Kalastus keskustelu

Kun nyt sitten viimeinkin on saatu kala nappaamaan, niin mitenkä hoiteletta väsytyksen? Onko tyyli leppoisa, keyvttä painetta kalalle antaen vai agressiivista, vapa luokilla vetoa?

Itse annan aina suht paljon painetta kalalle ja koitan saada kalan mahdollisimman nopeasti kalan haavimis/nosto etäisyydelle, varsinkin jos aikeissa on vapauttaa saalis.. Toki perhopuolella ja ohuilla siimoilla kovan paineen antaminen on mahdotonta ja silloin, ei auta muuta kuin väsytellä hellemmin..

Itse väsytä kalan rauhassa vapa alas päin ja sillain että vapa on kokoajan mutkalla ja siima kirellä. Yksi virhe minkä kaikki tekevät on että he tuovat kaln pintaan (ei koske kaikkia kaloja)
esim. Jos hauen tuot pintaa nostamalla vapaa ylös. Niin silloin kala riehaantuu ja alkaa sätkiä. Silloin on vaarana että kala riuhtoo itsensä irti. Kuulemma rautu vetää kokoajan vain pohjaanpäin niin silloin voi kalaa yrittää tuoda pinnemaksi että se ei vie minnekkään kiven koloon.

Tämä on hyvä ja tärkeä kysymys.. Itselläni väsytys riippuu kalan koosta ja siitä, millaisessa paikassa sitä kalastaa. Vetouistelu järvellä --> jarru aika löysällä ja hitaasti herkutellen kala veneeseen. Kovan kosken tai jopa putouksen vieressä --> jarru tiukalla pakottamalla kala väljemmille vesille. Lohenväsytys esim. Tenolla on sitten vielä asia erikseen.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa pitää vapa enemmän pystyssä kuin alhaalla. Jos kala hyppii paljon, on se usein merkki liian kireästä jarrusta. Kalan tärpin jälkeen nostamalla vavan pystyasentoon saa tehtyä vastaiskun nopeasti ja samalla onkin jo hyvä väsytysasento päällä. Vavan kärjen ja kalan suussa olevan uistimen välille täytyy saada riittävä "kulma", joka pitää koukut paremmin kalassa kiinni. Suora veto (siima lähellä samaa tasoa kalan kanssa) irrottaa kalan helpommin. Samoin on jos kulmaa kasvatetaan liikaa, tästä johtuu monesti ainakin itsellä, se kun nostovaiheessa kala irtoaa. Pystysuorassa vedossa kala irtoaa helpommin. Tästä syystä väsytyksen loppupuolella pudotan vavan kärkeä aavistuksen alaspäin, ettei kulma kasva liiaksi.

Tietysti koko ajan seurataan kalan käyttäytymistä ja läheisiä vaarallisia paikkoja, kuten pusikoita, kivejä, putouksia, vedenalusrisuja yms. jos kala on menossa siihen suuntaan, yritetään korjata tilannetta. Vahva siima antaa paljon anteeksi. Kerrankin iso toutain vei itsensä väkisin suuren lumpeikon sekaan ja sotki itsensä sinne eikä suostunut hievahtamaan minnekään. Odottelin noin 5 min, kunnes jarru tappiin ja toutain väkisin lumpeikosta pois 7 lumpeen kera. Pari koukkua vain oli hieman oijennut.

koskesta taimenet vetelen yleensä jarru tiukalla pakottaen kalan tulemaan haluttua reittiä( kivet ja muut kiertäen) Taimenet kun tuntuu pääsevän aina irti jos niille annat löysää. tietenki pitää olla kestävät siimat että kyseinen vetely käy päinsä. Hauet (pienet) tulee kiskottua pois muita siimoja sotkemasta, mut isot hauet täytyyki sit ottaa iisisti. eli hiljalleen väsytellen vapa pystyssä (väsyy melkeen pelkän vavan voimalla)

Lohi onkin sitten asia erikseen, voisi sanoa että vaikein saalistettava taimenen kanssa. En tiedä mikä lohen vetosuistelussa on viisain väsytys tyyli, mutta löysällä vavalla annan jarrun olla suht kireällä ja annan vavan väsyttää kalan. sit aina löysät pois kun kala alkaa olee väsyny...

Aiemmin mulla oli paha tapa alkaa kiristelemään turhaan liikaa jarrua, jos kala vei. Tuon takia menetin useita todennäköisesti taimenia Kalix-joella ja taisimpa saman syyn takia menettää elämäni ensimmäisen Pallaksenkin Norjassa. Tuosta tavasta olen päässyt eroon ja nykyisin taidan joskus jopa liian vähän antaa  vastusta kalalle.

