Ottikalenterit

Kalat ja kuun vaihe
© 2002-2004 Fishing Fanatics, Arto Kojo

Voiko kalan syöntiä katsoa ottikalenterista etukäteen?Kysymys kuun vaiheen
vaikutuksesta kalan aktiivisuuteen on vuosikymmenet askarruttanut kalamiehiä. Kun
käytössä oli nyt yhdeltä syksyltä tarkka materiaali, eli lähes 500 hauen ottiajat minuutin
tarkkuudella, oli mahdollisuus tutkia kunnolla ottikalenterin paikkansapitävyyttä.

Oma käsitykseni kuun vaiheen vaikutuksesta ennen tätä pienimuotoista tutkimusta oli se,
että kuun vaihe todellakin vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen, mutta tämä vaikutus on
erittäin vähäinen suhteessa muihin tekijöihin.

Täällä maan pinnalla paljon kuuta suurempia tekijöitä ovat mielestäni ilman lämpötila,
veden lämpötila, vallitseva pilvisyys, tuulen suunta, tuulen voimakkuus, ilmanpaine ym.
sääolot, sekä erityisesti näiden tekijöiden lähihistoria, siis esimerkiksi onko nyt kylmempi
vai lämpimämpi päivä kuin muutama edellinen.

Solunar-taulukon esittelytekstissä kuitenkin todetaan osuvasti, että sääoloja ei voi
ennakoida, kun taas kuun vaiheet, jos niillä vain todetaan olevan havaittavaa vaikutusta
asiaan, ovat laskettavissa kauaksi tulevaisuuteen. Jos asiaan siis riittävästi uskoo,
periaatteessa joku voi varata seuraavan kesän Norjan lohiviikkonsa nimenomaan kuun
vaiheen kannalta parhaaseen aikaan.

Edelleen, oma käsitykseni on ollut, että hauen kalastuksessa kuun vaihe ei ole millään
tavalla merkittävä tekijä ainakaan kalojen lukumäärän suhteen, mutta tietyt kuun vaiheet,
tyypillisesti uudenkuun tai täysikuun lähiympäristössä, kuitenkin saattavat aktivoida
kookkaampia kaloja ottamaan paremmin. Suuria kaloja oli kuitenkin omissa aikaisempien
vuosien tilastoissa niin vähän, että arviota niiden osumisesta kuun eri vaiheille en ollut
koskaan edes yrittänyt tehdä. Lopputulos olisi epäluotettava jo ennen laskennan
aloittamista.

Kolmas käsitykseni on ollut se, että eri kalalajit ovat hiukan eri tavalla herkkiä kuun
vaiheen vaikutukselle. Mutu-tuntuma, jota en tosin osaa mitenkään perustella, mistä se on
peräisin, väittäisi lohikalojen havaitsevan kuun vaiheen muutokset herkemmin ja
suomukalojen taas toimivan enemmän hetken olosuhteiden pohjalta. Asiahan voi aivan
hyvin olla vaikka päinvastoin, tai sitten mitään eroja kalalajien kesken ei ole.

Kaksi ennakko-uskomusta minulla on tästä asiasta ollut, joista en suostu luopumaan, oli
tämän tutkimuksen tulos sitten mikä tahansa. Ensimmäinen on se, että taskukalentereiden
ym. julkaisujen takalehdillä olevat simppelit "kala liikkuu ja käy aktiivisesti pyydykseen"
-kalenterit ovat viihdettä, jotka eivät pidä paikkaansa kuin korkeintaan suuntaa-antavasti.
Nehän perustuvat vain yhteen tekijään eli siis kuun vaiheeseen, kun taas aito Solunar-
teoria huomioi kuun vaiheen lisäksi vuorokausittaiset vuorovesivaihtelut.

Toinen vielä vankkumattomampi uskomukseni on se, että ylivoimaisesti parhaiten
saaliiden ennustettavuudessa toimii ihan tavallinen pöytäkalenteri. Lähes poikkeuksetta
kalaa saadaan koko vuotta tarkastellen parhaiten aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Näin se
vaan on työssäkäyvän elämässä, olivat olosuhteet tai kuun vaiheet mitä tahansa.

