Kalastus keskustelu

No simpukat heitän heti johonkin rannalle, johtuen siittä että niitä tulee tästä kokemäenjoesta aivan liikaa vetouistellessa, joka reissulla ainakin kymmenen simpukkaa. Ja sitten nämä Hauet, välillä kyllä tekisi mieli viskoa niitä tuonne rannalle. Mutta eihän niistä loppujen lopuksi ole edes mitään haittaa? Niitähän on ollut varmaan yli 2009 vuotta täällä maapallolla eikä noi Kuhat, ahvenet, taimenet jne. ole mihinkään kadonneet? Tuskin sen takia järvestä tai muualta vesistä noi toiset kalat loppuu! Mutta jos minä hauen saan, kysyn lähistöltä olevilta haluaako ne sen. Jossei, niin takaisin vaan. Ja sitten särjillekkin tämä on väärin sillä nehän ovat joittenkin Jalokalojen tärkeintä ravintoa?
Ja toisaalta se on ihan sama viskotko sää niitä rannalle vai et kun niitä kuitenkin lisääntyy aika nopeesti. Et sää parissa kuukaudessa saa järviesi haukia tai muita kaloja loppumaan.

Eihän sillä ole väliä olisiko mahdollista pyytää jokin kalalaji loppuun sieltä järvestä jos sitä nakkelelemalla niitä rannoille. Kyse on saaliin kunnioittamisesta ja jos se ei jollekulle riitä niin eikö lie laissa sanota, että mitään eläintä ei saa tarpeettomasti tappaa.
Jos ei kalalle mitään käyttöä keksi niin sitten ei pidä lähteä kalalle.
Jokainen sen tajuaa, että vaikka lähtee jotain tiettyä lajia pyytämään niin takeita siitä mitä pyydykseen tarttuu ei ole ja jos kalaa ei pysty vapauttamaan niin kyllä se pitää tajuta huomioida jo etukäteen, että ei niitä vahingoittuneita kalojavoi vapauttaa ja ei niitä hukkaan pidä heittää.

Eri asia sitten jos kala on selkeästi sairas tai esim verkossa ehtinyt mennä niin pehmeäksi, että ei voi enää käyttää mihinkään.

Joo ei niitä kyllä minnekään mettään pidä heittää. Ne otetatn mukaan ja syödään tai päästetään takaisin.

Mutta jos esimerkiksi siuronkoskesta hauen saan, pitää se ottaa mukaan vapautuskiellosta johtuen. Jos mukaan tarttuu samalla jokin jalokala, niin kyllä hauen kohtaloksi valitettavasti jää porintien varressa oleva joku pusikko. Muuten päästä kalat aina takaisin, ellei ne ole turhan kärsineitä, esim viehe tarttunut kitusiin tjms.

Ei todellakaan saa heittää rannalle kärpästen syötäväksi. Minä tunnustan sitä pikkupoikana vähän tehneeksi ja varmasti täällä on paljon muitakin, jotka on kaloja rannelle nakellet, mutta eivät tunnusta. Nyt kummiskin päästän kalat takaisin, ellen tarvi sitä, tai sitten otan syötäväksi. Jos kala on vahingoittunut kalastuksen yhteydessä ja sitä ei kannata takaisin päästää, enkä itsekkään sitä tarvi, niin vien sellaiset naapuriin. Mutta harvemmin ne vahingoittuu. Koskessa kalastan, niin irrotan koukun märillä käsillä kalan ollessa puoleksi tai kokonaan vedessä, silloin on niin pieni mahdollisuus kalan vaurioittua. Hennosti vain kalasta kiinni, niin hyvin menee. Silloin se kalakin rauhoittuu. :)

Mutta siuronkoskella on haukien vapautuskielto... Mitäs sitten teet? Eihän sitä kalaa kuitenkaan elävänä pois heitetä, vaan tietenkin päästetään kitumasta välittömästi. Sitten sen voi jättää jonnekin maatumaan.

Tapaan päästää kasvamaan sen jälkeen kun oon kalan saanu, mutta joskus otan muutaman hauen ( jos kunnon kokosia) ja savustelen/pannulla kunnon voissa paistelen. En pidä siitä, että jotkun nostaa haukia ja nakkelee mettään. Mutta jos tollasen "vaurioituneen" pikkuhauen päästää takas niin kyllä ISOT sen syö.

Kyllä on oikein jos järveä putsataan roskakalasta, kuten suutarista.

Tunnustan että yleensä nakkelen roskakalat kuten särjet pois. Ruuaksi toki linnuille  :D

joono ehkei se ole oikein...

No juu. En voi itekään väittää kiiskiä kotiin kantavani.  ;)

Joo, no kyllähän pikkukaloja on olemassa loputtomasti, mutta isompia vähemmän. Pikkukaloja en silti heitä metsään. Ei kai maailma siihen lopu, että pikkukaloja (särkiä, pasureita, yms.) heitetään metsään? :-\

Siis hautaus on vertauskuva, en tarkoittanut kirjaimellisesti, että Haudataan. Tarkoitin, että heitetään pois.

Sitte ei vapauteta haukea. Niin yksinkertaista kun se onkin.

