Kalastus - Kuokkalankosken kopaisu 30.05.2009

Kuokkalankosken kopaisu

Viime päivien uutiset koskelta olivat olleet sen verran positiivisia, että jälleen kerran täytyi lähteä katsomaan, saisiko loppukevään kaloja siiman päähän.

Kalastus aloitettiin tuttuun tapaan herralankoskelta, jossa näytti olevan aktiivisia kaloja liikkeellä paljon. Vähän väliä pinnassa näkyi lupaavia mulahduksia, kun suurehkot kalat söivät salakkaa pinnasta.

Melkein heti ensimmäisten heittojen aikana Jatan vaappuun tärppäsi pienen tuntuinen kala sillan edustalla olevan kiven takaa. Virrassa kala tuntui lupaavalta ja raskaalta, mutta pian kala paljastui kuitenkin selkälahnaksi.. Muita tapahtumia ei Herrala tarjonnut meille. Yksi kalastaja sai pienen kirjon ja toinen vielä pienemmän säyneen, jonka Jusse kävi ystävällisesti haavaamassa ylös.

Seuraavaksi siirryttiin rautatiesillankoskelle, jonka loppuliukuun keskityttiin erityisen tarkasti. Puolessa tunnissa ei saatu mitään tapahtumia, joten oli aika siirtyä eteenpäin.

Välikoskella ei onneksi ollut ketään, joten koski oli saanut olla hetken rauhassa. Tämä nostaa yleensä odotuksia huomattavasti. Ensimmäisen vartin oli aika hiljaista, kunnes sitten minun vaappuun tärähti keskivirrasta mukavankokoinen kala. Tiheärytmiset potkut paljastivat kalan kirjoloheksi, joka kohta hyppäsikin iloisesti puolen metrin korkeuteen. Väsytys jatkui hienosti ja kala laittoi ankarasti vastaan. Kala oli noin 2-kiloinen ja erityisen sähäkkä. Sitten kala syöksyi rantaveteen ja hyppäsi vielä ilmaan. Samalla suupielessä ollut vaappu lensi komeassa kaaressa irti.

Minun viimepäivien epäonni senkuin jatkui. Jättimäinen toutain oli irronnut toissapäivänä ja toinen kirjolohi sitä edellisenä..

Välikoski ei enempää tapahtumia tarjonnut ja laskeva aurinko ajoi kalastajat kuokkalankoskelle. Siellä hetken kalastuksen jälkeen puolestaan Jussen vaappua vietiin. Juoksin haavin kanssa auttamaan kalan nostossa. Noin kiloinen kirjolohi teki jo viimeisiä potkujaan rannassa, kun aloin haavaamaan kalaa. Noin 10cm ennen haavia kala kuitenkin irtosi ja jäi vielä hetkeksi pinnalle. Yritin haavata kalaa vielä siitä, mutta kala osui haavin kehikkoon ja potkaisi itsensä takaisin koskeen jättäen ainostaan komeat pyörteet kalastajien ihailtavaksi.

Jusse karjaisi vielä kalan perään ja ihmetteli että nytkö se Jatan huono tuuri on tarttunut häneenkin. Kuokkalankoskella siirryttiin eteenpäin kirjolohet mielessä. Hetken kalastelun jälkeen aivan vastarannan rantavedessä kävi karmea möyrähdys, kun toutaimeksi veikkaamamme kala kävi pinnassa. Sama toistui vartin aikana noin 7 kertaa. Viimein minulla petti pokka, keräsin kamat ja lähdin kiertämään sillalta kohti kalan pintomispaikkaa.

Heti kun pääsin vastarannalle siihen kohtaan, jossa kala oli käynyt pinnassa, möyrähti samassa kohdassa jälleen. Ruuvasin suosikkitoutainvaapun siiman päähän ja heitin vaapun hieman kalan pintomispaikan yläpuolelle ja uitin hiljalleen vaappua kalan oletettua paikkaa kohti. Kun vaappu pääsi kalan kohdalle, tärähti välittömästi! Nyt on iso toutain kiinni!, ajattelin kun kala syöksyi alavirtaan. Syöksy oli kuitenkin jotenkin ponneton ja pysähtyi jo 10m jälkeen. Kalalla oli kuitenkin painoa enemmän kuin toutaimilla yleensä. Aloin jo epäillä asiaa, kun kala käyttäytyi niin epätoutainmaisella tavalla. Kohta kala tuli pintaan ja näyttäytyi kokonaan. Hauki! Rekordihauki oli kiinni. Pieni toutainvaappu syvällä suussa eikä tietenkään mitään peruketta vaapun edessä. Vahva kuitusiima ratisi ilkeästi hauen hampaissa aina kun kala käänsi kylkeään.

Väsytys oli hieno ja kala oli voimakas. Noin 10min siima kesti ja kala alkoi jo tulemaan lähemmäksi. Olin kuitenkin jättänyt haavin Jusselle kirjolohivaaran takia, joten mitään nostoapua ei ollut saatavissa. Jussekin oli vastarannalla eikä ehtisi apuun enää. Sain kalan aivan rantaveteen puolen metrin päähän ja hauki näytti valtavalta matalassa vedessä. Hauki oli noin 8-kilon painoinen ja reilusti yli metrin kala. Puuttuva haavi alkoi syömään miestä ikävällä tavalla. Sitten mieleen muistui kalapihdit pakissa!

