Kalastus - Jalokalajahtia itä-suomessa 04-06.07.2008

Jalokalajahtia itä-suomessa

-Band of Brothers Ruunaan koskilla

Etelän kosket vaihtuvat hienoihin erämaamaisemiin ja turbosärjet suurtaimeniin, kun Band of Brothers tekee täsmäiskun ruunaan koskille Lieksaan. Tiedossa on suurtaimenten väsytystaisteluita ja kirjolohien tärähdyksiä siihen malliin, että saa nähdä jaksaako kaikkia kantaa edes sieltä pois. Bändi vahvistuu reservistä yhdellä vierailevalla tähdellä, koska bändin veteraani Kaliumi parantelee aikaisemmissa taisteluissa kulunutta lompakkoaan.. Etulinjan taisteluraportti reissun jälkeen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jaaha, ei näköjään ennakkokaavailut pitäneet (taaskaan) oikein paikkaansa bändin koskikalastuksen suhteen. Syyllistäkään ei tarvinnut kauaa etsiä: ruma, partainen ja aneemisen näköinen ukko tuijotti peilistä, kun reissun jälkeen vahingossa sitä vilkaisin. Ei ollut ihmekään, kun kaloja ei oikein noussut.

Bändi saapui Ruunaalle huikein odotuksin, olihan tiedustelu-osasto kertonut kosken olevan ottipaikkoja täynnä ja istutuksiakin joka viikko. Taimenta ja kirjolohta.

Kalastus aloitettiin suunnitelman mukaisesti siikakoskesta, joka on kattilakosken ja murrookosken välissä oleva hyvännäköinen koskialue. Niskalta ei tullut mitään, mutta heti niskan jälkeen alkavasta koskesta sai pale ensimmäiset kalat, kaksi nättiä raitapaitaa pikkunilsuun. Kohta tämän jälkeen minulle tärppäsi lohivaappuun kala, joka tuntui kuitenkin sen verran isolta, että kauan luultiin taimeneksi. Kala osoittautui kuitenkin rannassa hienoksi affenaksi, 400g.

Illan mittaan kalasteltiin vielä Siikakoskea pari tuntia, kunnes yön tullessa koski hiljeni täysin. Nälkäiset kalastajat laahustivat laavulle grillaamaan pannukarkeaa ahvenfilettä ja perinteisempää putkirautua.

Seuraavana aamuna herättiin virkeinä laavulta ja eikun kalaan. Pale ja Emppu lähtivät siikakosken alajuoksulle ja minä suuntasin suoraan siikakosken siihen tykkipaikkaan, missä koski tekee jyrkän mutkan. Siinä nokalla oli edellisenä iltana ollut tiukka tärppi LuottoNilsuun. Kosken niska tuottikin äkkiä tulosta, kun noin viidennellä heitolla tärähti. Viimein oli jokin isompi kala kiinni. Kala kävi heti pinnassa vilauttamassa tummaa kylkeään. Noin 50cm hieno taimen oli siiman päässä. Kala laittoi hyvin hanttiin, vaan alkoi pikkuhiljaa luovuttamaan, kun ruuvasin jarrua hieman tiukemmalle. Kun kala alkoi jo olemaan rantavedessä, muistin haavin olevan palen matkassa. Vilkuilin nopeasti ympärilleni eikä kalakavereita näy missään. Eipä tietenkään. Pakko selvitä ilman haavia. Uitin kalan ihan rantaviivan lähelle, otin siimasta kiinni ja yritin kepeällä nykäisyllä saattaa kalan rantaviivan paremmalle puolelle. Samalla hetkellä kun nykäisin, alkoi siima tuntua yhtäkkiä oudon kevyelle, taimen onneton pääsi irti. Katsoin äkkiä siihen kohtaan, missä taimen oli viimeksi ollut ja siinähän se vielä ihmetteli, että mihin päin tässä pitäisi lähteä. Hyppäsin kiveltä taimenen perään, ja yritin vielä saada siitä otteen, mutta samalla hetkellä, kun osuin veteen ampaisi taimen takaisin koskeen nauraen makeasti partaansa kalamiehen typerää yritystä. Jatalle ei jäänyt palkaksi kuin saappaat täyteen vettä ja rytäkässä takkiin tarttunut uistin. Siinä menikin sitten muutama tunti ennenkuin oli vaappu irti kankaasta. Hyvä, että jossain edes pysyy kiinni.