Joku viherpiipertäjä tai muu hippi (sarkasmia; lue: meribiologi...) on joskus kommentoinut että rehevöityneessä vedessä (esim Suomenlahti) kannattaa ottaa ns. roskakalat ylös, ja heittää tunkiolle. Kuulemma helpottaa ahventen yms elämää, särjet ja muut rehevien vesien eliöt kun valtaavat jatkuvasti elintilaa muilta lajeilta. Väittäisin silti, että pieni on ihmisenkin pieru Saharassa. Ellei vieressä seiso.

Mitä järkee ottaa mukaa ja nakata sit johonki naapurin takapihalle?  :P

Monien mielestä kalan voi ottaa mukaansa ja heittää metsään. NO EI TODELLAKAAN VOI! Antaa sen kalan kasvaa, jotta sen voi pyydystää uudestaan. ;)

Yksinkertaisesti väärin, jos koitetaan vaikka haukea kalastaa pois "jalokaloja" syömästä. Se on tehotonta, ja yleensä se hauki on asustanut järvissä pidempään kuin istutetut lohet tms.

Eihän tuossa touhussa ole mitään järkeä. Miksi ne kalat pitää ylipäätään ottaa ylös, jos niitä ei aio syödä. Pahasti vahingoittunut kala on tietenkin pakko lopettaa, laji määrää sitten tarkemmin kohtalon. Toki roskakalan kohtalo ei ole kummoinen. Mieluummin käytän niitä syöttinä, kuin heitän tarpeettomaan männyn latvaan.

No kyllä ne ruokakalat tulee otettua aina, mutta särkikalat tulee aika usein tehtyä niin, että taitan niskat heitä lokeille, sekin tulee hyötykäyttöön, koska sen joku syö aina, joko ensimmäisenä lokki, tai pikkukalat silloin kun kala rupeaa mätänemään pohjassa. :D

Vai että Siurukoskella (vai mikä olikaan) hauen vapautuskielto. Tätä olen tainnut varmasti kymmeniä kertoja tällä foorumilla mainostaa, jotta ei ne hauet ole syypää lohikalakantojen heikkenemiseen. Ja syövät lohikalatkin toisiaan, hauki on nykymaailmassa kaikkien kantojen heikkenemiseen syypää, ilman järkevää syytä. Ihminen, ihminen on ravintoketjun huippu, ihminen viime kädessä ne kannat tuhoo, vaikka vesistöjen saastuttamisella, ja esimerkiksi sillä, jotta pitää jokaikisen mitantäyttävän punalihan, jotkut ****päät vielä alamittaisetkin. Mä en voi sietää tota jotta hauki on syypää. Joidenkin ihmisten olisi parempi kattoa peiliin ja miettiä, montako mitantäyttävää lohikalaa on itse tappanut, ja vertaa sitä hauen syömiin.
Jos on vapautuskielto, ja saa hauen -> Se syödään. "Kalastaja kunnioittaa saalistaan." Onko tuttu lause jollekin? Tuota ei edes monet kalastusoppaat esimerkiksi tunne, vaikka ovat alansa "huippuja". Jos pitää sen hauen vapautuskiellosta johtuen, eikä itsellä ole tarvetta hyötykäyttää sitä, varmasti esimerkiksi naapurin rouva haluaa sen. Ja jos ei kukaan halua, näen paremmaksi valinnaksi antaa sen vaikka kissoille ruuaksi, kuin heittää mettään mätääntymään.

"That´s time to wake up"

Samaa mieltä. Haukihan on laiska saalistaja, se syö sitä mitä on helpoiten tarjolla. Paskaisissa sisälahdissa se syö särkeä ja lahnaa kun taas selkämerellä silakkaa. Lohipitoisissa koskissa se saattaa taimenen poikasia syödä, jos niitä on helpoiten tarjolla. Luulisin kuitenkin että myös tuollaisessa koskessa ne ahvenet ja salakat ovat helpommin hauelle tarjolla kun taimenet tai lohet, joten periaatteessahan hauki vaan puhdistaa kosken kalakantoja ja syö roskakalaa pois. Tottahan kai hauki aina käyttää tilaisuuden hyväksi ja syö sen taimenen mikäli eteen sattuu, varsinkin vastaistutetut laitospoikaset ovat hauelle helppo pala.

Juu tuola Ahvenkoskella tuli 3 vuotta käytyä, kaikkiaan noin 150 reissua. Näin haukia saalistamassa miltein joka reissulla. Ja aina, jokikinen kerta ne iskivät kosken ränniä pitkin nouseviin salakka/särkiparviin. Toki siis ne syövät sielä myös punalihaa, mutta ne muutamat hauet mitä välillä jouduin/jouduttiin kavereitten kanssa viemään kotia, sisälsivät kalaa, mutta ei punalihaa. Kosken alla olevaan suvantoon niitä jäi, harva nousi koskeen. Ja siitä suvannosta saa hauen/kuha/ahvenen lisäksi särkikalaa rutkasti. Taino + yli kympin lohet, en usko sielä niin isoja haukia olevan jotta ison lohen söisi. Aivan yliliioiteltua tuo hauen käyttämä ravinto punalihan suhteen.