Tätä kirjoittaessani olen lukijan kanssa samassa tilanteessa, eli en vielä itsekään tiedä,
mitä tilasto tulee kohta kertomaan. Saalistiedot ovat olleet digitaalisessa muodossa
koneella odotamassa jo puolitoista vuotta, ja Solunar-tiedot samalta vuodelta naputtelin
sisään nyt aamupäivän aikana. Mielestäni hienoa onkin, että tutkimusta pääsee tekemään
parhaasta mahdollisesta lähtökohdasta, siis jälkikäteen, ilman että tutkimus mitenkään on
päässyt vaikuttamaan alkuperäiseen materiaaliin.

Solunar-ottikalenteri

Solunar-teoriaan pohjautuen kuun vaiheet ja vuoroveden vaikutus on yhdistetty Pekka
Rajaniemen ja Simo Yli-Lonttisen tekemässä Ottikalenterissa. Kalatietojen lisäksi pikku
kalenterissa on hiukan lisätietoa, kuten yksisivuinen lohiperhon valintaopas, auringon
nousu- ja laskuajat Oulun korkeudella sekä suppeita kalenteritietoja valtakunnallisista
kalastusalan tapahtumista.

Vihkosen yhdellä aukeamalla on esitetty aina yksi kuukausi, joka on jaettu kuun vaiheen
perusteella kolmeen jaksoon: Kala ei liiku, kala liikkuu kohtalaisesti ja kala liikkuu
aktiivisesti. Lisäksi päivittäin on merkittynä yleensä neljä kappaletta vuorovesivaihteluun
pohjautuvia kalojen aktiivisuusjaksoja, joiden pituus on tunnista noin neljään tuntiin ja
joiden alkamisaika siirtyy noin kolmella vartilla päivässä.

Paras saalis olisi siis odotettavissa päivänä, jolloin ollaan kuun vaiheen perusteella 3-4
vrk mittaisella aktiivisella jaksolla, ja jolloin päivittäinen ottiaika osuu siihen aikaan,
jolloin ollaan vesillä kokeilemassa. Myöhäissyksystä keskiyölle sattuva vuorovesihuippu
ei varmaankaan olisi suurta kalastuksellista juhlaa, mikä mielestäni on osoitus siitä, että
yleinen valoisuustekijä on merkittävämpi kalan ottiin vaikuttava asia kuin kuun vaihe.

Vuorovesivaihteluun perustuvat ottihetket on laskettu kalenterissa valmiiksi Helsinki-
Oulu -linjalle. Jos tältä linjalta mennään merkittävästi itään tai länteen, täytyy aikoihin
tehdä pieni korjaus. Esimerkiksi Ahvenanmaalla todellinen ottiaika on noin 15 minuuttia
ottikalenterissa ilmoitettuja aikoja myöhemmin.

Ensivaikutelmana ottikalenterin paikkansapitävyyden mittaus tuntui helpolta jutulta.
Katsotaan vain kunkin saadun kalan kohdalta, onko se saatu oletettuna ottiaikana vaiko
ei, ja tehdään tästä joku käppyrä. Kun asiaa ryhtyi tarkemmin miettimään, ottikalenterin
tietojen oikeudenmukainen tulkinta muodostui huomattavasti tätä hankalammaksi asiaksi.

Yksinkertaistettuna esimerkkinä, kuinka arvottaa vaikka kolme samanpainoista kalaa,
joista yksi on saatu kalenterin hiljaisena kautena, yksi kalojen kohtalaisen liikkeen aikana
ja kolmas aktiivisena aikana?

Yksi tapa tulkita asia olisi väittää, että kalenteri ei pidä paikkaansa, koska kaloja tulee
täysin tasaisesti jokaisena aikana. Joku toinen voisi tulkita, että 2/3 kaloista on saatu
kalenteriin ottiajaksi merkittynä kautena, ja kalenterin luotto olisi siis hyvin vahva.
Kolmas, se vääräleukaisin, voisi vetää samasta asiasta johtopäätöksen, että kalenteri
suorastaan vääristää totuutta, koska vaikka kalamäärä menisikin joskus tasan, sen
heikoimpana kautena pitäisi ainakin saada pienempää kalaa kuin aktiivisena kautena.