Tapasin kohta Bändin muut jäsenet ja kun kuulivat, miten oli käynyt, oli tuloksena komea naurunrähäkkä. Menetettyä taimenta päiviteltiin vielä hetki nuotiotulien ääressä ja taas oli aika jatkaa harjoituksia. Siikakosken loppumatka ja murrookoski olivat hieman liian vuolaita, ja varsinkin keskivirtaa oli hankala kalastaa, kun vaaput eivät millään tuntuneet kestävän kovaa virtaa. Löytyi siitä silti myös ottavan näköisiä paikkoja, joita pystyi vaapuilla kopistelemaan helposti. Tosin kalat eivät olleet syönnillään, niinkuin olimme pistäneet merkille jo aikoja sitten.

Kahdentoista maissa vapautuikin sitten villin pohjolan kalastuskämppä meidän käyttöön, joten lähdimme hakemaan avaimia siihen. Mökin vuokraan kuului myös suotuvene, jota olimmekin odottaneet jo malttamattomana. Edellisen viikonlopun Tenonreissun soutua oli tarkoitus jatkaa myös Ruunaalla.

Soutuvene toi kalastukseen uutta intoa ja kaikki näyttikin loistavalta, aluksi. Jo ennen kunnon virtapaikkaa veneessä oli käynyt läjä pannukarkeita ahvenia ja yksi hauki, joka teki taas ilkeät naarmut Jatan parhaaseen taimenvaappuun. Todella hyvälle ottipaikalle haissut haapakosken niska soudettiin monen vavan voimin ilman minkäänlaisia tapahtumia. Tämän jälkeen rantauduttiin joksikin ajaksi kalastamaan tarkemmin koko haapakoski. Jata sai koskesta kirjolohelta tuntuneen lujan tärpin, mutta kiinni asti kala ei jäänyt. Kohta oli koko bändi taas veneessä ja soudettiin vielä kerran haapakoski tarkasti läpi. Kohta Palen UL-vapa vinkaisikin tärpin merkiksi.

Kala ei kuitenkaan ollut kummoinen ja ahventa veikattiin, mutta taimen se oli sittenkin. Palen elämänsä ensimmäinen taimen, vaikkakin aika reilusti alamittainen. Taimen takaisin koskeen ja taas soutamaan. Saimme kosken loppuliu´usta vielä pari affenaa.

Haapavitja oli taas puolestaan niin vuolas, ettei sinne uskaltanut veneellä lähteä. Alaspäin olisi varmaan päässyt, mutta ylöspäin ei mitään toivoa. Ei muuta kuin takaisin haapakoskea ylöspäin.

Kun lähestyttiin haapakoskea, oli virta yllättävän vuolas soutaa ylöspäin ja niinhän siinä sitten kävi, ettei jaksettu soutaa koskea ylös, kun matalassa vedessä ei voinut kunnolla soutaa. Vedimme venettä vähän aikaa rantaa pitkin ylöspäin, kunnes Jata rupesi uhoamaan, että kyllähän tuommosen pikkupuron yksin soutaa milloin vain. Ei muuta kuin yrittämään.

Yksin vene nousikin helpon näköisesti koskea ylöspäin, mutta juuri kun olin pahimmat paikat jo ylittänyt, meni kaikki rehkiminen turhaksi. Pale oli nimittäin ennen vapojen nostoa sotkenut siimat kahden vavan kanssa ja heittänyt vavat huolimattomasti veneeseen miten sun sattuun. Kun soudin rivakasti venettä koskessa, tarttui yksi uistin tiukasti airoon ja seuraavalla vedolla lensi kaksi vapaa keloineen komeassa kaaressa koskeen. Ei muuta kuin jarrut pohjaan ja yhdestä siimasta kiinni ja yrittämään virveleitä takaisin. Sain kuin sainkin vavat ylös, mutta olin jo valunut koskessa takaisin lähtöpisteeseen.