no ei niitä kaloja pois kyllä pidä heittää todellakaan..paitsi kiisket ja särjet yms olen monesti heittänyt pellolle,mutta kyllä muussa tapauksessa jos kalan ottaa niin kannattaa se syödä,tai sitte vapauttaa takasin :)

Verkoista kun tulee pasuria tms. oikein urakalla, niin vaikea on sille mitään muuta hyötykäyttöä keksiä kuin komposti. Kissatkaan ei määräänsä enempää syö kerralla ja pakastimessa tarvitaan tilaa yleensä paremmille eväille. Mutta ei nyt sentään vitikkoon haisemaan heitetä. Saavat supikoirat minun puolesta olla mieluummin dieetillä.

ei se ole oikein

Perustelut on usein ihan mukavia, vaikkei tämä nyt niin kauhiasti niitä aina kaipaakkaan.

Mutta aiheeseen, en sitten tähän ole vastannut silleen "kunnolla." Eli enpä pidä sitä ihan oikeana tapana, että niitä hautailemaan ruvetaan, tai että kaikki saadut hauet tai muuten vain ei toivotut nakellaan olan yli metsään. Jos on kalaa ei voi tai ei syystä tai toisesta (esim. vesistössä on reilusti liikaa jotain lajia) halua kalaa takaisin päästää, niin pistää sen sitten jollekkin kivelle tai muuhun paikkaan josta vaikka lokit sen löytää. Ei jää sitten haisemaan mihinkään. Mutta yleensä en tuota kalojen rannalle jättöä suosittelisi, "vesistön hoidolliset toimenpiteet" nyt on asia erikseen, mutta jos sitä harrastatte niin tehkää se sitten edes siististi. Ja voihan sen kalan ensin tappaakkin, ei sitä tarvitse siihen kivelle sätkimään jättää. Jonkun särjen heittää kiveen, kuolee siihen paikkaan.

Ajattelin tässä vaan, että miten niille kaloille käy, jotka nostetaan vaikkapa mato-ongella ja sit jos kala on pieni nii se lasketaankin takasin.Koukku saattaa rikkoa kalalta suun eli paraneeko kala vai kuoleeko menettäessään mahdollisuuden syödä?Sitten koukku tunkeutuu joskus silmään ja se on vaikea saada pois vahingoittamatta kalaa niin mites sitte?

Tuskin sitä takasin kannattaa laskea, jos suu on niin repeytynyt ettei syödä voi. Itse siis kolkkaan moiset.


Ja sama näillekin. Puolisokeana lienee kalalla vaikeampaa kuin ihmisellä...

Jos ne saa vamman joka ei parane, niin tuleehan ne kolkkailtua. Tai tapettua jotenkin muuten. Jos suun reunaan tulee jotain reikää, esim. posken paikkeille, niin monesti se tosin paranee. Ainakin yhtään kookkaammilla kaloilla, ihan pienistä sinteistä en sitten tiedä. Ahvenillahan se suu tuntuu hajoavan harva se kerta, ja luulenpa että ne aika hyvin paranevat siitä. Silmään mennyt koukku sokeuttaa sen silmän todennnäköisesti aina.

Muistakaahan kuitenkin, että ensi huhtikuusta lähtien alamittaiset kalat(harrit, taimenet jne.) pitää laskea takaisin, elävänä tai kuolleena.

Kyllähän nuo silmävammaiset tulee kolkkailtua, tosin ahven ja hauki ovat niin sitkeitä että varsinkaan kylmässä vedessä verenvuoto kiduksista ei usein tarkoita kuolemaa. Lisäksi ne ovat niin sitkeitä että mikäli leuka ei ole kokonaan irti niin kyllä se siitä paranee. Pienet reiät poskissa eivät haittaa menoa juuri mitään. Tämä siis koskee lähinnä haukea ja ahventa, jotka ovat varmaankin sitkeimpiä kalojamme vammojen suhteen. :P

Eipä pienistä ongenkoukuista juurikaan mitään haittaa ole. Itse pidän lähinnä sääntönä sitä, onko koukku poskessa/suupielessä vai syvemmällä suussa. Jos tarvitaan pihtejä koukun pois saamiseksi (Pienet kalat!) niin en kalaa takaisin laske. Eri asia tietty esim suurilla hauilla joihin käytän aina pihtejä.

Sokeutumisestahan on testejäkin tehty ja ainakin hauki ja kuha selviytyvät myös sokeana, mutta siinäkin asiassa kannattaa käyttää harkintaa. Itse en sokeutunutta kalaa laskisi takaisin veteen.

Mitkä ovat hyviä tuntomerkkejä, joista voi päätellä, ettei kalaa enää voi päästää takaisin? Perjantaina sain pienen hauen, joka nielaisi koukun siten, että se tuli silmästä ulos. Tapoin kalan ja heitin lokkien syötäväksi. Teinkö oikein?

Entäpä jos kala vuotaa verta, voiko sen silti vapauttaa?

Esim jos hauella on kylmän veden aikaan verenvuoto jos koukku on nielussa, se voi hyvinkin selvitä.tosin jos vuoto jatkuu on kala syytä ottaa ruuaksi.

