Näytä kirjoitukset

1. Kovan suosion teikäläisten keskuudessa näemmä saanut, täälläpäin vähän vähemmän arvostettu, mutta minun ehdoton ykkössuosikki kalani, vasemmassa nurkassa, vihreissä housuissa Esox "Hauki" Lucius! Arrrrrmoton kamppailija, osaa yllättää. Koskessa voimiaan keränneet parikiloiset ehkä parhaita, mahtavia syöksyjä kosket ylös alas, nopeat pyörähdykset ja hypyt. Pärskii vettä pinnalla, ja lentäny vesi on niinku lisähikeä väsytyksen aikana. Yksinkertaisesti - mahtava kala.

2. Taimen. Minun kalavesillä vähäinen, mutta yllättävä saaliskala. Yleensä kun näkee että siimaa repii taimen, alkaa siinä jännät paikat, pysyykö kiinni - eikö pysy...

3. Ahven - Se jokin sinulla on. Savukalojen parhaimmistoa, mielenkiintoinen kalastettava. Syö vaikka kumisaappaaseen mutta silti parvet pitää löytää ja osata tarjota sitä parasta. Jigauskalana mahtava.

4. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Paras yllättäjä, erikoinen taistelija. Oikeassa nurkassa, hopeisissa housuissa, Säyne! Pysyy pohjan tuntumassa ja iso säynävä kyllä tietää että paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa. Saa vavan taipumaan!

Kalamiehet on ehkä kovimpia miehiä valehtelemmaan. Siksipä mejän maine ei ookkaa kovin luottamuksellisimmasta päästä, vaikka tätä vanhan kansan perinnettä ei kylyvetä niinku ennen, vaan nykykalastajat koittaa parantaa kalamiesten mainetta. Mutta avvauvuttaan nyt vielä kerran, ja valehellaan oikeinnii urakalla, valehellaan niin että meille nauraa harakathi!

Vaikka valehella piti ni seuraavat tappaukset on täyttä totta...

- Muutama talavi takaperin iskukoukussa oli nii juluma hauki että sitä talavi syötiin ja laskettiin kevväällä takasi kutemaan.

- Setäukolla oli verkoissa vähän isompi, ku se kävi tukkivinssin sille lyömässä leukapieliin ja viistoista metriä veti rantaan eikä siltikää näkyny vasta ku rintaevät.

Seittemättätoista kessää kahtelen.

Derbi X-race vm. 04 palavelee ja tullee palavelemmaan. Armoa ei anneta ja kahessa kesässä kerenny tulla reilu 20 tkm. Onhan se mopo ja laiska mutta varma ja luja ja pääsee huonompiahi reittejä..
Joskus harvakseltaan tullee kulettua myös rattorilla, Valmet 365 vm 97 ja ainoa toimiva kaiutin huutaa ku syötävä joka matkalla...

Pittää nyt kysyä ku tämmönen aihe löyty että mikä se on ahvenella vaivana jos sillä keskellä päätä kasvaa vajaa sentin "Kasvain". Näytti aika etovalta, kala muuten terveen oloinen. Möykky veresti ja haittasi varmasti eloa koska meni osin toisen silmän päälle. Ahven pääsi päiviltään heti ylösnoston jäläkeen ja tieteelliset tutkimukset näytti että möykky kalan päässä oli kohtuullisen kova, huomattavasti esim. lihaa kovempi.

Harjus mato-ongella, semmonen peukalon mittanen tappi. Itehän tosin luulin säreksi, mutta isäukko sen sitte tunnisti harriksi. Onkait siitähi kerenny aikaa valua.

Ensinnähhii Ahven/kupari rofessori.
Vaappuna ehottomasti joku tunnistamaton, siniselekänen ja oranssikylykinen matalalla uiva kymmensenttinen.
Meppsin kuparilippa on kans ollu mahoton ahvenlippa.
Reflex redejä on ollu usiampi, ja ovatpa kyllä uponneetki.
Viimenen muttei varmasti vähäsin - ja ehoton kalapakin täyte on hologrammilippa.

Haukihan on kyllä niin pöljä kala että vaikka saappaan nakkaa järveen ni purree kiinni.. Vaan kyllä mitä omasta pakista löytyy ni parraiten varmasti on pyytäny ahvenen/kuparin värinen helemirofessori. Toinen hyvin kelevannu on hologrammilippa. Mutta näittenki yli mennee ite kuparilevystä peltisaksilla leikattu ja pyöriäpäisellä vasaralla muotoon hakattu lusikka, jos ei tullu ryönää ni tuli hauki.

Joskus on ahven napannu ilimasta ku keskellä koskea seisoin juluman kiven päällä ja tupakille ruvetessa laiton vavan kiven päälle lojumaan. Uistin oli joku reilu viis senttiä veenpinnasta ilimassa ja ahvena päätti kokkeilla onneasa. Hätähän siinä meinasi tulla ettei vie vappaa mennessään. Ja uistimen virkaahi tais toimittaa julumankokonen Toby.

Sammaan tyyliin olin saaha minähii hauen niinku avvausviestissä sanottiin, kala iski kiinni ja veti niinku pöljä. Aikasa ku sen kans tappeli ni suosiollahan se ylös tuli. Oli siinä ihmetteleminen ku puolikilonen hauenpoika veti niin mahoton mutta lähempi kahtelu näytti että nahka oli vettäyny rullalle kidusten likeltä melekein pyrstöön asti ja pitihän se hauki päästää pois päiviltä. Ruumiinavvauksessa selevisi että hampaanjälet ulottu sisäkalluihin asti. Olis se ollu eri mukava nähä minkäkokonen körmy siellä kävi kiinni.

Ja kerran porukalla ku olimma vetouistellessa ni pikkusen turhan likellä pohjaa uineen vaapun koukkuun oli tarttunu simpukka. Siinä sitä oli ihimettelemistä ja kuvahi siitä pitäs vissiin olla olemassa.