Kalastustiimit - Tunturi

Tiimin jäsenet ovat haihtuneet tunturien ja järvien loputtoman ketjun syleilyyn. Tarkka lukija löytää heidät kyllä, mutta nopea silmäys ilmoittaa porukan olevan kadoksissa.

Ketut ja korppikotkat kiertelee paljasta tunturinlakea etsien jälkiä kalastajista. Joku vielä huhuilee yksin jossain alhaalla rantakoivikossa, mutta tarkempi silmäys sinnepäin ilmoittaa olijan olevan niukasta ravinnosta säälittäväksi karvapalloksi muotoutunut tunturisopuli. Tämä parrakas hahmo kääntää selkänsä auringolle ja päättää pujahtaa läheiseen tunturijärveen, joka kuhisee tyhjyyttään.

Raudut on kalastettu jo aikoja sitten, aikana jolloin elämä vielä virisi valtoimenaan täällä karun luonnon ympäröimässä paratiisissa, jossa sääskikään ei saanut elää yksin. Sillä kalamies oli aina heittämässä vanhalla daiwallaan pientä vaappua pohjien syvyyksiin. Heitto heitolta siirtyi kalamies askel askeleelta järven toista päätä kohti, jonne porolauma oli jättänyt jälkensä jo useamman vuoden ajan. Järven pohjoispäässä lähti kapea joki kiemurtelemaan kohti jäämerta. "Tuossa, tuon kiven takaa nappaa rautu", totesi kalamies itsekseen. "Sinne kun vippaan joonaksen, ei tässä tarvi päivää enään yksinään viettää". Vaappu liisi ilmojen halki, sääskiparven keskeltä ja loiskahti muutaman metrin kiven yläpuolelle. Alkoi hidas kelaus ja pam! Siimat vinkui, kun suurikokoinen rautu nousi syvyyksistä kirkasvetisessä joessa kohti vaappua ja samalla hetkellä, kun kala tunsi kitalaessaan pistävän koukun, se päätti palata järvensä tummiin syvyyksiin. Kelalta siima juoksi ja kalamies ei voinut muuta, kuin pyyhkiä hikeä ja toivoa kalan pysähtyvän. Vaan mitäpä tuota turha toivoa sellaista. Alkoi puolalla pohja näkymään ja silloin, monofiili paukahti kovasti ääntäen poikki ja kalamies paiskasi virvelin kentälle suutuspäissään. "Ei tässä nyt kuitenkaan kannata energiaa kuluttaa kiukustumiseen", ukko ajatteli. Hän nosti virvelin suosta, pyyhki mäskit kelan päältä ja huuhteli sen raikkaassa tunturipurossa.

Nyt oli jatkettava matkaa. Oli keksittävä jokin tapa löytää ravintoa. Uistimia ei ollut, siimakin meni siinä rytäkässä ja reppu on niin tyhjä, ettei näillä eväillä pärjää paria päivää pidempään. Saapas nousi maasta, laskeutui lyhyen matkan päässä maahan, sitten nousi toinen saapas, teki saman liikkeen ja sitä yksinkertaista ruumiillista työskentelyä jatkui pitkään. Päämäärä oli tuntematon. Joki kiemurteli leveämmäksi, keräsi mukaansa muita vesiä, jotka sulautuivat siihen kuin maito kahviin. Tämäkin yksinkertainen asia, mikä luonnossa tapahtuu ilman minkäänlaista kahnausta, on asia jota ukko huomasi nälissään jääneen ihmettelemään. Tajunta alkoi hämärtymään ja edessä joki kääntyi länteen, mutta suunta oli pohjoiseen, missä muutaman tunturin takana oli meri täynnä elämää. Mutta ennen sitä oli ylitettävä suo. Korkealla pilvissä salamoi.

Kiljuhanhiparvi oli saanut viettää lyhyen kesänsä omassa rauhassaan keskellä pohjoista kesää. Tämä vihreä aika oli lyhyt, mutta riittävä. Maailma oli saanut uutta elämää puolenkymmenen poikasen verran, perhe oli muuttomatkalla ja näkivät alhaalla suoalueella yksinäisen miehen matkallaan. Suo oli ollut pedoilta turvana niille ja tiesivät että siellä oli paikkoja, mihin saattoi varomaton vajota ehtimättä tehdä mitään. Koko hanhiparvi alkoi laulaa kovaan ääneen ja mies nousi katsomaan ylös. Oli pelottava tunnelma. Ukkonen pauhasi pilvissä, kiljuhanhet huusivat ja ilmassa oli jotain tuntematonta pelkoa. Tuntui, kuin jalka olisi ollut kevyt ja askel ei olisi tavoittanut maata ollenkaan. Mies jäi seisomaan ja ihmettelemään luonnon kauneutta. "Kun joskus täältä lähden, haluan olla osa tätä luontoa, päästä antamaan ruumiini tälle karulle luonnolle, joka tulisi sitä tarvitsemaan", hän ajatteli. Silloin tuntui kuin huimaus, kuin olisi noussut ylös, tai vajonnut alas. Mies sulki silmänsä, hän tunsi sydämensä lyöntien hiipuvan ja tajunnan olevan heikko ravinnon puutteesta. Kaikki pimeni. Mies vajosi hitaasti alaspäin, hän oli kävellyt suoraan yhteen loputtomista suonsilmäkkeistä. Sinne vajosi mies. Hanhet kiljuivat, kuin Väinämöinen Kalevalassa, joka lauloi Joukahaisen suohon. Elämän kierto oli toteutunut. Yksi vanha elämä oli antanut tilaa uusille.

Nouskaamme ylös suosta ja jatkakaamme siihen mihin jäimme!

-Sopuli

Tiimin ennätyskalat

Ahven 955 gMäski
Harjus 1,25 kgSopuli
Harmaanieriä 6,50 kgSopuli
Hauki 10,85 kgJompsu
Järvitaimen 1,15 kgJompsu
Kiiski 108 gDaiwa
Kirjolohi 2,70 kgDaiwa
Kivisimppu 10 gMäski
Kolmipiikki 10 gMäski
Lahna 1,96 kgMäski
Made 1,69 kgDaiwa
Meritaimen 6,50 kgDaiwa
Nieriä (Rautu) 2,10 kgJoukahainen
Puna-ahven 1,58 kgSopuli
Puronieriä 2,00 kgSopuli
Ruutana 100 gMäski
Sei 500 gDaiwa
Seipi 20 gMäski
Siika 180 gDaiwa
Särki 850 gDaiwa
Säyne 1,80 kgDaiwa
Taimen 1,60 kgDaiwa
Turska 485 gMäski

Tiimin kalastusreissut

Varas haukireissulla 22.05.2012 (0)
Haukea pyytämässä 21.05.2012 (0)
Voitto Oulaisten onkikilpailui.. 27.07.2011 (0)
Haukikuninkuuskilpailut 2010 22-23.05.2010 (0)
Pilkkikauden avaus Piipsjärvellä 12.12.2009 (0)
Leppoisat onkikilpailut Piipsj.. 10.06.2009 (0)

Tiimin jäsenet

Tarkastele profiilia SopuliSopuli
Tarkastele profiilia DaiwaDaiwa
Tarkastele profiilia JompsuJompsu
Tarkastele profiilia MäskiMäski
Tarkastele profiilia JoukahainenJoukahainen