Itse päädyin pitkien pohdintojen jälkeen ratkaisuun, jossa ensin lasken kuukausittaisten ja
vuoroveteen perustuvien aktiivisuusjaksojen osuudet (päiväkohtaisesta) todellisesta
kalastusajasta. Seuraavaksi katson kala kerrallaan, mihin jaksoon kukin saatu kala osuu.

Jos kalan tilastollinen todennäköisyys osua aktiivisimmalle jaksolle olisi vaikkapa 20% ja
jos vaikkapa 25% kaloista olisi todellisuudessa saatu tällä osuudella, voitaisiin väittää,
että ottikalenterissa on vankkaa todellisuuspohjaa. Toisaalta jos todellinen prosenttiosuus
olisi selvästi odotusarvoa pienempi, sanotaan vaikkapa 15%, voitaisiin perustellusti
kysäistä, kannattaisiko ottikalenteri tehdä pehmeämmästä paperista.

Ikävä kyllä asia ei ole näinkään yksinkertainen. Ottikalenterihan ei lupaa, että kala tulee
veneeseen asti, vaikka se olisikin aktiivinen. Mielestäni osuvuutta ei voida arvostella
ainoastaan ylös saatujen kalojen perusteella, vaan asiassa pitäisi jollain tapaa huomioida
myös tärpit, seuriot, karanneet kalat sekä ehkäpä kaikkein tärkeimpänä, ne kalat joista ei
ole nähty vilahdustakaan.

Viimeisin eli "nollakala" on tärkeä siksi, että sen avulla päästään tarkastelemaan
ottikalenteria toisesta suunnasta: Tuleeko nollaa eniten silloin, kun sitä pitäisikin tulla,
vai tuleeko merkittäviä määriä nollaa myös kalojen aktiivisena kautena, mikä jälleen
asettaisi vaakalaudalle kalenterin luotettavuuden? Nollasaaliin hetket kun teoriassa
saattavat olla kalenterin lupaamasta jakaumasta poikkeavia, mutta tätä vääristymää ei voi
ikinä havaita, mikäli kalenteria tulkitsee aina vain ylös saatujen kalojen perusteella.

Nollakaloja voi toki yrittää keksiä jälkikäteen vaikkapa yhden jokaiselle täysin tyhjälle
kalastustunnille, mutta tämäkin arviointi on osin lottoamista, koska tilastosta puuttuvia
tärppejä, seurioita ja pudotuksia ei pysty mitenkään jälkikäteen lisäämään. Kun niitä ei
ole mukana alkuperäisessä kalakirjanpidossa, lukijan on vain nielaistava tämä pieni mutta
selvä epätarkkuustekijä laskennassa. Toivotaan, että ylös saadut kalat ovat jakautuneet
näin suuressa materiaalissa riittävän tasaisesti peittämään epätarkkuuksia.

Selvityksen tulokset

Tässä kohdassa lukija armollisesti säästetään yli megatavun Excel-taulukon läpikäynnin
yksityiskohdilta, ja tyydytään toteamaan suoraan selvityksen moninaiset lopputulokset.

Kalastustunneista noin 58% (eli 143/245 tuntia) oli tapahtunut kuun kiertoon perustuvana
kalenterin "nollapäivänä". Mikäli kalat siis jakautuisivat kalastustuntien suhteen tasan,
myös saaliista 58% olisi tullut näinä etukäteen heikkoina päivinä. Tulos oli hiukan tätä
parempi: Kaloista on saatu nollapäivinä vain 54% (257/473 kpl), ja saaliin painosta oli
noussut ennustettuina nollapäivinä enää 50% (388/778 kg).

Kalastustunneista tapahtui ottikalenterin "kohtalaisina" päivinä 14% (34/245 tuntia).
Prosenttiosuus on melko pieni, koska kohtalaisia päiviä oli kalenteriin merkittynä vain
muutama kuukautta kohden. Kaloista on saatu kohtalaisina päivinä sama 14% (64/473
kpl) ja täysiin prosentteihin pyöristettynä 14% myös kiloista (111/778 kg) on tullut tähän
aikaan. Kalenteri tuntuu ennustavan siirtymävaiheen siis täsmälleen oikein.

