Kalastus - Torpedot Finnmarkissa 12-21.07.2012

Torpedot Finnmarkissa

Torpedot Vs Ruija

Jälleen totutusti oli aika pakata rinkat ja lopettaa suunnittelu. Persvaaran Torpedot lähtivät Ruijaa kohti.

Matka sai minun osaltani alkunsa 12.7 Keski-Suomesta, kun otin kompassista suunnan kohti Oulua. Emppu ja Jata odottelivat matkanvarrella. Kun meillä oli tiimi kasassa, päämääränä oli vain ja ainoastaan Ruija, toisinsanoen Finnmark.
Jälleen kerran nöyränä palvelijannamme toimi Jatan Montikka.
Pitkän asfaltoidun tien nieltyämme olimme saapuneet Kautokeinon kylään, jossa suoritimme välttämättömät toimenpiteet, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa...

Vihdoinkin olimme perillä päämäärässämme automatkan osalta. Sitten Rinkat selkään ja töppöstä toisen eteen. Muutaman askeleen jälkeen havaitsimme tuikkeja viereisessä lammessa.. Torpedoille tuttu ”pokan pettäminen” oli jälleen tosiasia, niin paljon kalat pintoivat... Jata paiskasi totutusti Lotto-Betensä lähes vastarannalle ja Embo hakeutui rauhallisemmalla paikalle perhostamaan.. Hetken tutkailun jälkeen huomasimme kalojen olevan Rautuja, herkkuruokaamme, jota olemme aiemmilla reissuillamme saaneet nauttia retkiastioistamme. No, ei napannut. Raudut olivat valitettavasti kääpiöityneet liian populaation vuoksi ja vähäisestä ravinnosta taistellessaan.. Toisaalta edes perho ei noille pikku punamahoille maistunut.

Eikun patikkaa jatkamaan..
Henkisesti kasvattavien mäkien ja jänkhien jälkeen näimme ensimmäisen kohteemme. Suurehkon järven, jossa oli jokiyhteys pohjoispäästä eteenpäin. Tietenkin leiriydyimme jokipäähän, olettaen parasta, peläten vain järven mataluutta. Kalaa sieltä löytyi. Harreja tuli toinen toisensa perään.. Embo ja minä perhostelimme ja Jata Beteili.. Oli mahtavaa saada kalat nousemaan pintaperhoon, vaikkakaan se ei ihmitä vaatinut, hyttysiä oli ilmassa nimittäin valtavia määriä.. Ja kyllä, niistä oli kiusaa myös meille asti! Mutta kyllä siinä tuhannet hyttyset jäävät mielestä, kun on tänne saakka kulkenut ja saa nauttia luonnonrauhasta.. Toki pienimuotoisella adrenaliini buustilla kalan napatessa voi olla myös osuutta asiaan.. Ja ehkä hieman happamampi pullotettu vesikin auttoi puremista johtuvaan kutinaan.

Seuraavan päivän patikan aloitimme herättyämme. Yön kalastelun jälkeen unta riittää helposti lähelle puoltapäivää. Uni tulee tarpeeseen, sillä kävelyä olisi edessä jälleen riittävästi..
Seuraava kohde silmissämme siintäen lähdimme polkemaan kairaa. Matka sujuikin leppoisan naljailun ja hikikarpaloiden parissa mukavasti. Rinkka painoi matkalaisten selkää, joten taukoja piisasi.. Ainoa, jolla oli voimia ja virtaa kuin kuuluisalla Duracel pupulla, oli Soft Embo. Kaverilla on tainnut tulla pikkaisen poron geenejä sekaan, meidän onneksemme. Nimittäin Softis kantoi raskainta rinkkaa suurimman osan reissustamme.
Leiripaikkaa järven rannalta etsiessämme tarkkasilmäinen Jata huomasi kalojen pintovan ja reilusti. Oli mukava seurata, kuinka aikuisella miehellä oli pikkupojan menohalut. No tietenkin päästimme Jatan kalalle ja jäimme Softiksen kanssa pystyttämään telttaa, pienenä taka-ajatuksena oli, että Jata tuo muutaman Harjuksen iltapalaksi.. Kävimme Embon kanssa vispaamassa perhoa jokivarressa ja saimme jälleen harjuksia. Jatan saldona oli muutama taimen ja suuri läjä harreja. Joten toiveemme iltapalasta toteutui!
Kalastimme myös seuraavan päivän samaisessa jokivarressa. Siinä oli harjusta loputtomasti ja se söi ahnaasti perhoihin ja lippoihin. Suurin ylhäälläkäytetty painoi n.800g. Mitään jättejä ne eivät siis olleet, mutta mukavia väsyteltäviä siiman päässä. Varsinkin kevyillä perhovermeillä pyytäessä tuollaiset fisut tarjoavat kalastajalle jännittäviä hetkiä!

