| Lohireissu Tornionjoelle PelloonPitkän arpomisen jälkeen päätimme suunnata jo neljättä vuotta peräkkäin Tornionjoelle Pellon Lempeään juhannuksen viettoon huolimatta heikoista ennusteista kalantulon suhteen. Vesi oli noussut todella paljon, roskaa oli paljon liikkeellä ja pohjoistuuli painoi veneitä alaspäin. Kalaakaan ei ollut tullut kuin yksi siihen leiriin, johon olimme suuntaamassa. Meitä oli Erkki, minä ja ykkönen perheineen. Leirissä oli paljon tuttuja edellisiltä vuosilta, joka osittain helpotti päätöstä reissukohteesta.
Torstaina iltamyöhään saavuimme perille. Laitoimme teltan pystyyn ja ykkönen sihtasi vainunsa telttapaikan viereen. Kävimme ykkösen kanssa heti laskemassa kerran, mutta olosuhteet olivat hankalat, vettä oli liikaa. Nukkumaan asteltiin toivoen veden laskevan vielä reissun aikana.
Perjantai-aamuna Erkki oli jo käynyt aamusta joella ilman tulosta. Iltapäivästä lähdimme Erkin kanssa kokeilemaan. Tapojemme mukaan laitoimme vähän eri tyyppistä vaappua uintiin, vahvapotkuista ja hakevaa Joonasta sekä pienemmin sirittävää Aslak-vaappua. Laskun puolivälissä viimein paukahti vanhalta hyväksi todetulta paikalta. Veneellä koukkaus todella rannasta sai lohen erehtymään. Minä pääsin väsyttelemään reilu kuuden kilon kalaa ja Erkki hoiti koukkauksen. Väsytys oli suhteellisen lyhyt. Puntari osoitte lohen painoksi 6,1 kg.
Lauantaina me ei kalaan saatu kontaktia. Yksi kala leiriin tuotiin ja toinen kala oli karkuutettu - molemmat Siro-vaapulla. Koskaan en ollut kuullut moista vaapun nimeä, mutta kiinnostus heräsi. Roope Silvennoinen oli Siro-vaapun valmistaja ja meninkin kyselemään josko hän myisi vaappuja. Rannassa tutustuin Roopen vaappuihin ja pari lupaavan näköistä yksilöä sieltä haavasin mukaan.
Sunnuntaikaan ei antanut kalaa meidän porukalle, eikä muillekaan leirissä olleille. Kalaa tuli heikosti. Ykkösen kanssa soutaessa saimme kontaktin kalaan. Lohi oli noin kymmenen sekuntia kiinni musta-oranssissa Sirossa ja vei lupaavasti siimaa. Kala kuitenkin karkasi siinä vaiheessa, kun ykkönen antoi vavan minulle, että olisi saanut muut vieheet kelattua pois. Ykkönen lähti illasta jo kotia päin, kun työpäivä odotti. Itse sain ylipuhuttua avopuolison jäämään vielä maanantaiksi - onneksi.
Maanantai olikin unelmapäivä lohensoutajalle. Heräsimme Erkin kanssa jonkin verran ennen kuutta. Rannassa valittiin vaaput ja heitettiin kauan ilman tapahtumia lionneita vaappuja sivuun. Lasku alkoi ja jo noin 100 metrin laskun jälkeen vasemman puoleinen vapa taipui ja oranssikylkinen Siro-vaappu sai kyytiä. Erkki nappasi vavan ja antoi sen minulle kelatakseen muut vaaput pois. Lohi otti puolenkymmentä pomppua väsytyksen alussa ja tuhlasi voimansa pian. Useiden näyttäytymisten perusteella pystyimme päättelemään kalan olevan samaa kaliiperia ensimmäisen lohen kanssa. Ilman häslinkiä ei tällä kertaa selvitty. Kala oli vetänyt kaikkien siimojen yli ja ne oli ihan sotkussa. Erkki katkoi siimoja ja minä koitin parhaani mukaan saada pidettyä siiman kireällä. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen Erkki koukkasi kalan veneeseen ja käänsimme veneen nokan kohti rantaa naama leveänä. Puntari osoitti 6,5kg. Perkauksen ja suomunäytteen oton jälkeen päätimme keittää kahvit ja lähteä uudelleen joelle, avopuoliso piti käydä herättämässä vakumointihommiin.
Uudelle laskulle lähdettäessä Erkin kanssa oli leikkimielistä puhetta, että nappaamme toisen kalan ja lähdemme kiintiö täynnä kotia kohti. Niin siinä sitten lopulta kävikin. Lasku saatiin jättää kesken, kun Siro vaappua roudattiin jälleen. Oli sovittu, että Erkki pääsisi kanssa väsytyshommiin, mikäli kala vielä saataisiin. Erkki kelasi siimat vedestä ja laittoi muut vavat vapatelineisiin, itse väsyttelin kalaa. Se tuntui raskaalta ja ei ollut tehnyt elettäkään näyttäytyäkseen. Annoin vavan Erkille. Muutamien minuuttien jälkeen kala kävi jo lähellä ja todellinen koko paljastui. Jarru tuntui olevan vähän turhan tiukalla, joten pyysin Erkkiä vähän löysäämään sitä, jotta kalalle ei tulisi liikaa painetta ja ennätyskalaa ei karkuutettaisi. Väsytys sujui mallikkaasti ja koukkasin kalan veneeseen, se näytti valtavalta. Hetken tuuleteltiin, mutta kaariryyppyihin ei ollut varaa, koska 400km matka odotti.
Oli minun vuoro kantaa kala veneestä rannalle - meinasi reilu 3 tuntia nukkunutta miestä hapottaa ;) Painoa tasan 12 kiloa ja kymppi rikki. Muutamat kuvat, perkaus ja kahvit. Laitoimme tavarat kasaan, siivosimme mökin ja olimme valmiita lähtöön. Vielä lähtiessä ostin kuitenkin muutaman Siro-vaapun lisää ja antoipa Roope vielä yhden ilmaisenkin hienojen kalojen ansiosta. Onpahan ensi vuodellekin jo muutama ottivaappu odottamassa..
Luettu 2117 kertaa
Reissussa mukanaEniZei, ykkönen |
| | Piilota kommentit | | Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin. | | 23.06.2009 | Ei tietoa | Perkules onnea kympin rikkoontumisesta se on eräänlainen raja pyykki lohen pyynnissä:)
| | 23.06.2009 | hartsa79 | Onnittelut komeista kaloista!! | | 23.06.2009 | Jata | Unelmareissu lohestalle! Hyvää rapsaa ja nättejä kaloja. Ei paha! | | 12.07.2009 | Teemu V | Tervehdys EniZei,
Onnittelut vielä kaloista, kun en kerennyt silloin aamulla oikein onnitella, kun olin kipeänä (varmaan muistat)?
Joskus voisi jonkun kalareissun tekaista ja tulla siellä päin käymään.
P.S: En vieläkään saanut vaihdettua puh. numeroita kanssasi, mutta eiköhän ne tule vaihdettua joku päivä, laita vaikka privaa...
Vielä kerran onnea kympin rikkomisesta, joka itselläni on vielä hakusessa... |
| |
|
|
| |
|
Aika
