| Kalaonnea anopiltaTätä reissua suunniteltiin ja haaveiltiin pitkään. Venähti melko pitkälle tämä pilkkikauden avaus. Jännättiin tuleeko jäitä tarpeeks ja arvuuteltiin varapaikkoja jos ei Pieksämäen seudulla jäät riitä. No onnistuhan se sit lopulta. Tavallaan.
Matkanteko alko perjantaina kolmen maissa iltapäivällä. Ajelin Mäntsälään Ottoa hakemaan. Siihen asti kaikki ihan hyvin. Paitsi, että motarilla ajellessa tuli mieleen kaikkee pientä mitä unohin pakata. Tuollasta pientä tarpeetonta kuten pilkkihanskat ja kumisaappaat jäi eteiseen. Tuumasin, että tuommoset ei vielä haittaa.
Mäntsälässä lastailtiin Oton kamat kyytiin ja just ennen lähtöö Oton appivanhemmat tuli morjestamaan ja autoon könytessä anoppi toivottaa hymyilevänä "Hyvää kalaonnea!" Mitäpä tuohon voi enää sanoa, kun ihan vilpittömästi toinen toivoo menestystä pyyntireissulle. Teki mieli itkeä. Asiasta ei puhuttu enempää.
Meiti otti ekan ajovuoron ja Otto rupes kattelemaan leffaa läppärillä. Keli meni hiukan heikoks, mutta se ei vauhtia haitannu. Koko ajan mittari näytti samaa kun taulut tien poskessa (120). Päästiin Heinolan kohille ja tuumattiin ottaa vähän evästä. Edellisestä ruuasta jo kaksi tuntia. Eihän semmonen käy.
Evästyksen jälkeen jatkettiin matkaa VÄÄRÄÄN SUUNTAAN! Rampissa huomasin, että nyt on maamerkit väärällä puolella auto ja seuraavalle rampille vähän vajaat 10km. Upea suoritus. Eihän siinä auttanu kun ajella sit ees taas. Ruvettiin sit pohtimaan reittivaihtoehtoja ja päätettiin ajaa 4-tietä (Hartola-Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki). Otto katteli leffaa koneelta ja mä mietin omiani ja 5-tien alussa havahduin, että on taas väärät maamerkit. Tällä kertaa ei tarvinnu ajella takasi, kun 5-tietä pitkin pääsee samaan paikkaan ja kilometrit on aika samat.
Mäntyharjulla kuskin vaihto ja loppu matka ilman ongelmia. Illalla laiteltiin kalavehkeet valmiiks ja puolenyön aikoihin ruvettiin nukkumaan.
Aamusta herättiin kahvinkeittoon seittemän aikoihin ja hypisteltiin vielä viimeset säädöt kalavehkeisiin. Ileki ilmottautu mukaan ongelle ja saatiin reissu oikeesti polkastua käyntiinkin.
Lammelle piti kävellä metän poikki. Matka ei ollu paha. Ehkä noin 500m. Oton kanssa puuskutettiin jäällä hiki päässä, kun Tumi ja Ile mietti iskukoukuille paikkoja. Turvallista todetta, että miehet on rautaa ja kunto teräksinen. Lunta ei kuitenkaan ollu ihan mahottomasti. Ehkä vähän maiharin varren yli. No juu. Tarkastettiin jään paksuus ja kun todettiin, että helposti pilkkijän kantaa ni päästiin asiaankin. Lunta oli jäällä just sen verran, että ei tarvinnu liukastella. Jään pinta rikkoutu kävellessä, mutta muuten ihan loistavat olosuhteet. Aurinko pääs nousee pilvettömälle taivaalle ja pakkasta n. 5astetta ja ihan tyynikeli. Varsin mukava oli ruveta pilkkimään. Tumi nosti 240g särjen ja liudan pienempiä. Muilla oli tyhjiä reikiä. Paikan vaihto toi vähän uutta potkua peliin. Ile tempas 640g hauen ja hetken näytti jopa siltä, että ahvenki olis syönnillään. Se hetki ei ollu kauheen pitkä. Taisin keritä 8ahventa ja särkee nostella jäälle, kun syönti tyssäs ihan täysin. Tumi oli tehny tulet ja asetellu makkarat ja leivät kauniisti rannalle eli hyvä aika pitää tauko.
Makkaraa, leipää, kahvia ja kaakaota naamariin ja johan jakso taas pilkkiä. Tumi karkuutti saman hauen kahesti ja lupas hakee sen pois nostokoukuilla. Hauki 2 Tumi 0... Peli jatkuu. Tumi kun ei oo C&R miehiä niin mä näkisin tän niin, että hauki voitti. ;-)
Muita tapahtumia ei sit juuri ollukaan. Vaan ku kaloja ei näkyny tuli pohdittua ääneen sitä kalaonnea mitä saatiin Oton anopilta matkaan. Ei oltu hukattu sitä. Hyvä hyvä. Saa kalat uida valkeisessa rauhassa. Tuumattiin vaihtaa toinen vesi jään alle jos vaikka asia korjaantuis. Ile katto iskukoukut ja löys pari n.500g haukee niistä. Suoritettiin nopee siirtymä Kapustalammelle.
Hyvä kalaonni kuitenki oli pysyny tallessa vaikka Ile lähtiessään toivotteli kireitä. Saatiin parille tunnille kokonaista kaks tapahtumaa. Otto nosti päivän ensimmäisen ja viimesen ahvenensa ja mulla kävi hauki näykkäsemässä koukkua.
Päätettiin luovuttaa ja ottaa huomenna uusiks. Aamusta lähetään siis vielä muutamaks tunniks tarkistamaan kuinka kauan se kalaonni oikeen kestää. Kun se on anopilta saatu niin eihän sitä uskalla hukata.
Sunnuntaina käytiin kattomassa kapustalampeen jätetyt iskukoukut. Kalaonni pysyi matkassa. Ainuttakaan kalaa ei jäänyt pyydyksiin. Tuumattiin, että kalat ei juhli joulua syömällä itteään pallokaloiks ja päätettiin palata lammelle kevätjäillä ja sit rokotetaan kalakantaa. No ainaki paistetaan makkaraa taas.
Pakko oli jättää pilkkiminen väliin, kun piti päästä ajelemaan kotia kohti. Helsinkiin päin ajellessa totesin taas muutamaan otteeseen, että minä oon ainoo Suomessa, joka osaa ajaa talvikelissä niin ku pitää. Kaiken maailman tumpeloita taas tien päällä töpeksimässä. Kerran piti kommunikoida viittomakielellä, kun sujautin auton vastaan tulevan ja ohitettavan välistä maantiellä. Ei kuullosta kauheen fiksulta, mutta pakko oli, kun ei jääny tilaa muuhun kun se ohitettava tyrkkäs sivutieltä eteen. Autokoulu uusiks mokomalle. Loppumatka suju ilman tapahtumia. Otto nimittäin ajo motariosuuden. Mut silti mä ajan paremmin ku muut.
Luettu 865 kertaa
Reissussa mukanaTumi81, T11Mika, Otto81, ilkka81 |
| | Piilota kommentit | | Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin. | | 28.12.2008 | Otto81 | Hyvä reissu :) Pitää anopille antaa teidän puhelinnumerot, että se pääsee teillekin toivottamaan kalaonnea ihan henk.koht :D Oli kyllä ihan mummo-olo motarilla ajellessa, mutta ainakin selvittiin hengissä :P | | 30.12.2008 | T11Mika | Seuraava reissu mietintä myssyyn. Kai me nyt ennen helmikuun puoltavälii kalalle päästään? |
| |
|
|
| |
|
Aika