Nykyisin tulee pidettyä jarrua aika löysällä ja tykkään ottaa kalasta kaiken irti. Pienien haukien kohdalla en suosi oikein tuota kovaa repimistä jo pelkästään sen takia, että niillä tahtoo suuvärkki kärsiä siitä, jos esim. yhdellä koukulla kiinni. Sama koskee ahventa.

Luonnollisesti väsytyksen aikana kalaa ohjaan haluttuun paikkaan parhaani mukaan. Ja vapa ylhäällä niin kuin Jata tuossa vähän tarkemmin kertoi. Tuota kriss3:en menettelyä en oikein ymmärrä, tosin luulen, ettei monikaan kala karkaa veden alla sama missä kohtaa se on kiinni (joten sinänsä ihan käypä perustelu). Parit karkuutetut lohet irtosivat nimenomaan hypyssä, ja hyppyyn ne lähti melkein heti tartuttuaan.

Loppupeleissä taitaa tuo väsytys tyyli olla samantekevää ,tärkeintä on että se joka sattuu olemaan samassa veneessä ei rupea kertoilemaan mitä vavan kanssa pitää tehdä sillon kun kala on kiinni  >:( ennenkuin siinä vaiheessa kun ruvetaan haavimaan tai koukkaamaan se on sitten yhteistyövaihe mutta siihen asti tyyli vapaa.
joskus on jarrut herkemällä ,joskus tiukemmalla ,paitsi oikeilla merillä ne on aina tiukalla
kun olen sitä mieltä että jos vettä on 30 m ja enemmän ei kalan liikkeistä ole mitään havaintoo
niinkuin oikeesti vaan sitä kuvittelee sen tekemisiä.
mutta kaikista näistä huolimatta kalat joskus putoo ja joskus ei putoo .
muutama esimerkki näistä 9,7 haggi putos kaverin rinnan korkeudelta veneeseen nostovaiheessa
takas veteen oli jo valmiiks huonosti kiinni otti hienon syöksyn vedessä mutta tuli toisella yrityksellä ylös kaikista töpeistä huolimatta ,toisessa hyvässä esimerkissä siima lensi puhelinlangan yli ja samalla kun putos veteen haggi kiinni ,nou hätä ,haggi tuli langan yli
hienosti uistimen kanssa vaikka langassa roikkui useita uisteita joissa ei kalaa ollut ,puruvedellä iski aamulla huikeesti kala kiinni uistellessa ,hieno syöksy ja haspeli käteen vapoineen ja oikeoppinen väsytys alkuun ,kolmannella kammen pyöräytyksellä meni puolan akseli poikki ja siima käteen ja pilkkityylin väsytys ,hyvin pysyi kiinni 5,2 kg järvitaimen
tuolla systeemillä vaikka vapa oli veneen pohjalla veneen suuntaisesti

 jos kala on pysyäkseen niin se pysyy kiinni ja vaikka teet kaiken "oikein" se karkaa silti

Juu  :) kivoja tarinoita  ;D

No aika myöhänen vastaus. No laitanpa kuiteskin muutaman lyhyehkön mielipiteen väsytyksestä.

Jarrua pidän joka kalan kalastuksessa AINA valmiiksi tiukalla, näin onnistuu vastaisku paremmin, eikä esimerkiksi iso hauki saa löysää siimaa sen syöksyessään vieheeseen kiinni. Mutta toisaalta, harrastan heittokalastusta, en siis uistele, heleppo sanoa kun en venettä vielä omista mutta kyllä muutamalla tutulla ois plää plää plää...

Pikkuhauet, jotka ei edes kiloa ylitä, kelaan miten milloinkin, pidän siiman kuitenkin kireällä, arvostan toki niitäkin mutta ei hirveesti harmita jos sellanen pääsee pakoon. Ja luonnollisesti isommalle säädän jarrua löysemmälle kun se alkaa vetää niin jotta 9 jalkanen vapa on ihan puolikaarella, emmä vaan tajua miten jotkut kelaa 2min 5kg hauen veneen reunalle, mun mielestä semmonen nopea ja hätänen toiminta ei ole mistään kotosin, tuntuu ensinnäkin varmemmalta antaa sille siimaa, enkä ole 5kg kaveriin törmännyt, joka tulisi ihan kiltisti rantaan eikä loikkisi tai vetäisi kunnon syöksyjä, edes pelto-ojassa  ::)

Ja jos mä tota 9 jalan vapaa ihan pystyssä pidän kun väsytän astetta isompaa haukea, niin uskonpa jotta se pakenee, johtuen että sitten se alottaa sen pinnalla riehumisen, tätä on kylläkin kieltämättä niin vaikea selittää, jotta näin toimin silloin ja näin tällöin, se on eräänlainen shokkitilanne kun väsyttää isoa, eihän sitä näe itseään siinä seisomassa kuin ohikulkija jotta vaikiaks menee... No katotaas, se 9 jalkanen vapa, kela tossa mahan kohalla ja sitten vapa ihan mutkalla, jotta vavan korkein kaarikohta on hauen innokkuudesta riippuen 1,7-2m. Ja toki sitten vähän eri suhteet jos sitä täytyy "pumpata". Aika tiukalla jarrulla edelliset ~4kg hauet väsyttänyt, taino ne ovat runsasleväisistä paikoista napanneet niin on pakko saada kontrolloitua syöksyt, kyllä ne vaan kummasti aina 10-15min vetävät vaikka saavat aika lujaa kiskoa että tulee 0,32mm Fireline puolalta pois.