Kalenterin parhaina eli aktiivipäivinä tapahtui syksyn kalastuksesta 28% (68/245 tuntia).
Saaliin osuus näinä etukäteen hyvinä päivinä oli tätä suurempi, eli 32% kappaleista
(152/473 kpl) ja painon suhteen tarkasteltuna edelleen suurempi, sillä peräti 36% kiloista
(279/778 kg) nousi kalenterin ennustamina hyvän syönnin päivinä.

Edellinen koski siis ottikalenterin kuun kiertoon perustuvaa osuutta. Kun katsotaan
vuorovesivaihteluun perustuvia päivittäisiä ottihetkiennusteita, niin syksyn kalastuksesta
oli tapahtunut oletettuna ottiaikana 31% (76/245 tuntia). Kaloista oli saatu tänä aikana
hiukan enemmän eli 32% (150/473 kpl) ja kiloista oli noussut vielä suurempi osuus eli
34% (268/778 kg).

Kalenterin osoittaman ottiajan ulkopuolella oli tapahtunut siis 69% (169/245 tuntia)
kalastuksesta. Tässä kohdassa tutkimusta luotiin tilastoon 205 kappaletta uusia
"nollakaloja" tai "nollahetkiä", sellaisia kohtia kalastuksessa, joissa molemmin puolin on
ollut kalastuksessa noin 30 minuutin hiljainen hetki. Tarkoitus oli nähdä, osuvatko pitkät
tyhjät hetket ottikalenterin ottihetkiin vai niiden ulkopuolelle.

Laskennan tulos yllätti suuruudellaan. Peräti 78% (160/205 kpl) kalastuksen tyhjistä
hetkistä osui nimittäin kalenteriin hiljaiseksi merkitylle ajalle. Tämä oli siis yhdeksän
prosenttiyksikköä enemmän kuin mitä puhtaasti tilastollisessa mielessä olisi pitänyt
käydä. Osuus on niin suuri, että sitä on vaikea pitää sattumana.

"Nollakalojen" vertailun jälkimmäinen osa täytyy jättää auki. Vaikka houkutus olikin
suuri, en silti käynyt arvioimaan uistimeen tarraamattomien kalojen kokoja. Olisi voinut
jäädä saamatta monta isoa kalaa.

Ainoa tunnusluku, missä kalenterin tilastollisia osuuksia ei varsinaisesti ylitetty, oli itse
käyttöön ottamani "paras tunti" -käsite. Parhaalla tunnilla tarkoitetaan sitä maksimissaan
tunnin mittaista kalastuspäivän osaa, jonka aikana on tullut kiloissa mitattuna eniten kalaa
ko. päivän aikana. Etukäteen olisin arvannut, että kalaa tulee suhteellisen tasaisesti pitkin
päivää, mutta nimenomaan paras tunti osuu usein ottikalenterin ottihetkelle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, ei edes kovin lähelle tätä. Paras syönti oli osunut
ottikalenterin ottihetkeen vain joka kolmannella kerralla. Parhaan tunnin kaloista oli saatu
ennustettuna parhaana aikana vain 27% (72/262 kpl) ja kiloista 33% (164/493 kg).

Kalenteri pitää paikkansa

Selvityksen tulokset olivat ennakko-asenteilleni kiusallisen ja samalla myöskin
kiistattoman yksimielisiä. Kaikissa asioissa mitä ottikalenteri "lupasi", se myös piti
lupauksensa, kun tarkasteltava kalamäärä kerrankin oli riittävän suuri.

Ottikalenterin ennustamina, kuun kiertoon pohjautuvina aktiivisina päivinä kalaa tulee
painossa mitattuna peräti kahdeksan prosenttiyksikköä paremmin kuin "mitä pitäisi" ja
lukumäärässäkin 4%.Vastaavasti ottikalenterin ns. huonoina päivinä tulee kalaa
lukumääräisesti laskettuna sama muutama prosentti huonommin, kuin mitä normaalisti
jakautunut kalantulo antaisi aiheen olettaa.

