Kalastus - Kuokkalankoski - Vapakauden korkkaus 2008 05.04.2008

Kuokkalankoski - Vapakauden korkkaus 2008

Viimeiset pilkkijäät katosivat pelipaikoilta tämän viikon puolenvälin tienoilla. Viikko sitten tehty viimeinen pilkkireissu antoi jo osviittaa tulevasta: saaliiksi tuli enää muutama kiiski ja jäät alkoivat olemaan jo vaarallisen heikkoja ainakin niillä paikoilla mihin kalamies haluaisi mennä. Ja kalamieshän menee, niinkuin on valitettavasti luettu lehdestä tänäänkin.

Oli siis aika siirtää kaira ja pilkit varastoon ja kaataa kevään viimeinen matopurkki suoraan avantoon. Täytyyhän kaloillakin olla joskus karkkipäivä ilman pelkoa pistävästä yllätyksestä.

Saavuimme koskelle hieman yhdeksän jälkeen ja havaitsimme koskella olevan jo porukkaa kalassa. Päätimme kalastaa kosket perinteisessä järjestyksessä, ensin Herralankoski, sitten suvannot ja kuokkalankoski. Herralankoskella oli paikallisia kalastajia jo punomassa juonia eväkkäille. Ei muuta kuin haastattelemaan. Kaloja on kuulemma noussut aika tasaisesti koko ajan. Käyvät sekä vaappuun ja perhoon. Lähinnä kirjolohta ja taimenta on nyt noussut. Vaapuista kuulemma pienet tiheäuintiset ja ärsytysväriset ovat toimineet parhaiten. Ei ole kuokkiksen temput muuttuneet näköjään miksikään. Entä onko koskella käyty kalassa? "koko talvihan tässä on kalasteltu", kuuluu määrätietoinen vastaus. Oikea asenne lempäälän kalastajilla..

Keli on aika kylmä ja sulamisvedet ovat värjänneet virran aika sumeaksi, joten uistin täytyy saada melko lähelle kalaa jos meinaa jotain saada. Ei muuta kuin koittamaan.

Jo ensimmäisten heittojen aikana sitä tajuaa, että tätä sitä on odottanut. Hyvä koski edessä ja paljon kiviä, peilejä, kuohuja, niskoja ja akanvirtoja koluttavana. Lisäksi uudet vaaput huutaa peliaikaa pakissa.

Herralankoskella koluttiin muutama tunti mutta itselle ei tullut mitään tapahtumia kalojen muodossa. Aamupäivän aikana eräs perhostelija nosti reilusti yli puolenkilon ahvenen ja eräs toinen kaveri vaapun + heittokohon yhdistelmällä alamittaisen taimenen. Alempana suvannossa yritin herätellä jo haukia hieman isommilla vaapuilla, mutta vielä ei aivan ole paras hetki hauelle.

Hieman sillalta alaspäin Katepalin puolella koskea oli tökätty valtavan suuri hauenpää näytille. Satuimme törmäämään kalastajaan, joka kyseisen kalan oli saanut. Hauki oli iskenyt noin viikkoa aikaisemmin ahvenen jigauksen sivutuotteena valkoiseen jigiin herralanvuolteen suvannosta muutama satametriä jokea alaspäin. Painoa kalalla oli ollut hulppeat 10,6kg. Mahdollisuuksia olisi oikein krokotiilinpyyntiikin..

Kaverini oli siirtynyt kalastamaan vastarannalle ja kohta kuului huutoa että kala on kiinni. Hän väsytteli rauhassa kalaa ja hetken aikaa arvuuteltiin mitähän lajia sieltä pinnalle putkahtaa. Hetken jo luultiin todella aikaisen toutaimen olevan kiinni mutta lähempänä rannassa tilanne selkeni. Iso lahnanvötkäle ja selästä kiinni. Nopea irrotus ja takaisin "kasvamaan". Olisikin ollut ihme jos lottobeteen olisi oikeasti ottanut..

