo ajoparven syönti on vielä jotakin muuta, se on suoranaista kilpasyöntiä.  En minä ainakaan edes joka talvi ole onnistunut kohtaamaan sellaista ja joinakin talvina useamminkin on kohdalle osunut. Hyvä on, jos pääsen keskiarvoon kerran talvessa.

On vähän sellainen mutu tuntuma että ne on aika harvassa ketkä yleensäkin kalastaa myös välivedessä

Suosittelen suurentamaan tasurin kokoa ja myös onki saa olla pidempi. Itsellä on nykyiset kehimis vavat n. 45 cm pitkiä. Väki ihmettelee, miksi noin pitkiä. Siksi, että yhdellä kehäykellä tulee lähes metri muutosta syvyyteen.Kun ongin esim. 15metrin syvyydestä kirkkaasta vedestä, niin en aina ongi joka metrin väliltä vaan esim. 3 metrin välein. Näillä vehkeillä tuo kolmen metrin syvyyden muutos kestää sekunnin. Delfiinillä saa pyörittää käsi harmaana.

Toinen syy pitkään vapaan on se, että sillä pystyy tasuria uittamaan.

Kolmas syy on se, että käsikahvan ollessa pitkä voi ote olla vähän keskempää ja näin onkikin on tasapainossa.

Sitten noihin ajoahveniin. Olen huomannut, että talvella valon vaikutus on kaikesta suurin kalan ottihalukkuuteen.

Toinen on matala tai korkeapaine. Korkeapaineella ahven yleensä nosee ylempiin vesikerroksiin tai matalampaan veteen ja matalapaineella taas makaa pohjassa. Nämä ovat vain tälläisiä karkeita arvioita,

Kuunvaihe on kolmas oleellisesti vaikuttava tekijä. Ne päivät jolloin nouseva(suureneva) kuu on puolikkaana ovat mielstäni parhaita.

Isoa ahventa kannattaa etsiä sieltä, missä on valoa pimeimmän talven aikaan. Kun jää on vähäluminen tai jos jäässä on laikku tai esim. railon kohta. Siinä on usein kalapaikka.Järveä kannattaa muuttaa isompaan sitä mukaa kun isommat järvet jäätyy. Näin onkii useimmiten kirkkailla jäillä. Pieni lumipeite ei haittaa vaan on usein avuksi.(5-10cm)

Keväällä kun jää kirkastuu ahven menee kirkkaissa vesissä syvälle ja on myös usein sellaisella kohdalla missa on lunta tai sitten jää on paksumpi tai "valkoinen"

Ajoparvet kannattaa etsiä ehdottomasti. Ne ovat talvella myös usein samoilla paikoilla pitkäänkin(esim. syvänne tai pakka) Ei niinkään kannata onkia niitä ykköskaloja.Näissä paikoissa kannattaa viipyä ja onkia pidempään kun kala on löytynyt, muuten suosittelen pajon uusien paikkojen etsimistä ja runsasta kairaamista.

Kireitä siimoja kalasaalis.comin väelle ja hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta

Olen lukenut jostakin (ihan tieteellistä), että ahven syö talvella kymmenen kertaa vähemmän kuin kesällä. Se on paljon se, mutta ainakin keskitalvella nuo ottiajat ovat suppeammat.Siten se syöntihetkeen osuminen on helpompaa.

Lampi, jota olen onkinut nyt kaksi syksyä jääkeleillä on matala, mutta siinä on ihan mukavankokoista ahventa.Yli 1/2kg kalaa saa varsin usein. Nämä kalat ovat pulleita, mutta ei niillä pikkukalaa ole koskaan ollut talvella mahoissaan. Jotakin ne kuitenkin syö. Tasuriin ne kyllä ottaa. Kala vaan pitää härnätä ottamaan. Toisinaan, kun kohalle sattuu, niin ei ehdi muuta kuin pudottamaan tasurin ja vähän heilauttamaan, kun kala on jo kiinni.

Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin lähden tänä talvena keskikoon järveksi luokiteltavaan paikkaan. Taidan jättää nuo lampiahvenet tältä talvelta, kun tuota lunta on niin paljon. Tässä järvessä tulee ongittua eri syvyyksiä.Taitaa olla syvimmiltä kohdiltaan yli 15m.

Seuraava askel on sitten iso järvi toivottavasti jo tammikuun aikana.

Tämä jaottelu on aika luonnollinen jo järvien jäätymiseen liittyvä juttu, mutta myös tähän edellä mainitsemaani valoasiaan. Aina kun järvi jäätyy, niin sinne ei ole ehtinyt kasaantua lunta ja näin siellä on valoa enemmän ja kala aktiivisempaa.

Uusi ihan kokeilematon järvi siis minulla tänään edessä. Kalaa täytyy etsiä. Täytyy koettaa löytää oikea syvyys, missä kalat on.Aloitan etsimällä poikkisuunnassa syvyyskäyriin olevia mutkia.Niihin usein ahven pysähtyy. Siis jos esim. saaren ranta on tasaisesti syvenevä pitkän matkaa ja sitten tulee syvyyskäyrään niemeke, missä on matalaa pidemmälle, niin siinä on kalapaikka.

Toinen mikä on tärkeä asia on tietysti veden väri ja siihen liittyen vieheen värin valinta.

Mielessä on myös yksi kartalta katsomani pakka ja syvänne.

Tähän järveen menee useampi reissu, ennen kuin voi saaliita odottaa. Mukava on kuitenkin tutkia.

Paukkuliivit ja naskalit kulkee mukana.

Kireitä vaan Joululomalaisille ja muillekkin onkureille.

Joo sitähän se välillä on.

Huomenna taas uudelle järvelle ja usko on kyllä luja että kaloja tulee. Lähinnä sillin seiskoja värikoukuilla varustettuna ja omia pikkutasureita uittelen. Mitään useita kilon painoisia saaliita ei kyllä ole luvassa jos noihin "ukkojen" puheisiin on luottamista, mutta kalat on hyvän kokosia mitä tulee +200grammasta.
nyt jos ois vesi noussu jäälle ja kovettunut nii jaksais pidemmällekkin kävellä (2-3km päähän)Jos Ois moottorikelkka ni sillä vois mennä. Jäätä reilu 15cm ja jos se sohjo on jäätynyt niin moran kierteen mitta on jäätä. 

Vähän ehkä semmoselta kevät paikalta tuo vaikuttas, mutta kyllä uskon että assuja löytyy. Joku fluoripunanen/oranssi tasapaino vois olla tosi hyvä tuolla, mutta ei oo kun muikun värisiä ni nillä mennään. Omista tasureista uitan ainoastaan fluoripunasta.
katotaan kui äijjän käy..