Seuraavat hetket koskella kaikui sen verran painokelvotonta tekstiä, että kalat eivät ole varmaan vieläkään palanneet koskelle. Soudin veneen takaisin rantaan ja oli seuraavan vuoro koittaa. Hyppäsin hermoissani veneestä hieman liian aikaisin pois ja vene lähti valumaan koskea alaspäin yksikseen. Bändin "ulkojäsen" Emppu hyppäsi veneen perään ja ehti saamaan veneen kokasta kiinni. Sen verran oli kuitenkin syvää, että molemmat saappaat oli heti täynnä vettä. Kaikenlisäksi reisitaskussa ollut kännykkä kastui pahasti ja kun emppu punnersi itsensä veneeseen, hän liukastui ja astui yhden vavan päälle. Vapa meni tietenkin kahdesta kohtaa poikki. Ei mene kovin vahvasti. Vähäksi aikaa palattiin mökille taisteluvaurioita korjailemaan, mutta nopeasti teki mieli taas koskelle.

Loppuillaksi mentiin Neitikoskelle, jonka pitäisi olla yksi parhaista koskista Ruunaalla. Mitään kaloja emme saaneet, eikä kukaan muukaan, vaikka koskella oli varsinkin perhostelijoita hieman liikaakin. Vielä oli yksi päivä aikaa kalastaa, joten aika pian lähdettiin saunan lämmitykseen.

Aamulla palattiin vielä kopaisemaan Siikakosken parhaat paikat, mutta tämä sessio tuotti vain yhden affenan. Niinpä palattiin vielä Neitikoskelle pariksi viimeiseksi tunniksi. Neitikoskella riitti aika hyvin kalastettavaa, mutta syönnillään ei tuntunut sielläkään olevan mikään kala. Aivan tyhjää sai heitellä koko porukka. Viimeisen puolentunnin aikana alkoi vielä satamaan, mutta sitkeästi yrittelin vielä heitellä. Kävin viimeisenä paikkana kokeilemassa vielä sen neitikosken vuolaimman kosken. Kun heitin siihen kuohun viereen, niin vaappu ei kunnolla ehtinyt edes veteen kun oli jo kala kiinni. Eikä ollut ahven, sen tunsi heti. Oli pakko laittaa jarru todella tiukalle, ettei kala valu putoukseen. Yritin taas vetäistä taimenta siimasta rannalle, koska paikka on huono haavimiseen. Tällä kertaa kala pysyi kiinni ja niinhän sieltä loppujen lopuksi 41cm mittataimen vielä tuli. Ei ollut sekään iso, mutta aito taimen kuitenkin. Saipahan vielä jalokalafilettä illaksi.

Seuraavaksi olikin edessä pitkä ajomatka kotiin ja uusien kalareissujen suunnittelu. Ruunaa oli lievä pettymys, vaikka kontakteja hieman suurempiinkin kaloihin kuitenkin oli. Paikka on kuitenkin hienon näköinen, koskia riittää hyvin viikonlopun ajaksi koluta ja laavuja sekä muita taukopaikkoja löytyy varmasti riittävästi. Ja jos kalaa ei tule, löytyy syypää kuitenkin sieltä peilin puolelta, jos sinne vaan uskaltaa vilkaista..

-Band of Brothers

Luettu 936 kertaa

Reissussa mukana

Jata, pale

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
09.07.2008pokaOmpahan ollut ainakin äksöniä, vaikka jalokaloja ei hirveästi paukkunutkaan..
09.07.2008ykkönenNää Jatan rapsat on kyllä mainioita :)
21.07.2008T11MikaHyvää rapsaa taas. =) Näitä kelpaa lukea.
05.09.2008oppipoikaYhdessä kohdin on selvä virhe, käytit sanontaa "se taimen onneton pääsi irti" Ilman muuta se oli onnellinen.
Kaloja ei löytynyt