Hetken kuluttua tilanne toistui. Vielä isompi lahna kiinni ja taas selästä. Kaverini oli vaihtanutkin lajia oikein kunnolla. Mikä lie sukukokous niillä lahnoilla ollut. Vaihdettiin varmuuden vuoksi paikkaa, että saa lahnat olla rauhassa.

Herralankoski oli pian koluttu. Syöntihaluisia kaloja ei tuntunut löytyvän. Vaihdettiin paikkaa Kuokkalankoskelle Villa Hakkarin edustalle. Kolusin aluksi peruspaikat sillan alta, mutta ei tuntunut kaloja löytyvän. Tämän jälkeen koitin hetken kuokkalankosken erikoista: sillalta laskettelua. Tämä on mukava tapa pyytää kalaa, heittää vaan vaapun sillalta alas ja odottaa että tärähtää. Tällä tavalla olen saanut mm. elämäni ensimmäisen kuhan. Hienoin hetki on se kun kala iskee kiinni, silloin tuleekin kalastajaan liikettä, mikäli ei ole alapuolella kaveria haavin kanssa valmiina.

Ei toiminut laskettelukaan. Vaihdoin toiselle rannalle tarkoituksena kopaista villa hakkarin edustalla oleva "matalikko", jossa on monesti kalaa. Lähestyin rauhassa koskea heitellen aina välissä. Todella kylmä ja samea vesi pakotti uittamaan vaappua todella hitaasti, että pysyy edes jonkinlainen mahdollisuus tärppiin. Sitten hieman ennen kosken niskaa viimein tärähti. Kala tuntui laiskalta eikä ollut kovin iso, mutta en jostain syystä tunnistanut sitä aluksi millään. Se ei oikein tuntunut miltään "normaalilta" kalalta mitä on aina saanut. Sitten kala käväisi pinnassa ja näytti vaaleaa kylkeään. Ei vieläkään mitään hajua lajista. Toivottavasti ei lahna kuitenkaan..

Kala väsyi kuitenkin nopeasti ja vedin sen rantaveteen. Nostin sen rannalle ja kala näytti joltain kirjolohen ja taimenen sekoitukselta. Asia selkeni vasta kun otin kalan käteen ja katsoin sitä kunnolla: nieriä! Ilmankos sitä hieman epäröi aluksi. Ensimmäinen nieriäni, hyvältä tuntui tutustua aivan uuteen kalalajiin. Kalan pituus oli 43cm, mutta kala oli aika laiha. Päätin kuitenkin ottaa kalan, koska en ollut maistanut nieriää koskaan, varsinkaan itse pyydettyä.

Nieriää tosiaan istutettiin muistaakseni viime marraskuussa tasaisesti Lempäälän kaikkiin koskiin. Suurin kala oli 3kg. Mitenkähän nieriä viihtyy Lempäälän korkeuksilla. Tuo minunkin saama kala oli aika nälkiintyneen oloinen.

Loppureissulla ei lisätapahtumia kaloihin saatu. Reissu oli kuitenkin hieno avaus vuodelle 2008. Parhaat kelit ovat edessäpäin ja toutaimet heräilevät pikkuhiljaa "horroksestaan". Taskussa makaileva uunituore vuosilupa kuokkalankoskelle antaa aihetta lupailla turbosärjille kiireistä kevättä..

-Jata




Luettu 1144 kertaa

Reissussa mukana

Jata, panu

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
06.04.2008EniZeiKertakaikkisen laadukasta rapsaa Jatalta! Onnittelut ensimmäisestä nieriästä =) Jäikö puntari kotia vai miten et punninnut tuota?
08.04.2008JataKiitos, kyllähän se eka nieriä mukava kokemus oli. Puntari oli tosiaan kämpillä. Lisäsin äsken painon kalalle. Paino on aikalailla mutu-pohjalta.
Kaloja ei löytynyt