Pitelin kalaa yhdellä kädellä ja lähdin hakemaan pakista pihtejä. Kala oli jo aivan väsynyt ja välillä kävi jo kyljelläänkin. Uitin kalan aivan rantaveteen, liu´utin pihdit kalan alaleukaa vasten ja puristin ne lujasti yhteen ja aloin samalla vetämään haukea rannalle. Tässä vaiheessa hauki keräsi viimeiset voimansa ja potkaisi todella voimakkaasti. Pidit lipesivät tietysti otteestaan ja ainoastaan valtava määrä isoja hampaita tuli mukana. Samalla hauki pääsi tietenkin irti myös vaapusta. Nyt hauki oli ihmeissään rantavedessä, ja samalla minä hyppäsin hauen perään, sain vielä otteen hauen pyrstöstä, mutta hauki potkaisi taas eikä limaisessa hauessa pysynyt ote tälläkään kerralla. Hauki lipui vastustamattomasti takaisin koskeen.

Harvoin on kalareissulla ahdistanut yhtä paljon. Minun piti istua kivellä pitkä tovi, ennenkuin pystyin kalastusta jatkamaan. Olen pyytänyt isompaa haukea monia vuosia saamatta koskaan edes siiman päähän sellaista. Nyt kun se kerrankin oli kiinni niin se on toutaimenpyynnin sivutuotetta ja pikkuvaapussa kiinni, ei haavia, ei peruketta ei mitään.

Pettymys katkesi kuitenkin nopeasti kun rannan tuntumassa iso toutain möyräisi pinnassa. Ruuvasin parhaimman lohivaapun siiman päähän ja aloin heittelemään toutaimen pintomispaikkaan. Neljännellä heitolla tärähti. Nyt kala oli varmuudella toutain ja hieno väsytys saattoi alkaa. Kala väsyi kuitenkin nopeasti ja tuli rantaveteen aika kivuttomasti. Tämä kala pysyi myös kiinni loppuun asti, mikä oli aika hämmästyttävää tähän astisella tuurilla. Puntarissa toutain osoittautui tasan 2-kiloiseksi ja 60cm mittaiseksi turbosärjeksi. Kuvaamisen jälkeen kala päästettiin takaisin.

Noin vartti tästä tärähti keskivirrasta taas. Tällä kertaa toutain oli selvästi edellistä suurempi. 5 min väsytystä ja kala puntariin. Vaaka pysähtyi lukemiin 3,04 kg ja pituutta oli 69cm Hieno toutain.

Nyt alkoi jo tuntumaan että kalastusonni on kääntymässä täysin päinvastaiseksi kuin alkuillasta. Nimittäin hetken päästä illan jo pimetessä, noin tunti auringonlaskun jälkeen vaappuuni tärähti illan suurin toutain. Pitkä väsytys, kala puntariin ja reissun rekordi oli ylhäällä. 3,62kg toutain ja 71cm pitkä. Tämä kala oli haavoittunut niin pahasti, että kala oli pakko ottaa mukaan. Seuraavana päivänä kala fileoitiin ja paistettiin uunissa ja makoisaa oli. Kalaa tarjottiin myös naisväelle ja pelkästään kehuja tuli. "Eipä olisi uskonut että tätä voi syödä.."

Alkuyöstä ajeltiin kotiinpäin ja suunnittelimme jo uusia reissuja koskelle.. Toutaimia oli nyt koskessa mukavasti, seuraavaksi odotellaan kuhien pääparvia heittokäsi syyhyten.

Luettu 688 kertaa

Reissussa mukana

Jata, Jusse

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
01.06.2009oppipoika Nurinpäin käännettynä KALAJUTTUNA kertomusta olisi pitänyt, mutta loppukiri pelasti. Vähän harmittaakin kun itseltä se toutain on vielä saamatta. Toisaalta naurattaa, "kun tietää alkuretken tunteet"
01.06.2009ykkönenHarmi se Natotaimen :) Onnittelut Toutaimesta ja zemppiä muuhun kohellukseen.. Jatan tyyliin aivan huikea rapsa :) :)
02.06.2009EniZeiTuon kokoluokan hauet on kyllä jo aika harvinaisia, varsinkin tuollaisissa paikoissa.. Harmillinen juttu, kun se ei päässyt kameran eteen. Itse olen kans käyttänyt joskus pihtejä nostossa huonolla menestyksellä.. Komeita toutaimia kuitenkin!
03.06.2009JataKiitos, kyllä se vielä meikäläisellekin isompi natotaimen tärähtää joskus.. Mukava sitä oli pidellä ja nyt jälkikäteen jo hieman naurattaa!
03.06.2009JusseItseäni meinas jo vähän naurattaa Jatan komeat syöksyt hauen perään. Oli aika koominen näky.
Kaloja ei löytynyt