Vetouistelu Ylä-Kitkalla

Onko joku käynyt uistelemassa Ylä-Kitkalla Mourusalmen eteläpuolella jalokalaa. Itse olen pari kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Tuntuu ettei alueella ole muuta, kuin haukea ja ahventa ja verkolla tietenkin saa muikkua ja särkeä sekä joskus siian, mutta en ole saanut ensimmäistäkään jalokalaa ko. vesistöstä. Olisi mukava kuulla, onko jollakulla toisenmoisia kokemuksia, eli onko miehessä vika. Tietysti olisi mielenkiintoista kuulla ottivärejä ja vieheitä. 

Taas tuli käytyä viikolla 24 Ylä-Kitkalla uistelemassa, vaan eipä jäänyt tälläkään kertaa paljon lapsille kertomista. Pari haukea n. kilon vaiheilla molemmat ja vetämässä olin yhteensä n.20 tuntia kuudella vavalla. Jalokala oli mielessä, mutta kun ei, niin ei.
Muikkukanta ko. järvessä on kyllä mieletön, pitää aina miettiä uskaltaako laittaa enempää, kuin yhden verkon pyyntiin, ettei tule koko päivän työ verkkoja putsatessa. Muikku on pientä, mutta todella hyvää, verkon solmuväli on 10 mm.

Jäi syksyn viimeinen kalareissu Yli-Kitkalle raportoimatta ajallaan, mutta parempi myöhään, kun ei silloinkaan.(vai miten se meni)
Kävin syyskuun lopussa viikolla 39 kokeilemassa jäikö järveen jalokalaa edellisen reissun jälkeen, vai otinko sen viimeisen. No olihan sitä jäänyt. Kun kaikkien kommellusten jälkeen (joita en viitti edes kirjotella) pääsin päiväksi veteleen uistinta.
Oli kirkas ja tyyni keli heti aamusta, joten arvelinkin, että on liiankin kirkasta. Puolenpäivän aikoihin alkoi kuitenkin pilvenhattaroita ilmaantua taivaalle ja semmonen sopiva tuulenvire lännestä rikkoi järven pinnan.
Tärppejä alkoi tulla, pari raskaampaakin, mutta eivät kestäneet koukussa veneeseen asti. Taimenia kyllä veneeseenkin asti tuli peräti kuusi kappaletta, joista ainoastaan yksi otettava mittakala, eikä sekään ollu kun runsas kilonen. Tapahtumia kyllä riitti ja tuli todettua, että kyllä Yli-Kitkassa jalokaloja on, kunhan paikat oppii löytämään. Penkkojen reunoista, noin kuudesta metristä tuntui ottavan. Kun en oikein hyvin vielä tunne kaikkia matalikkoja, joita tuntuu olevan keskellä selkääkin, (vettä 10 metriä katse hetkeksi taivaalle, katse takaisin luotaimeen vettä 1 metri, uistimet pohjassa ja ...keleitä mailma täynnä) joten painokuvia meni muutama paikkoja opetellessa. Kokonaisuudessaan ihan hyvä reissu, jos ei oteta huomioon moottoriongelmia, jotka ilmenivät kotiin lähtiessä. Kone oli pelannu, kun ajatus koko päivän, mutta kun nostin uistimet veneeseen ja avasin kaasut täpöille pääsin noin 100 metriä, kun kone alko röpöttää ja mailma oli kitkerää öljysavua sinisenään. Ja taas ...keleitä mailma pullollaan. Kone lähti hyvin uudestaan käyntiin ja kärsi puolikaasun, mutta kun kaasun avas, niin taas sama pölähdys ja kone röpötteleen ja sammu. No matka kesti harvinaisen pitkään kun, ajelin puolikaasulla tommosella Johnsonin 6 heppasella nelitahtikoneella. (Veneessä on normaalisti ollu 20 heppanen) Vielä en ole kerenny tohtorille konetta viedä, että mikäköhän siihen tuli?
Muuten oli todella onnistunu kalastuspäivä ja mielenkiinnolla odottelen ensi kesää, josko ehtisi vähän enemmän uistella, nyt kun paikat on tiedossa.

Tarkoitit varmaankin tuota heittoani, että yksi kaloista oli runsas kiloinen. Ihan hyvä huomio, mutta tällä kertaa se oli vain heitto. Eli en punninut kalaa, kun puntari ei aina kulje mukanani veneessä. Sitävastoin mittakouru on aina veneessä ja jos on vähänkään epäselvää mitan täyttymisestä, niin kala kouruun ja alamittaiset ja rajatapaukset takaisin kasvamaan.