Kalan väsytys..

Kun nyt sitten viimeinkin on saatu kala nappaamaan, niin mitenkä hoiteletta väsytyksen? Onko tyyli leppoisa, keyvttä painetta kalalle antaen vai agressiivista, vapa luokilla vetoa?

Itse annan aina suht paljon painetta kalalle ja koitan saada kalan mahdollisimman nopeasti kalan haavimis/nosto etäisyydelle, varsinkin jos aikeissa on vapauttaa saalis.. Toki perhopuolella ja ohuilla siimoilla kovan paineen antaminen on mahdotonta ja silloin, ei auta muuta kuin väsytellä hellemmin..

Tämä on hyvä ja tärkeä kysymys.. Itselläni väsytys riippuu kalan koosta ja siitä, millaisessa paikassa sitä kalastaa. Vetouistelu järvellä --> jarru aika löysällä ja hitaasti herkutellen kala veneeseen. Kovan kosken tai jopa putouksen vieressä --> jarru tiukalla pakottamalla kala väljemmille vesille. Lohenväsytys esim. Tenolla on sitten vielä asia erikseen.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa pitää vapa enemmän pystyssä kuin alhaalla. Jos kala hyppii paljon, on se usein merkki liian kireästä jarrusta. Kalan tärpin jälkeen nostamalla vavan pystyasentoon saa tehtyä vastaiskun nopeasti ja samalla onkin jo hyvä väsytysasento päällä. Vavan kärjen ja kalan suussa olevan uistimen välille täytyy saada riittävä "kulma", joka pitää koukut paremmin kalassa kiinni. Suora veto (siima lähellä samaa tasoa kalan kanssa) irrottaa kalan helpommin. Samoin on jos kulmaa kasvatetaan liikaa, tästä johtuu monesti ainakin itsellä, se kun nostovaiheessa kala irtoaa. Pystysuorassa vedossa kala irtoaa helpommin. Tästä syystä väsytyksen loppupuolella pudotan vavan kärkeä aavistuksen alaspäin, ettei kulma kasva liiaksi.

Tietysti koko ajan seurataan kalan käyttäytymistä ja läheisiä vaarallisia paikkoja, kuten pusikoita, kivejä, putouksia, vedenalusrisuja yms. jos kala on menossa siihen suuntaan, yritetään korjata tilannetta. Vahva siima antaa paljon anteeksi. Kerrankin iso toutain vei itsensä väkisin suuren lumpeikon sekaan ja sotki itsensä sinne eikä suostunut hievahtamaan minnekään. Odottelin noin 5 min, kunnes jarru tappiin ja toutain väkisin lumpeikosta pois 7 lumpeen kera. Pari koukkua vain oli hieman oijennut.

Aiemmin mulla oli paha tapa alkaa kiristelemään turhaan liikaa jarrua, jos kala vei. Tuon takia menetin useita todennäköisesti taimenia Kalix-joella ja taisimpa saman syyn takia menettää elämäni ensimmäisen Pallaksenkin Norjassa. Tuosta tavasta olen päässyt eroon ja nykyisin taidan joskus jopa liian vähän antaa  vastusta kalalle.

Nykyisin tulee pidettyä jarrua aika löysällä ja tykkään ottaa kalasta kaiken irti. Pienien haukien kohdalla en suosi oikein tuota kovaa repimistä jo pelkästään sen takia, että niillä tahtoo suuvärkki kärsiä siitä, jos esim. yhdellä koukulla kiinni. Sama koskee ahventa.

Luonnollisesti väsytyksen aikana kalaa ohjaan haluttuun paikkaan parhaani mukaan. Ja vapa ylhäällä niin kuin Jata tuossa vähän tarkemmin kertoi. Tuota kriss3:en menettelyä en oikein ymmärrä, tosin luulen, ettei monikaan kala karkaa veden alla sama missä kohtaa se on kiinni (joten sinänsä ihan käypä perustelu). Parit karkuutetut lohet irtosivat nimenomaan hypyssä, ja hyppyyn ne lähti melkein heti tartuttuaan.

Juu  kivoja tarinoita