Seuraavaa järveä kohti...
Jälleen matka taittui, mutta ei huomaamatta.. Tunturissa liikkuessa on se huono puoli, että saatat nähdä seuraavan kohteesi jo kävelyn alussa. Mutta karu totuus iskee, kun pidät taukoa 5 tunnin kävelyn jälkeen ja huomaat olevasi vasta puolessavälissä.. No, mihinkään ei ole kiire ja aika on vain suhteellinen käsite näillämain.. Onneksi!!

Lopultakin perillä.
Suuri ja karu järvi katseli matkaajia tyynenä. Matkaajat tuskin huomasivat järven karua kauneutta ja rikkoivat tietenkin sen tyyneyden kahlatessaan syvänteen reunalle. Uistin lensi valtavalla kaarella pitkälle järven selälle ja lähti tutkimusmatkalle. Matkallaan se tapasi kiukkuisen harjuksen, minkäs muunkaan..
Järvi täynnä harjusta, oli kommentti hetken kalastelun jälkeen.
Rautu alkoi tuntua tuntemattomalta kalalta useamman päivän jälkeen, sillä emme olleet niitä tavanneet, kuin auton viereisessä lammikossa lähtiessämme..
Illalla saimme Soft Embon kanssa idean lähteä kopaisemaan, ennakkotietojen perusteella, ruokaisan rautujärven. Sinne oli leiristämme n. 3,5km kävelyä suuntaansa ja se oli ilman varmaa raututietoa ”Maratoonari” Jatalle liikaa ja hän päätti jäädä nukkumaan.
Jatan nukkuessa olimme Embon kanssa hiipineet järven rantaan, sillä havaitsimme tuikkeja rannassa jo tunturin päältä katsellessamme. Rantaviivaa liikkuen raudut saalistivat hyönteisiä pinnasta. Muutaman kerran ohi uineet raudut eivät tuntuneet edes vilkaisevan perhojamme, mutta sitten tärähti. Rautu oli kiinni! Sain väsyteltyä sen rannalle ja Embo oli kameran kanssa ottamassa matskua hienosta hetkestä ja onnistui nostamaan kalan vielä rannalle. Elämäni ensimmäinen perhorautu!! Koko ei ollut kovinkaan suuri, joten kala pääsi takaisin kylmään ja karuun kotoonsa. Muutamia tapahtumia illanpäälle vielä oli, mutta suunnitelmissa oli palata järvelle seuraavana iltana..

Paluu Rautukotoon.
Ilta koitti ja palasimme eiliselle järvelle. Nyt kun oli todisteita raudusta, oli Jatakin mukana. Itseasiassa Jata kulki etummaisena, jostain syystä??? Ilta vaihtui yöksi ja kaloja oli jo jokunen käytetty ylhäällä. Istuskelimme Embon kanssa rannalla, kun Jatan hahmo alkoi lähestyä meitä. Haavi ja vapa kädessään mies saapui luoksemme korostaen haavin painavuutta.. ”Tässä ois pojille iltapalaa” kuului jo kaukaa. Ja niin aloimme paistamaan kaasukeittimellä rautufilettä! Vajaan kilon kala ei kauaa pannussa vanhentunut, kun kaikilla oli jo nälkä.

