Kellokoski-Kaukas erityiskalastusalueella vieraana

Eilinen iltapäivä ja ilta vierähti mukavasti ja nopeasti vieraana Kellokoski-Kaukas erityiskalastusalueella, oppaana paikkoja näyttämässä oli kalastusalueen vetäjä ja kalastuksenvalvoja Ari Ahtiainen.

Ridasjärven kalastuskunnan, Ohkolan kalastuskunnan ja Kellokosken erityiskalastusalueen muodostama Kellokoski-Kaukas-erityiskalastusalue alkaa Ridasjärvestä etelään aina Kellokosken taajaman läpi ja päättyy Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan väliseen rajaan. Pituutta alueelle tulee noin 24km.

Lähdimme aluetta silmäilemään suosituimmalta kalastuspaikalta, Kellokosken patoaltaalta. Mukavan näköinen paikka, mutta me emme altaalle viitsineet jäädä kaloja kiusaamaan, vaan lähdimme jonkun matkaa ylemmäksi upealle jokiosuudelle joka tarjosi upeat erämaamaisemat ja fiiliksen, sillä rannat olivat koskemattomat Naturan johdosta. Mukavia kirjolohitärppejä ja karkuutuksia saimme molemmat heti alkuunsa Arin kanssa, mutta kalat olivat pikkasen varovaisia eivätkä jääneet kunnolla väkäsiin. Näitä sateenkaarirautuja kävikin tämän tästä nyppimässä ja välillä kävi melkoinen molskekkin pinnalla kun kirjolohet ottivat näyttäviä ilmalentoja.

Minä taisin ensimmäisen kalan saada rannan kuivemmalle puolelle ja lajiltaan ahven. Ei aivan pannukarkea mutta kala kumminkin, ja villin hyvin oli napannut koukun, sillä suuhun oli sujahtanut koko koukun komeus ja kala oli tukevasti kaikilla kolmella koukunväkäsellä kiinni, ja ahven jatkamaan mukavaa jokielämää. Leppoisasti kalastelimme hotspotteja ja aina välillä siellä joku kävi kopasemassa ja rimpuilemassa. Pian olimme eräällä Arin kuumalla paikalla ja Arin jutellessa puhelimessa sain pari varovaista kirjolohitärppiä ja kolmannella kala kiinni! Siinä Arilta puhelin sammalpedille ja Ari vetäisi haavin selästä kuin vanha tekijä ja pian kirre muutamien ilmalentojen jälkeen olikin havaksessa. Kohdekala kalastettiin Kivikankaan Usamin Purin vaapulla. Oikein nätti alta kilonen kirjolohi, mutta ehjäpystöinen ja kaunis kala, joka lähti minulle kuhan kaveriksi savustukseen.

Jatkoimme matkaa vielä ylöspäin ja sielläkin tuntui kalaa olevan oikein mukavasti. Kirretärppejä ja karkuutuksia riitti ja puolivarma "harri" eli harjustärppi pienen pieneen lippaan. Kyllä ainakin selväksi tuli, että kalaa joessa on ja oikein mukavasti onkin. Olimme saaneet kellon juoksemaan jo iltakahdeksan korville ja niin päätimmekin lähteä katsomaan uusia paikkoja, sillä tarkoituksena oli kierrellä alue pintapuolisesti. Niinpä marssimmekin kuin pienet hirvenvasat autolle pysähtymättä kirren karkuutuspaikoille. Autoa lähestyttäessä huomasimme pari kaveria joille tuli yllättävän kiire autollensa ja vauhdikkaasti lensi virvelitkin peräronttiin. Epäilys heräsikin, että pojilla ei asianmukaisia kalastuslupia joelle ollut. Menimme kohteliaasti poikien autolle, koputimme kuskin ikkunaan ja Ari neuvotteli poikien kanssa, luvat ei olleet mukana ja hetkeä myöhemmin he eivät omien sanojensa mukaan olleet kalassa lainkaan.. Olivat muuten melkoisia heppuja ja pian autonsa kiisikin kivet lentäen pois pahan kalastuksenvalvojan nuhtelusta. On vaan niin sääli, että näitä luvattomia kalastajia noilla alueilla on, sillä kaikki istutustoiminta pohjautuu lupamaksuihin ja useat ihmiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä, jotta tälläiset kalastuspaikat ovat yleensäkään mahdollisia.

Siirryimme seuraavaan paikkaan hieman ylemmäksi jokea, jonka naputtelimme nopeasti pieneltä osuudelta läpi. Kirjoja sielläkin oli kivasti. Olimme melkoisen kanjonin pohjalla, ja maisemat varsin asillliset ja vesi kirkasta. Ei mitään maitokahvia vaan käyttäisin melkein kalastustermiä pirtunkirkasta Ari sieltä riuhtaisi tunnelman ylläpitämiseksi vielä nätin jokihauen ylös ja siitä lähdimmekin illan hämärtyessä vielä eteenpäin. Kurvasimme pumppaamon parkkipaikalle ja sieltä vedimme kuin eräjormat joen rantoja alaspäin. Voi mahdoton mitä taimenpaikkoja matkalla olisi ollut, mutta aika ei riittänyt tällä kertaa, vaan kävimme pari mukavaa paikkaa alempana kokeilemassa, josta on mm. yli 6kg kirjolohia nosteltu ja laskettu vieläpä takaisinkin jokeen kasvamaan. Sieltä sain sorvan pieneen lippaan, varmaan oli sen verran terävät koukut, että se oli sorvalle menoo kun tuli nyppimään lippaa, tälläkin osuudella tärppejä oli, vaikka nopeasti käytiinkin pyörähtämässä pelipaikoilla.

Vielä menimme jo melkein pimeässä katsomaan Kaukasten patoaltaan, kalatien ja väkäsettömän kalastusalueen paikat, aiai mitä kaikkea sieltä voikaan saada... Upeat ja monipuoliset paikat kyllä kieltämättä löytyy tuolta Kellokoski-Kaukas-alueelta! Suosittelen kyllä kokeilemaan, mikäli hakee hyvää ja monipuolista aluetta Etelä-Suomen alueelta.

Puolilta öin olin kotona ja hyvillä fiiliksillä!

Kiitos Ari Ahtiaiselle Kellokoski-Kaukas erityiskalastusalueen esittelystä!
www.ottipaikka.net

Luettu 491 kertaa