Riippuu pitkälti kalalajista ja veden lämpötilasta ym. Hauki usein selviää vaikka ottaisi kovaakin iskua, mutta on myös ajateltava, että vamma voi vaikeuttaa sen elämää. Taimenet ja muut lohikalat ovat liiankin herkkiä kuolemaan vaikka vapautus olisikin nopea ja varovainen. Jo liian pitkä väsytys voi tappaa maitohappo myrkytyksen takia. Verenvuoto ei varsinkaan karkean kokoisella hauella usein tarkoita teurastusta, mutta jos verta tulee paljon on se syytä tappaa välittömästi. Se on kalastajasta kiinni minne vetää rajan, itse en halua laskea kalaa takaisin jos vähänkin epäilyttää. Vapautukseen kannattaa vähän perehtyä... Usein näkee hiekalla kuvattuja kaloja, vaikka se ei hiekalle kuolisi, se voi vahingoittaa kalan ihoa ja altistaa tartunnoille. Mielellään ei kosketa koko kalaan tai jos on pakko koskea niin märin käsin.

Jos joku jaksoi lukea niin kiitän. :D

Ennen tuli vähän turhan innokkaasti vapautettua kiduksista tarttuneita puikkareita jotka vuotivat suht paljon verta. Silloin tällöin seuraavalla reissulla odottikin mätääntynyt hauki rannassa, mutta harvoin kuitenkin. Nykyään vaikka homman nimi on C&R, en vapauta haukea jos se on pahasti kiinni. Kylmän veden aikaan (~alle 10) veden kylmeys tyrehdyttää nopeasti kaikki verenvuodot, mutta jos se selvästi tupruttaa verta ulos niin pappi käy. Sama jos se elvytyksessä jokaisella hengenvedolla pölläyttää veripilven veteen niin pappi heiluu. Ihmisillä on keuhkot ja kaloilla kidukset. Ilman niitä tai vajaatoimisilla sellaisilla käy elämä lyhyeksi ja haastavaksi. Puolisokeita ei varsinkaan takaisin.

Ihovauriot on vähän niin ja näin. Limapinta suojaa kalan nahkaa ja hauki on tunnetusti limainen kaveri. Joten en usko sen saavan pahoja vaurioita mahdollisesta kivi/hiekka/betoni/yms tätsistä. Se on eri asia jos heittää kalan hiekalle ja antaa siinä aikansa temmeltää kuin sika mudassa. Jokainen on saanut elämässään hauen, jossa on paraantuneet puremajäljet, siitä voi päätellä että selviytyvät lievemmistä tälleistä.

Selkärankavauriot... Usein etenkin isomman kokoiset "maassa maaten" kuvaamani yksilöt riehaantuvat, kun alan ottamaan kuvaa. Useimmiten kala nurmella, märällä sellaisella. En väkisin pitele kalaa enkä myöskään anna sätkiä, vaan kevyesti kiinni pitämällä se siitä nopeasti rauhottuukin.
Etenkin iso hauki on punnittava vaakatasossa, esimerkiksi muovipussissa. Perinteisessä "leukaroikku" punnituksessa niiden sisuskalut menevät lyttyyn ja kala voi saada sisäisiä vaurioita, huom. voi... Mutta myös leuka että kidukset joutuvat kovalle rasitukselle.

Kalastan ympäri vuoden samoilla paikoilla joten samoja kalojakin sattuu enemmän ja vähemmän kohdalle. Ja ovat terveitä, muutamia sairaita saattaa kaudessa tulla. Joten uskon toimivani oikein  8)

eikös tämä helpota huomattavastikkin ensvuoden puolella, kun kaikki alamittaiset vapautetaan kunnosta huolimatta.
Ite oon pitäny että ne kalat joita muuten ei viitsisi ottaa, mutta kelpaa syötäväksi, otan ylös jos näyttää vähänkään kärsivältä. Itse kun saan dumpattua naapureille, ystäville, sukulaisille ja työkavereille niin paljon kun jaksais vaan kiskoa, nin tämä ei ole mikään ongelma. Jos taas vähän reilumpikin kala tämmöisen jälkeen tulee joka suurinpiirtein itsellään irtoaa, niin saatan hyvänä päivänä nakata takaisinkin (ei se perkaus kuitenkaan ole kalastuksen suola :P).

Tämä kysymys aktivoitui taas viime kalastusreissulla harkitessani Catch vai Release vaihtoehtoja komean 8.3 kg suurhauen kohdalla, joka vuosi verta kiduksistaan. Jos verenvuotoa kuvailee asteikolla 1 - muutama tippa ja 10 - kaulavaltimo pumppaa verta, niin verenvuoto oli aluksi 7, mutta hiljentyi tasaisesti ollen noin 3 vapautushetkellä ehkä 5+ min. myöhemmin. Hauki oli myös varsin voimaton vapautusvaiheessa, joka ei nyt ole tavatonta etenkään kesäkaudella. Vapautin kalan, mutta edelleen mietin oliko se oikea valinta. Omat kriteerit ovat karkeasti seuraavat:

Pienet ja keskikokoiset hauet (=< 4 kg): Kala vahingoittunut --> lihaksi. Näin tulee tarpeeksi ruokakalaa vuodeksi. Vahingoittuminen on iso repeämä suussa, jatkuva verenvuoto, silmä puhki yms. Periaatteessa samat kriteerit kuin alla, mutta lähtökohtaisesti kallistun ottamaan vahingoittuneen kalan ruuaksi vapautuksen sijaan.

