Kieltämättä tuossa on taas mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin, mikä nyt on enemmän sääntö, kuin poikkeus kun kalastuslaki on kyseessä. Lakiin tuota koski- ja virtapaikan määritelmää ei ole kirjattu, mutta alueviranomaisten (ELY) lippusista tuollainen määritelmä löytyy. Tämän "tulkinta ongelman" takiahan on joskus esitelty ajatusta, että
Lohi- ja siikapitoisten jokien koski- ja virtapaikat muutetaan muotoon
Lohi- ja siikapitoisten joet. Eli toisinsanoen onkiminen ja pilkkiminen kielletään koko joessa, lukuunottamatta selkeitä suvantoja eli lampi- ja järviosuuksia.
MÄÄRITELMÄ:
Koskessa veden pinta on selvästi kalteva, vesisyvyys on suhteellisen matala, aallot ovat erikokoisia ja epäsäännöllisiä, veden pinta pyörteilee ja virtaus aiheuttaa kohisevan äänen. Koskipaikat on yleensä merkitty peruskarttoihin omalla painetulla tunnusmerkillä. Nämä peruskartat ovat nähtävissä Vaasan maaseutuelinkeinopiirissä. Virtapaikassa veden pinta on kalteva, vesi virtaa silminnähtävästi, virtaussuunta pysyy samana tuulista riippumatta ja jää on talvisin heikkoa tai alue on sulana. Kosken ylä- ja alapuolista osuutta voidaan pitää virtapaikkana.
LähdeKeski-Suomen ELYllä on myös lippunen, jossa on listattu koko heidän alueen ko. paikat. Sieltä löytyy myös määritelmä näille paikoille.
LOHI- JA SIIKAPITOISTEN VESISTÖJEN KOSKI- JA VIRTAPAIKAT KESKI-SUOMESSA