Seuraava päivä.
”Lähetäänkö tolle järvelle” kuului vaimea ja hieman käheä ääni sanovan ja osoittavan kartalta pientä lammikkoa. ”Lähetään vaan, ei sinne oo, ku 7,5 km” Kuului vielä vaimeampi vastaus.
Rinkat selässä poljimme jälleen eteenpäin, mutta nauttien! Reittivalintamme kohdistui hieman korkeammalle merenpinnasta, koska se oli mahdollista. Puurajan kohdalla kävelystä pystyi jopa nauttimaan erilailla. Hyttyset vähenivät hieman ja maastonmalli muuttui soisesta soraiseksi ja helppokulkuiseksi!!!
Tunturin päältä järven katselmusta tehdessämme huomasimme muuten tyynen järvenpinnan aaltoilevan kalojen tuikeista. Rannalle päästessä tuikit tietysti siirtyivät kauemmas rannasta, ei sinne niin huomaamattomasti pääse tyynellä säällä.. Ja kirkasvetinen lampi tuo myös lisähaasteensa lähestymiseen..
Kala ei syönyt mihinkään tarjoamaamme, kaikki uistimet ja kaikenlaiset perhot oli kokeiltu, mutta ei kelvannut.. Vaikutti siltä, että kalat ahmivat hyttysiä ja joitain pieniä pintakiitureita pinnalta. Siinäpähän ahmivat.. Tuikeista emme pystyneet päättelemään kalojen lajia, emmekä saaneet näköhavaintoa. Joten olivat mitä olivat, jäimme toiselle sijalle tässä taistossa.

Kävelimme autolle ja otimme suunnan campingalueelle. Vuokrasimme mökin ja saunan. Pesulla käynti teki terää, kun oli välillä saattanut tulla vähän hiki kävellessä.. Tunturissakin peseydyimme, mutta kylmässä vedessä ei mitään tunnin kylpyjä viitsinyt ottaa...
Rasvaiset ja runsastäytteiset pitsat syötyämme kävimme yöpuulle.
Aamulla lähdimme ajamaan erään joen varteen, jossa kalastelimme päivän. Taimentärppejä oli kiitettävästi, muutama isokin karkasi. Mutta karu fakta oli, että reissumme alkoi olla loppusuoralla. Yötämyöten ajelimme takaisin Suomeen ja mökille nukkumaan.

Reissu oli heitetty ja väsyneet kalamiehet painoivat päänsä tyynyyn kaikkensa antaneena. Mukava oli olla kotonakin, mutta odotus seuraavaa reissua kohtaan oli jo alkanut.. Vanhassakin reissussa riittää muistelua ja aika kultaa nuo jo ennestään hienot reissut!

Kiitos Jata ja Soft Embo

Persvaaran Torpedot

-Toude-


Luettu 42 kertaa

Reissussa mukana

Jata, Toude, Soft EmboTiimin logo

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
31.08.2012Soft EmboSuuret kiitokset tommi jälleen kerran tästä hienosta lukunautinnosta! Mahtavaa settiä! On se vaan mukava jälkeenpäin aina muistella näitä meirän reissuja... Tämäkin tulee varmaan sen muutaman sata kertaa luettua ennen seuraavan kesän reissua :)
31.08.2012ToudeKiitos Embo! Mahtavaa oli kirjoittaessa palata Ruijjaan! Ja tosiaanki tulee lueskeltua, niinku edellisiäkin on tullu kahlailtua ja paljon!
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Nieriä (Rautu) 820 g14.07.2012
21:30
Soft Embo
Nieriä (Rautu) 820 g - 126p Heitto Piilotettu