Keskikoista suuremmat ( > 4 kg): Tapauskohtainen arviointi, mutta tavoite vapauttaa kala vaikka hiukan riskillä. Omat lopetuskriteerit ovat karkeasti seuraavat:

1. Silmä kaput
2. Suu revennyt pahasti; kala ei pysty syömään yms.
3. Voimas valtimoverenvuoto, joka ei laannu useammankaan minuutin aikana. Seuranta esim. elvytysvaiheessa
4. Ei max. 10 minuutin elvytyksestä huolimatta aktivoidu, vaan kelluu vatsallaan tai uppoa pohjaa kohti

Tiedän, että on koulukuntaa jotka vapauttavat etenkin suurhauet aina riippumatta vamman asteesta. Perusteena on se, että tapettu kala kuolee 100%:sti, mutta vapautetulla on edelleen mahdollisuus selvitä. Lisäperusteena annetaan myös yleensä se, että kalalla on hyvä mahdollisuus toipua varsin pahaltakin näyttävistä vammoista. Henkilökohtaisesti kuitenkin selvästi kuolevan kalan vapautus ei tunnu oikealta teolta.

Olisi hyvä kuulla kriteereistä joita käytätte ja se pohjautuvatko ne johonkin muuhun tietoon, kun omaan tai kaverin mutuun.

4. Ei max. 10 minuutin elvytyksestä huolimatta aktivoidu, vaan kelluu vatsallaan tai uppoa pohjaa kohti

Tuosta on senverran kokemusta, että varsinkin kesähauki vetää itsensä joskus niin hapoille ettei 10 minsaa riitä.  Viiden minuutin väsytys saattaa vaatia lähes 1/2 tunnin elvytyksen.  Ite oon antanut kalan olla haavissa vedessä (haavi varrestaan vapatelineessä) ja jatkanut kalastusta niin kauan, että sieltä haavista alkaa kuulua lupaavia mosahduksia.... 

Viime vuoden yksi Toutain oli haavissa varmasti sen puoli tuntia, ennenkuin alkoi siellä potkimaan ja ilmeisen hyvävointisena spurttas tuon jälkeen.

Mitä tuohon verenvuotoon tulee, niin eiköhän se kalankin elimistö ole luotu vammoja korjaamaan...niinku ihmisenkin.   Onhan noissa saaduissakin joskus melkoisia hampaanjälkiäkin kyljissä, joista aivan varmasti verta on tullut reippaasti mut silti ovat hyvässä kunnossa muuten. 

Mut tässä vaan mun havaintoa, vaikea sanoa miten loppujen lopuksi toipuvat tuosta.  Mutta juurikin näiden tapausten jälkeen veikkaisin että kala on entistä tarkempi mitä suuhunsa laittaa.....  ja siks luomu  ;)

Tuo elvytyspointti on hyvä. Olen itsekin kyllä kerran elvyttänyt kesähaukea pidempään ja jopa tosiaan tuossa pari kuukautta sitten yhtä 30 minuuttia lopulta onnistuneesti, koska sillä ei ollut varsinaisia vahinkoja. Pitää varmaan itsekin rakentaa veneeseen mekanismi jolla voin jättää kalan toipumaan pidemmäksi aikaa esim. sumputettuun kumihavashaaviin. Tuo oli hyvä vinkki.

Verenvuodon osalta esimerkkisi ei mielestäni päde. Ei ihmiselläkään valtimoverenvuoto helposti itsestään lopu,vaan johtaa hoitamattomana kuolemaan ripakasti. Kalalla kidukset ovat vertailukelpoisia ihmisen keuhkoihin ja jos vaikka keuhkovaltimo on auki, niin noutaja tulee. Kylkivammat yms. kieltämättä eivät ole niin pahoja, eli ei ole este vapautukselle. Nämä hankalat verenvuototapaukset ovat melkein poikkeuksetta kiduksista tulee voimasta verenvuotoa. Tältä osin olisi hyvä tietää mikä on tosiasiallinen selviäminen.

1. Silmä kaput


Tästä on paljonkin omakohtaista kokemusta. muutamia haukia olen saanut nk. yksisilmäisenä ja hienosti ainakin vieheeseen on kiinni ottanut.

joten jos toinen silmä menee niin saa mun puolestani jatkaa saalistustaan kylkiviivan kanssa ja yhdellä silmällä. Veren vuodon kanssa yhdyn Chrisun mielipiteeseen.

Verenvuodon määrä on itselläni tärkein vapautuskriteeri. Jos (kalan kokoon nähden) suuri punainen pilvi pölähtää kiduskista kalan vedessä ollessa, ei vapautus tule kysymykseenkään, etenkään näin kesäaikaan. Pappia päähän vaan. Keväällä usein pääsevät kalat takaisin pienestä verenvuodosta huolimatta, ja yleensä ne sinkoavat itsensä aika virkeän oloisena syvyyksiin.