Njoo, tunnustan, myönnän että tuosta ei paljoa kukaan muu ota tolkkua jotta mitä minä itse meinaan, päätin nyt kuitenkin kirjottaa ja tuo oli niin selvästi kun osasin sen kirjoittaa. Mutta yksikään väsytys ei ole samanlainen, joten toki ei periaatteessa ole muuta "sääntöä" siihen kuin jotta siima pitää olla kireänä koko väsytyksen ajan, jotteivat koukut pääse heilumaan kalan suussa ja näin ollen myös irtoa  :)

Vetouistelussa pidän jarrun sillä lailla, että saa kahdella sormella helposti sen tulemaan puolalta, näin huomaa pienetkin kuhat plaanarissa ja kyllä ne isommatkin ovat jääneet silloin kiinni ja tullu ylös asti, silloin toki kun on iso kiinni hiukan kiristän en paljoa. Heittokalastuksessa kun käytän jigaus vapaa, jonka viehe suositus on 5-15g pidän jarrua suht kireällä ja väsytän kalan vavan kanssa, samoin teen ul-kalastuksessa, kun taas yritän haukea saada viehe suositus on vavalla noin 15g-30g ja pidän jarrua suht kireällä, sillä lailla että saa hiukan käytettää voimaa, että puolasta tulee siimaa ja löystän ja kiristän tarpeen tullen jarrua. :)

-kireitä siimoja ;)

Hmmm... Miten minä väsytän kalan vai? Noh, aina sanotaan että jarru tiukalla niin kala pysyy paremmin. Joko en ole samaa huomannut tai sitten annan niille kavereille tasotusta. Eli jarru löysällä, tosin ei ihan niin löysällä että ylipirteä puikkari vetelee siimaa kelalta. Tunnen tämmöstäkin tapaa käyttävän kalastajan, ja saalista tulee hyvin. Mutta se ei liity tähän.

Eli itellä se jarru löysällä, ja ehkä sellasta pikku painetta kalalle. Vähän vetoa itseä kohti ja annetaan sitten kalan hiukan repiä taas kauemmas. Joskus annan kalan vielä ihan veneen vieressäkin lähteä menemään uistinmen kanssa, naatiskellen sitten hinataan se siihen veneen viereen. Yleensä oman "väsytyksen" jälkeen kala on vielä hyvinkin pirteä, ja haavimistakin voi joutua uusimaan kerran tai pari. Ja kun se sinne haaviin on saatu niin sitten se sotkee itsensä sinne.

Mutta tuo olis se mitä itse käyttelee, tosin tilanteen mukaan sitä sovelletaan. Tapa kuin tapa, kunhan sen saaliin saa sieltä ylös.

Ensiksi tietysti vastaisku. Sitten riippuen kalan koosta, jos on iso kala alan "pumppaamaan" sitä kohti itseäni. En pidä jarrua hirveän tiukalla, niin että kala juuri ja juuri saa siimaa. Jos pitää jarrua niin tiukalla ettei kala saa siima, on vaarana että siima menee poikki(riippuu siimasta).   

Ja jos kala on vähän kiinni niin kalan suu voi revetä. jos pitää jarrua kireellä

Mä pidän aina kireällä. Jätän vastaiskun muutamaan nopeaan kammenpyöräytykseen sekä sattumanvaraiseen vavan kärjen näpäyttämiseen pienen hauen, ahvenen yms pienehkön kalan kanssa. Toimii vallan mainiosti  :D
Kalan kiinni napatessa tulee jo todettua onko alle kilon vai yli kolme  ;)

Lisättäköön vielä, jotta vavan jäykkyydellä on suuri merkitys kiinnittyvyyden kannalta. Itsellä tuommosena yleisvapana Abu Garcia Professional Pro, 9 jalkaa, oliko nyt 7-27g vieheille, sopii kyllä raskaampaakin touhuun, kuten puntin heittelyyn. Alle kymmenen ramman uistimella ei ole kyllä mitään tekemistä tuon vavan kanssa. 3-osainen, oliskohan kärki/-tai keskitoiminen. Uloin osa aika lötkö, keskimmäinen aika raskas, tarvitaan jo isompi kaveri sitä taivuttamaan taikka kovan paineen anto parikiloselle. Kelan pätkä sitten jäykkä, täytyy olla todella vahva, nelikilonen riittänee jotta se taipunee. Kaikki kolme pätkää samanpituisia tietty, eli noin 90cm :)

