|
Moi!
Ravustusmuotoja on monta. Kaikkia voi harrastaa samaan aikaan.
1. Tikku l. syöttitikku, mihin on lävistetty kalan pala ja koetaan usein. Mukaan haavi, ämpäri ja taskulamppu. Huomaa, että ennen valon sytyttämistä sinulla on hyvä ote haavista - valmiina nappaamaan - haavi on jo hieman vedessä "osittain" -> valo päälle ja kauho syötille tulleet ravut haaviin takaa päin, koska rapu pakenee taaksepäin katsoen valoa. Kokeneet ravustajat pitävät vain haavia vedessä pohjassa ja odottavat, kun valon syttymisen jälkeen rapu itsetään peruuttaa haaviin.
2. Lipparavustus. Lippa on kuin merta, ilman päällystä. siinä on verkosta punottu pohja ja pienet reunat, jotka nousevat ylös, kun ylempään reunukseen kiinnitetyt langat kiristyvät l. lippaa nostetaan vedestä. Lippaa kokiessa ei pidä katsoa lampulla onko lipassa rapuja, koska silloin ne pakenevat. Lippa ylös ja ravut ämpäriin. Lipan keskiosaan kiinnitetään syötti kalastajalangalla.
3. Mertaravustus. Lasketaan perineisiä matalia mertoja veteen. Läh. matalikolle ja syviin joen uomiin. Kokeminen sama, kuin lipalla. Kokemisväli n. yksi tunti.
4. Putkimerta soveltuu koko yön kestävään ravustukseen, kuten Jussi edellä mainitsi merta jorpakkoon illalla ja kokemaan aamulla. Oikea kokemisväli olisi kuitenkin n. 2h.
Mielestäni ravustus on sitä, että olet itse paikalla, kun merratkin on vedessä. Tulee vähän teollinen vaikutelma, jos viet merrat ilalla veteen ja koet vasta seuraavana päivänä.
Vähän sama meininki tuntuu olevan myös hirven metsästyksessä, osa väestä ajaa hirven eteesi, että voit lahdata sen. Mielestäni oikea meininki olisi se, että Sinä vs. Hirvi. Olet yksin tai kaverin kanssa metsällä - ilman ajomiehiä - ja yrität saada Hirven. Se on mielestäni metsästystä. Silloin sillä Hirvelläkin on mahdollisuus.
Palatakseni ravustukseen on putkimerran parhaimpia ominaisuuksia syvien järvikohteiden pyynti. Niihin ei perinteiset merrat kykene. Rapu pakenee merrasta syötyään.
Perinteisissäki merroissa on eroja. Nekin voidaan luokitella syviin ja mataliin mertoihin. Esim. Ojalla ravustettaessa matala l. nielusta pohjaan < 10 cm merta on koettava huomattavasti useammin, kuin ns. syvä merta. Syvämerta on huomattavasti korkeampi, kuin matala. Syvää mertaa suosittelen esim. ojan loppupään heinikkoisille kohdille [en kivikkoon]. Sieltä löytyvät ne ojan suurimmat "Hummerit".
Toki ojan kivikkoisellakin osuudella on isoa rapua, mutta enimmäkseen juuri sen alamitan täyttävää omaan käyttöön tarkoitettua rapua. Yleisesti ottaen on kivikkoinen nopeavirtaavainen oja mielekkäämpi vaihtoehto ravustukselle, kuin syvä heinikko, koska saalisvarmuus on siellä parempi. "Hummeria" pyydettäessä heinikosta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja saaliin epävarmuuden hyväksymistä, mitä yö voi mukanaan tuoda.
Yölliselle seikkailulle kannattaa ottaa mukaan lämpimiä vaatteita - päivä lämmin, yö kylmä -. Kunnon eväät ja kaffetta, kruuna koko yön. Varaparistot reppuun ja repun sivutaskuun käsiase vihaisen maanomistajan pysäyttämiseen.... Ei vaiskaan jätetään pyssy pois, koska me olemme tietysti jo aiemmin tiedustelleet maanomistajalta lupaa käyttään hänen maitaan tämän todella jännittävän ja mielenkiintoisen harrastuksen mahdollistamiseksi.
Ja vielä terveiset Jussille. Jääkiekko on hieno laji. Ei se tapa. Sattuu vaan perkeleesti.
|