Kummallisen helposti muuten on nykyään uistimen koukku aiheuttanut reipastakin verenvuotoa. Eräskin ahven vuosi melkein kuiviin melko kevyestä kielilävistyksestä. Koukusta olin vielä väkäset painanut lyttyyn edellisenä päivänä, joten irrotuskin sujui nopeasti. Mutta silti vaan tuli pappia silmien väliin, olihan se ihan syötävän kokoinen kala kumminkin.

Juu en määkään sitä tarkoittanut että jos kurkku on poikki, että se itekseen korjaantus  ;D

Vaan että pienet ulkoiset vammat varmaankin korjaantuvat vielä.  Ja esim. kidukset luulisi ainakin olevan sellaiset että ne ei ihan pienestä vauriosta vielä kalalta henkeä vie.  Ovathan ne kuitenkin Hauella ihan rankassa käytössä myös saalistaessa, kun ahvenan piikit törröttää kitusis...  :D  En tiiä...

Laitan vielä yhden näkemyksen kalan toipumisesta.

En koskaan nosta kalaa heti väsytyksen jälkeen veneeseen.  Eli jätän kalan haavipussiin veteen ja kaivelen puntarin, mitan, kameran ja tuon ajan kala saa hengähtää vedessä...  Veikkaisin että kala toipuu paremmin, kun se saa olla hetken vedessä välittömästi sen jälkeen kun on kaikkensa antanut. 

Voisin vertaukseksi heittää että jos ihminen juoksis vaikka 10km täysillä ja laitettais välittömästi maaliintulon jälkeen sukeltamaan muutamaksi minuutiksi...  Veikkaisimpa että ottais aika koville, verrattuna siihen että sais vaikka 10 minsaa hengähtää ennen sitä sukellusta.

Tulee nyt todella hyviä vinkkei sulta PFCompany. En ole todellakaan tullut ajatelleeksi noin itsestään selvää asiaa. Pitää nyt heti pikemmin rigata joku soveltuva viritelmä, että saa kalan pidettyä esim. haavissa sumpussa vedessä. Itsellekin helpompaa, kun voi hiukan orientoitua ja ottaa välineet yms. punnittuspussit rauhassa esille.

Laitoin kysymyksen Suomen Haukiseuralle, että voisiko SHS:n julkaista suositukset/kriteerit joiden perusteella voi arvioida vahingoittuneen kalan toipumisedellytyksiä Catch vai Release päätöstä tehtäessä. Sain seuraavan vastauksen:

"Hei, Kiitos viestistä! Kyllä, on mahdollista ja tällainen onkin itse asiassa jo työlistalla"

Mielenkiinnolla odotan ko. tahon kantoja.

Niin pitäähän ne omatkin sykkeet tasata....   ;D  Eikä kalassa saisi kiirus olla...vaik joskus kovana syöntipäivänä ei meinas malttaakkaan istahtaa..  8)

Tuo kalan elvytysaika on itselläkin venynyt toisinaan yli varttiin ja ollaan joskus tultu jopa viileämpään veteen kalaa hoitamaan. Ajatuksena, että kala pääsee heti sukeltamaan viileämpään ja näinollen hapekkaanpaan veteen.
Silmäpuolet tulee yleensä aina mukaan ja osuvat tiskipöydällä filettiin. Pienemmät kalat pääsevät aina takas, joko isompien ravinnoksi tai lopetettuina pienempien nilviäisten ruaksi. Kuitenkin niin, että kala kärsii mahdollisimman vähän.

Kauanko kesti saada vastaus? Onko paljonkin jo aikaa tuosta lupauksesta. Minulla SHS kanssa pikku sekaannuksen oikaisu kestänyt kohta jo vuoden, edelleen kesken.

Vastaus tuli FB:n kautta päivässä, mutta lupauksen aikataulu ei ole tiedossa. Viikkohan tuosta on jo kulunut, mutta en nyt olettanutkaan noiden ohjeident tulevan päivissä tai edes muutamassa viikossa. Pettynyt olen jos ei tällä avovesikaudella tulisi kerran on sanottu olevan jo työn alla. Tuommoinen ohjeistus vaatinee mietintää. Sitä ryhdytään heti kritisoimaan kun se julkaistaan :-)

Voin kyllä kuvitella, et heti kun julkaistaan ohjeet, niin jollain toisella on paremmat ajatukset ja milipiteet mitä on taas tehty väärin.

Tässä erittäin mielenkiintoinen tutkimustutkimus (https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7477/Koski_Teemu.pdf?sequence=1), jonka on tehnyt Teemu Koski (Turun AMK, 2009). Alla lainauksena tutkimuksen yhtenveto:

PYYNTITAPAHTUMAN VAIKUTUS HAUEN (Esox lucius) ELINKELPOISUUTEEN

Työssä kartoitettiin ns. pyydä- ja päästä- kalastuksen (C&R) hauelle (Esox lucius) aiheuttamia vammoja. Kalastusmuodon suosio kasvaa sekä meillä että maailmalla ja se on erityisen suosittua hauenkalastajien keskuudessa. Osissa Yhdysvaltoja ja Keski-Eurooppaa C&R on osa kalastuksen ohjausta minkä lisäksi monet virkistyskalastajat ovat huolestuneita ympäristönsä tilasta ja haluavat varjella kalakantoja vapauttamalla saamansa kookkaat kalayksilöt.