Haukea en pintaan vetelisi muutoin kuin ihan veneen vieressä. Nimittäin jos sen liian pian vetää ylös, se hyppää ja ravistelee ilmassa koukut irti. On nähty monta kertaa

Pumppaaminen ja riuhtominen ei ole hyvä juttu. Kalan suu repeytyy, eilenkin oli 4 kiloisen hauen suu riekaleina, mutta saatiinpa ylös juuri ja juuri. En kyllä riuhtonut sitä, mutta sen verran kova oli taistelu että se kärsi pahoin. Että jos sen haluaa saada veneeseen tai myöhemmin vapauttaa, niin ei kannata repiä sitä riekaleiksi.

Useimmiten annan vastusta kunnolla, mutta isompien kalojen kanssa olen varovaisempi.
Hauet sukeltavat usein veneen vieressä pohjaan, mutta koetan vain olla nopeampi nostamaan.

Ensiksi pieni vastanykäsy ja sitten vapa ylös ja pumppaamalla kala kuin kala ylös.

Edit: Ei tietenkään siialle, eikä muille herkkäsuisilla kaloille..

Tuota "pumppaustaktiikkaa" ei kannata käyttää joka kalan kohdalla sillä joillakin kaloilla on tuo suu on todella hento ja se voi revetä ja vahingoittua kun sitä uistinta "pumpataan" lähemmäs  ;)

Juu vastanykäisy, vapa alemmas sen jälkeen, ja kumminkin juuri niinkuin joku sanoi: Muistakaa pitää siima kireällä! Sitten veneen vieressä koukitaan kalaa vähän ylemmäs vavalla.  ;)

Itse olen joutunut kiristämään. :D Eräänkin kanssa oli tiukilla, kun veti lumpeikkoon. Mutta kyllä sen onneksi sain selvitettyä ja siimakin oli 11kg kestävää, eli uskalsi kiristääkin.

Ite aika agressiivisesti väsytän kalan koosta riippumatta, turha siinä mitään on hifistelemään rueta jos setti kestää.

UL- vehkeillä rauhallista väsyttelyä jos on vähän isompi. Ettei mitään hätäistä sähläystä sillon katkeaa jokin. 2kg hauenkin kanssa sai väytellä rauhassa. Kun kala veti syvälle niin vapa vähän ylös päin ja kun kala lopetti vetämisen niin pumppausta.

Kalan väsytyshän on melkein se paras kohta kalastuksessa, miksi siis vaan repiä se kala ylös jollain puolen millin kaapelilla ja rautakangella?  ???

Itse ainakin annan kalalle hyvin siimaa ja mahdollisuutta taistella. Siitä kuuluu kalastajankin nauttia kun vaikka vain parin kilon hauki leppeässä kesäsäässä jaksaa laittaa vastaan ja tehdä hienoja loikkia pinnalla. Tietty jos tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon saalista niin sitten vaan kala revitään ylös. Itselläni kuitenkin se rentoutuminen ja ulkona oleminen on tärkeämpää ja kalan saanti vain plussaa siihen. Eli väsyttelen kalaa rauhallisesti pienen vastaiskun jälkeen. Itselläni kala useimmiten karkaa ensimmäisten parien sekuntien aikana, joten ei se tuosta "rennosta" väsyttämisestäkään kiinni ole, vaan huonohkosta vastaiskusta tai koukku on ollut vain aivan vähän kiinni suupielestä.

Kuitenkin muistaen aina ettei väsytä kalaa henkihieveriin asti, jotta pääsee vielä elävänä vapauteen eikä maitohapot menehdytä kalaa.

Täysin samaa mieltä! :)

Itse samaa mieltä, tänä vuonna olen pitänyt jarrua huomattavasti löysemmällä mitä viime vuonna ja karkuutukset vähentynyt huomattavasti. Pienempien kalojen suupielet repeytyy kovemman paineen alla suht herkästi. En kuitenkaan tunti tolkulla nautiskele kalasta siiman päässä, eli sellasta verkkaista vauhtia veneeseen, kuitenkin niin että kala tarvittaessa saa siimansa.  :D

Tätä voi hyvin komppailla kun oma posti vähän tähän suuntaan onkin. Isompien kalojen kohdalla tulee näin mieluusti meneteltyä, jos olosuhteet sen sallivat. Aina eivät salli ja silloin on kala parempi saadakkin äkkiä kyytiin. Muuten on kivellä. Ja ihan sintit vaan äkkiä sisään ja takaisin, niitä ei kehtaa rasittaa kovin pitkään.