Verkkokalastus talvella

TALVIVERKOLLA  KALASTAMINEN  HAUSKAA JA HYÖDYLLISTÄ  PUUHAA

Hiihtolomaviikkoni oli lopuillaan  ja samoin helmikuu. Ennen lomaa olin suunnitellut erään kalakaverini kanssa aloittavani uuden harrastuksen: Verkkokalastuksen jään alta läheisellä Espoon merialueella.
Helsingin sanomista olin lukenut, miten talviverkon voi laskea jään alle helposti uittolautan avulla. Olin kyllä jo aikaisemmin kalastellut jään alta  Porvoon lähellä olevassa Mustijoessa. Apuna olin käyttänyt vetonarun uittamiseen pitkää  riukua, mutta uittolaudan käyttö oli aivan uutta.

KAPTEENIN  KOUKKU

Kalakaverini Paulin kanssa siis lähdimme ostamaan kyseistä vekotinta. Ensin suunnistimme Itäkeskuksen lähellä olevaan kalastustarvikemyymälään. Sieltä sitä ei löytynyt, mutta saimme uuden osoitteen. Lähellä sijaitsi toinen vastaava liike ”KAPTEENIN KOUKKU”.
 
Sieltähän se lauta löytyi, hintakin vain parisen sataa markkaa silloista rahaa. Myyjän kanssa jutellessa kävi ilmi, että hänkin oli innokas talviverkkokalastaja neljän hengen porukassa. Porukalla oli viisitoista verkkoa merellä lähellä Espoon WESTENDiä. Kappas vaan, he olivat ehtineet lähes samoille apajille, kuin mekin olimme suunnitelleet. Saaliiksi hän kertoi saaneensa taimenia, kuhia, siikoja ja ahvenia. Tästäkös vain innostus nousi; jospa meitäkin onnistaisi ...!
 
Myyjän mukaan verkkoja ei tarvitse kokea kuin kerran viikossa. Ne pysyvät puhtaina ja kalatkin ovat vielä elossa.
 
Uittolauta kulkee jään alla haluttuun suuntaan ja sen rahiseva ääni paljastaa laudan sijainnin jään alla. Jään paksuus ja pinnalla oleva lumi voi kylläkin vaimentaa ääntä.
Saa nähdä, mitähän tästä tullee. Varsin epäilevin mielin lähdimme liikkeestä.

KAMPPEET  KASAAN

 Laittelin kotona tavaroita kasaan. Upouusi viikolla ostettu tuura oli jo valmiina, samoin tarvittavat uittonarut. Internetistä olin edellisenä päivänä löytänyt pienen jutun talviverkostuksesta. Siinä lueteltiin verkon ensilaskuun tarvittavat varusteet.
Uittokoukun vielä väsäsin rautalangasta, jonka kiinnitin puukeppiin.
 
Vielä huomasin, että kumisaappaani olivat rikki. Molemmissa kengissä oli reikä. Tämäkin asia oli saatava kuntoon, joten parit paikat reikiin liimalla ja taas oli yksi asia kunnossa.
Pari verkkoa kasiin ja kaikki piti olla suht`koht` valmiina.

ESPOON  NUOTTANIEMEEN

Kalakaverini oli katsonut kartasta valmiiksi  jo paikan, mihin verkot voisi laskea. Ilma oli sumuinen. Hyvä niin, ehkäpä muut jäälläliikkujat eivät näe meidän "tohelointia”.
 
Pääsimme autolla lähelle rantaa, jossa sijaitsi NUOTTANIEMEN venesatama. Venelaiturin lähellä oli noin viisi metriä syvää ja mielestämme siinä oli hyvä avannon paikka.
 
Huomasimme ympärillämme useita verkon merkkejä ennestään, mutta eiköhän sekaan mahdu meidänkin  verkkomme.
Aloimme hakkaamaan tuuralla avantoa. Jään päällä oli lunta noin 20-30 senttiä sohjoa, johon kenkä välillä upposi. Talviverkostus olisi helpompi aloittaa alkusyksystä, kun jäät alkavat kantamaan ja luntakin olisi vähemmän.

fisuedit: Siirretty oikealle alueelle, sekä HUUTAMINEN pois otsikosta.