Työtä varten pyydettiin 87 haukea vapavälinein kalastamalla. Tässä yhteydessä kalojen kuntoa ja pyyntitapahtumasta aiheutunutta rasitusta (ilma-altistus) ja vammoja (koukkujen kiinnittyminen, verenvuoto kiduksista, käsittelyn sujuvuus) arvioitiin, minkä jälkeen kaloja tarkkailtiin 28 m³ kokoisessa altaassa 1 + 6 viikon ajan. Viikon kuluttua pyyntitapahtumasta kaloille tehtiin pystynostokoe, jolloin hauki nostettiin mittakourussa roikkumaan alaleukaan kiinnitetyn koukun varaan. Kokeen oli tarkoitus jäljitellä kalan punnitsemista veneessä. Pystynoston on arveltu aiheuttavan kookkaille kaloilla vaurioita selkä- tai nielurankaan, jotka johtavat kalan kuolemaan muutamien viikkojen kuluessa. Kalojen kuntoa seurattiin etupäässä kalan kuntokertoimen muutoksia seuraamalla.

Tulosten perusteella hauki selviää pyyntirasituksista hyvin. Suoraan pyyntitapahtumasta johtuva kuolleisuus oli vähäistä (1,15%, 1 kala). Syynä ko. kalan kuolemaan oli voimakas verenvuoto kidusten juuresta, missä kalan kaulavaltimo on suojaton. Verenvuoto muualta kidusten alueelta ei kuitenkaan välttämättä johda kalan kuolemaan. Pystynoston ei havaittu aiheuttavan hauelle vammoja, mutta kalan hallitsematon rimpuilu kalastajan otteessa voi vaurioittaa hauen nielurankaa, mikä pahimmillaan estää haukea syömästä. Veden lämpötilalla pyyntihetkellä tai alle 4 minuuttia kestävällä ilma-altistuksella ei havaittu olevan vaikutusta hauen elinkelpoisuuteen.

Miksi tappaa kalaa ja ottaa mukaan mutta jättää syömättä? Pahimmassa tapauksessa ottaa elävä kala mukaan huvikseen kuten jotkut lapset haluaa näyttää äitille tai jollekkin.

Samasta syystä kuin joskus joku pieni ihminen repii esim. hämähäkiltä jalan sen kummempia tunnontuskia kokematta. Ihmismieli ja käsitykset oikeasta ja väärästä kehittyvät ajan myötä tai sitten ei koskaan.

Ite todistin joku aika takaperin tilannetta, missä pari nuorta kaveria oli pienellä sillalla ongella ja istuimme ystäväni kanssa tulilla makkaraa paistamassa. Saivat sitten pienen lahnan ja iloisina sitä tulivat meillekkin näyttämään. Kysyin toki heti, että meinaatteko kalan pitää vai pitäisikö se päästää takaisin veteen roikottamisen sijaan. Kalaa oli kuitenkin jo kalautettu saamamiehen kaverin toimesta, koska hän oli saanut käsityksen, että kala pidetään. Kaverit olivat silminnähden iloisia kalasta, mutta toisaalta aidosti pahoillaan siitä, että olivat sen ottaneet. Mutta sekin kala varmasti päätyi jonkun eliön ravinnoksi.

Aina löytyy ihmisiä, jotka kaloja eivät yleisten "hyvien tapojen" mukaan päästä tuskistaan - vai minkälainen mahtaa olla kalan mielipide siitä, että onko mukavaa sätkytellä kuivalla maalla? Tai mitä kala on mieltä siitä, että niitä kalastellaan vain urheilun vuoksi ja päästetään sitten takaisin jatkamaan ja ollaan maailman pelastajia ja c&r-foreverman ja parjataan niitä, jotka kaloja tappavat? Kirjoitin kärkkäästi (taas :P) herättääkseni vain ajatuksia, itselle kalan kunnioittaminen on tärkeää ja pääsääntöisesti pyrin ns. tarkoituksen mukaiseen kalastukseen. En yritä toisaalta olla mikään pyhimys (kun c&r-kalastusta vähän arvostelin) ja syödä kaikkia kaloja mitä saan, vaan valikoin saaliini "tarpeellisuuden" ja kalan kunnon puolesta. Monesti löydän itseni rupattelemasta vapautettavalle kalalle tyyliin: "Noniin, ooppa ny rauhassa, kohta pääset takas, noin, heippahei.." :)

Omasta mielestä on väärin, että ihminen päättää mikä on hyväksi vesistöille ja ylipäätään luonnolle. Luonto on pärjänny verrattaen paremmin kuin ihminen tällä pallolla, ja pidemmän aikaa. Toki tehdään (ehkä) paljon hyviä tutkimuksia ja niiden valossa koitetaan parantaa oloja, mutta aina ei ole tarkoituksenmukaista, että asioihin mennään puuttumaan.