Jos kalapäivänsä pääsee valitsemaan, kalenterin aktiiviset päivät ovat siis päiviä, jolloin
kannattaa olla vesillä, mikäli haluaa ilmaiseksi keskimääräisen lähes 4% korotuksen
saaliiseensa.

Ottikalenterin "ottiajat" pohjautuvat päivittäiseen vuorovesivaihteluun. Näinä tunteina
ottikalenterin ennusteet eivät osu yhtä voimakkaasti kohdalleen, mutta tulos on silti
kaikissa tutkituissa luvuissa positiivinen eli tukee ottikalenterin paikkansapitävyyttä.

Ottiaikana saalis lukumäärässä on prosenttiyksikön parempi kuin pitäisi, ja kalojen
massasta kolme prosenttia laskennallista enemmän tuli ottihetkinä.

Käänteisesti ottihetkiä katsottuna ottiajan ulkopuolelle osui käsittämättömät 78%
kalastuksen todellisista hiljaisista hetkistä. Käänteinen prosentti oli tässä selvästi parempi
kuin saaliiseen perustuva, joten ottihetkistä voi katsoa päiväkohtaisesti vaikkapa sen,
milloin juuri sinä päivänä kannattaa pitää ruokatauko.

Jos kaikki tämä pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, olisi sisältönä "ottikalenteri pitää
paikkansa". Lisäksi ottikalenteri pitää vieläkin paremmin paikkansa, kun katsotaan
nimenomaan isoja kaloja, sillä saaduissa kiloissa osuudet ovat kaikkialla parempia kuin
saaduissa kappaleissa. Jälkimmäisen faktan voi tiivistää toteamukseen, että kalenterin
"kuumina" päivinä saat keskimäärin 8% suurempia kaloja.

Lohet

Lopuksi en malttanut olla kokeilematta, miten kalenteri pitää kutinsa lohenkalastuksessa.
Iskin Namsen-joelta vuosina 2001-2003 saamamme noin 70 lohta vastaaviin
kalentereihin ihan vaan rukseina, ja katsoin silmämääräisesti, miltä lopputulos näyttää.
Kalojen kokoa en huomioinut millään tavalla. Aikaerona Helsingistä Norjaan käytin
suurpiirteisesti yhtä tuntia, koska kysymys oli vain kalenterin karkeasta seurannasta.

Silmäilyn tulos oli varautumattomalle järkyttävä. Ruksit noudattelivat kalenterin
oransseja ottiaikapalkkeja niin tiiviisti, että ensimmäinen ajatus oli, että onneksi tämä
juttu julkaistaan vasta ensi kesän reissun jälkeen - ehdin hankkia itselleni vuoden 2004
Ottikalenterin mukaan, ja toinen oli, että ovatkohan nuo muutamat ottipalkkien väliin
osuneet rastit ainoastaan kellosta huonosti katsottuja tai jälkikäteen muuten väärin
muistettuja aikoja.

Totuuden nimissä, kyllä lohirasteissakin toki hajontaa oli, mutta saatujen kalojen
vastaavuus ennustettuihin ottiaikoihin vaikutti silti ainakin silmämääräisesti suuremmalta
kuin hauenkalastuksen 4-8%. Lisäksi jokin muu tapahtuma, kuten voimalaitoksen runsas
ohijuoksutus tiettyinä ottipäivinä tai auringon nousu joka päivä noin samaan aikaan,
näkyi kalatapahtumissa selvästi, eikä kalenterissa ennustettu ottiaika tietenkään jokaisena
aamuna osunut esim. auringon nousun kanssa yksiin.


--- Taulukko: Ottikalenterin paikkansapitävyys ---


Ottikalenterin Ottikalenterin Ottikalenterin Ottikalenterin Ottiajan....
nollapäivä.... kohtuullinen.. aktiivinen.... ottiaikana.... ulkopuolella

Kalastustunneista
58% 14% 28% 31% 69%

Saaduista kaloista
54% 14% 32% 32% Nollahetkistä 78%

Saaduista kiloista
50% 14% 36% 34% -

Tutkimusaineisto: Heittokalastamalla saadut 473 haukea Slemmerniltä 1.10.-5.12.2002. Kalastusta päivittäin
keskimäärin 3 h 49 min.