Popperissa tosi tavallinen ilmiö toi, että kala käy pyörähtämässä pinnassa eikä osu, tai irtoaa heti. Noita haukiahan tulee ja menee mutta kun esim. kirjolohi käy popperilla ni alkaa syke nousta. Se popperiin tartutus on tehtävä vaan niin kylmästi turhia odottelematta mutta toisaalta sen popperin täytyy olla kalan suussa ennen vastanykäsyä. Popperin uitossa se vastaiskun merkitys vaan korostuu ja jos se kala käy vaan pinnassa popperiin osumatta, on se kala siltä hypyltä menetetty. Sama hauki saattaa mulasta monesti ennen kuin osuu kunnolla ja voi vastanykäyksen tehä. Hauet osuu paremmin, kun teet säännöllistä liikettä sillä popperilla ja vähän hitaammin, mutta toisaalta epäsäännöllinen pärske ja liike on usein sen kiinnostumisen perusta.
Minnowspoon on ehkä huonoin lusikka tartutusominaisuuksiltaan. Siinäkin se liike on niin laajaa, että hauki tarttuu yleensä huonosti siihen yhteen ainoaan koukkuun, joka ei anna periks vähääkään. Kolmihaaraminnowspoonilla ne kalat tulee paremmin ylös, mutta siitä taas katoaa se ruohikkoon heittelyn mahollisuus. Toisaalta ruohosuojattu kolmihaaraminnari saattais olla hyväkin.
Lotossa pysyny itellä miltei kaikki kalat kiinni. Jos siinä on terävät koukut ja osaat tehä oikea-aikasen vastaiskun se hauki kyllä pysyy kiinni huomattavasti minnaria ja popperia paremmin.