Tapoja on monia ja niin kauan kun tekemisestä löytyy edes hiven kunnioitusta ja ymmärrystä, ollaan omasta mielestä oikeilla jäljillä.


edit: piti vielä tulla lisäämään, että ei siis sinällään oo c&r-kalastusta vastaan mitään pahoja ajatuksia vaan on vain hassua, että sitä perustellaan jotenkin "parempana" vaihtoehtona joissain paikoissa kuin kalan tappamista ravinnoksi.

Eihän
 kukaan nyt haukea huvikseen tappais? En tosiaan ymmärrä, että
vesistöissä, joissa taimenta esiintyy, lahdataan törkeet määrät haukia.
Ja vain sen takia, että oletetaan, että hauet syö pienet taimenen
poikaset. FAKIT! Hauki haluu päästä helpolla, joten se kyttäilee
kaislikon seassa pikkulahnoja ja isoja särkiparvia. Pienille taimenille
se suurin uhka on ennemmin ahven kuin hauki. Hauki tekee nopean iskun,
ahven jahtaa kunnes saa saaliinsa kiinni.

"Eihän kukaan nyt haukea huvikseen tappais?"

Voi kyllä vaan. Olin isommalla porukalla kalastusviikonloppua viettämässä alkusyksystä, kun itseään mestariksikin kutsunut vanhempi kalamies ihmetteli tekemisiäni, kun elvyttelin kilosta haukea. "Itse aina kalautan veneen reunaan ja heitän maha pystyssä kellumaan..." Olisitte nähneet ilmeeni.

Tästä syntyi sitten aika kiivasta keskustelua aiheesta. "Mestari" perusteli tekemisiään juurikin sillä, että hauet syövät ns. oikeita ruokakaloja ja pienentävät niiden kantaa. Kerroin toki kaverille omankin eriävän mielipiteeni perustellen hauen kannibalismia yms. mutta Raumalainen jääräpäisyys ei antanut periksi.

Itse olen vasta aloitteleva kalastaja, mutta olen kyllä ymmärtänyt kalojen kunnioittamisen tärkeyden jo alkuvaiheissa.

Jottei ihan jankkaamiseksi mene niin vastataan itse kysymykseenkin. Eiköhän kaikille ole käynyt niinkin, että alkureissusta saa pari ahventa ja ajattelee, että: "Tähän vielä kaveriksi pari kuhaa niin samallahan nuo perkaa." Pari ahventa jää kuitenkin päivän ainoiksi saaliiksi niin ei niitä aina jaksa perata parin pikkufileen vuoksi. Tällöin maahan hautaaminen, kissoille syöttäminen tms. on mielestäni ihan hyväksyttävää, mutta Mestarin "kopautus ja kellumaan"-tapaa en tule koskaan omaksumaan.

Myönnän kyllä että en aina kaikkia haukia päästä takaisin mutta ne ovat olleet HAAVOITTUNEITA!Joskus heitän sen metsään niin parin päivän päästä ei ole enää mitään jäljellä koska korpit,ketut,supit,minkit yms. kyllä putsaavat heti nuo raadot ja jos veteen heittäää niin jos hauki ei ole aivan järjettömän kokoinen niin kyllä lokit&sääkset pitää niistä huolen niin se vaan menee...mutta en kyllä ymmärrä et huvin vuoksi tapetaan haukia koska ne syöjät jalokaloja esim. siikoja...No TOTTAKAI ne syövät siikoja mutta jos siikoja on vaikka 30% järven hauen ruoka kaloistan niin kyllä se särkikanta enemmän pienenee ja kyllä ne kalat on uinut monia kymmeniä tuhansia vuosia sovussa eikä sitä ihmisen tarvisi mennä sitä evoluutiota sörkkimään vain sen takia savusiika on parempaa kuin savustettu hauki!! :-\

Itse pyrin myös välttämään kalojen turhaa tappamista/rääkkäämistä ja hommasinpa veneeseenkin ison astian jossa kalat voi pitää hengissä sen aikaa kunhan niiden lopullinen kohtalo selviää... Esim. Alkuun tulee yksi hyvän kokoinen ahven, mutta ei muita koko reissulla niin sekin pääsee jatkamaan eloaan veteen.
Särkikaloille en hirveästi sääliä anna johtuen vesistöjen rehevöitymisestä.. Mitään hauki vihaa en harrasta enkä oikeastaan edes ymmärrä. Hoitokalastustahan se sekin harrastaa.

Nimenomaan! Haukihan on nimenomaan suunniteltu siihen, että se pitää vesistöjä puhtaana. Kaikilla kaloilla on jokin valtti: Ahvenella piikit, hauella koko ja särkikaloilla todella tehokas lisääntymistapa. Ja koska särkikalat rehevöittää vesistöjä, on hyvä, että haagertit pitää huolta siitä, että särkikalakannat pysyy kurissa. Ei se mitään, hauki on upea kala(huomannee allekirjoituksesta ;D). Enkä mä nyt haukkuisi jalokalojakaan. Jos ihmisiä ei olisi, niin kyllä ne ja hauki eläisivät sulassa sovussa. On se hyvä laittaa kaikki yhden suurisuisen kalan syyksi. Ainoa syy on liikapyynti, miksi arvokalakannat voi huonosti suomessa. Ne jotka syyttää heikoista jalokalakannoista haukea, niin pliis, katsokaa ensin peiliin!