Päijänteellä

[köljä]

Päijänne on haukivetenä uistelun kannalta huonohko. Isoja haukia tosin löytyy keskikesällä selkäkarien kupeilta. Vaappuina olen käyttänyt Nilsua sekä Rapala-magnumia, jotka sukeltavat hieman syvemmälle. Olenkin keskittynyt pääasiassa kuhauisteluun, nimittäin siinä päijänne on loistava paikka. Vanhanselän - Saviselän kulmilla tarjoilen puna-keltaista Jesseä, sekä ruskeaa jatkonilsua ja saalista tulee mukavasti joskus jopa alkuillasta. Paras aika on kylläkin auringonlaskun jälkeen. Saaliskuhien koko on yleensä 700g - 1,5 kg, mutta joskus iskee sellaisiakin, että kalakavereitakin on lähestyttävä oikein kuvan kanssa.javascript:void(0);

[Satunnaiskalastaja]

1.3 aamulla kahdeksan jälkeen Päijänteen jäille. Matkaan potkukelkalla, sillä lumettomat peilijäät soivat loistavan kelkkakelin ja mahdollistivat mukavan liikuntakierroksen. Yöllä oli pakastanut hieman ja tämä sai jäät soimaan. Tiheään kuului tiu, tiu, tiUU, Tiu, ja välistä vahvempi Krompstiuu. Muutaman kerran selällä myös mahtavana stereovaikutelmana WROOOOOOM.tätä jatkui pitkin päivää, ja nyt vieläkin iltasella ulkona kuulee kuinka jäät läheisellä selällä soivat. Ensimmäinen reikä matkalla n. 8 metrin monttuun, jota ympäröi korkeintaan 5 m syvyys. Tyhjää.
Suuntaan erään pikkusaaren nurkalle; matkalla yksi reikä tasaiselle 5 m alueelle, josta ei nypäystäkään. Kairaan saaren tyveen n. 4.5 metrin syvyiseen kohtaan josta pohja nousee nopeasti kahteen metriin. Tasuri uimaan. Ensimmäiseen kahteen minuuttiin ei tapahdu mitään, sitten pieni tökkäisy saa kalastajan keskittymään. Pientä ahventa alkaa nousta. Ei kiivaaseen tahtiin, muttei kovin harvaankaan. Kun tusina alle vaaksan mittaisia on noussut, kairran kaksi uutta reikää lähistölle, toisen matalampaan, toisen syvempään. Kummastakaan ei mitään. Missähän paistiahvenet luuraavat?
Seuraavaksi kohteeksi kilometrin päässä oleva selkäkarikko, jonka toisella puolella on viitisentoista metriä, toisella 4..5 metriä syvää. Matkalla kopaisen kolme reikää eräästä rinteestä 6..12 metrin syvyydeltä - näistä ei mitään. Selkäkarin ympärille teen viisi reikää ja päätän kiertää syvästä matalaan värikoukkupystyllä. Keskimmäisestä reiästä pikkuahven. Vaihdan pieneen tasuriin ja kierrän riät toiseen suuntaan. Jälleen pikkuahven keskimmäisestä. Syvänpään reiän kokeilen vielä morrilla eri vesikerroksista.
Keli mitä loistavin, aurinko paistaa ja kevyt etelätuuli puhaltelee selkään. Kyllä tästä nauttii.
Jatkan - nyt kun kulku on kevyttä - alueille, joilla en ole käynyt aiemmin, kokeilen muutaman selkäpakan ja joiltakin rannoilta. Heikkoa on. Pariin otteeseen jään matalampaan paikkaan nostelemaan ahvenen sinttejä, mutta filekokoa ei löydy.
Hiljalleen alkaa retki kiertyä takaisin kotikonnuja kohti, hieman toiselta suunnalta kuin tulomatka. Isompi kala täysin hukassa, syvästä ei tule kuin muutama yksittäinen ahvenen tirri.
Vaikutelmaksi jäi että iltapäivää kohden syönti väheni. Harvinaista oli myös ettei yhtäkään haukitärppiä sattunut kohdalle, vaikka tasureita enimmäkseen uittelin - ne kun ikäänkuin kuuluvat asiaan näillä vesillä.
Summarum. Hieno reissu, vaikkei pakkiin tullutkaan mitään.

[Satunnaiskalastaja]

Sunnuntaiaamu valkeni hieman pakkasen puolella pienen 2..5 m/s tuulen puhallellessa milloin mistäkin suunnasta. Yön aikana pilvipeite oli langennut ylle eikä eilisestä auringonpaisteesta ollut tietokaan. Aavistuksen verran hienoa lumikidettä oli ilmassa ja laskeutunut uhuelti jäälle. Ilmanpaine oli heilastanut 5 hPA alaspäin eilisistä lukemista. Mahtaako tämä laukaista syönnin, aprikoin lastatessani kairan ja pilkkireppoun potkukelkkaan.
Suuntasin eri paikoille kuin edellispäivänä. Ensimmäinen kohde oli laajahko 10..15 metrin syvänne eräällä lahdella. Aloitin reunamalta noin 10 m vedestä, josta nousikin pari pikkuahventa. Siirryin syvempään 13 metrin veteen. Kun pilkki tapasi pohjan ja nostin sitä hieman, niin ensimmäinen tälli tuli välittömästi - parin hehtogramman ahven. Pilkki takaisin ja muutama veto. Tärppi ja jo nostaessa tunsi sen olevan tuskin vaaksan mittainen. Siltä kuitenkin niskat nurin jos vaikka silmiä tarvitsisi syötiksi.
Sitten sai heilutella hetken, kunnes jälleen tuntui paistiahventärpiltä. Tämä kuitenkin irtosi parin metrin noston jälkeen. Kokeilin vielä hetken ilman tapahtunia ja siirryin vielä hieman syvempään. Siitä nuosikin ensin pari pikkuahventa ja sitten yksi paistikas, jonka jälkeen reikä hiljeni.
Seuraavaksi suunnistin erään salmen suulle, jossa pohja viettää hyvin loivasti. Heti ensimmäinen reikä alkoi suoltaa ahventa - enimmäkseen pientä, mutta noin joka viidennen kelpuutin pussiin. Kun pussi alkoi tuntua sopivan painavalta, päätin tutkailla muita maastoja. Lähiympäristöön kairasin neljä reikää, joissa ei tuntunut suurempaa eloa olevan.
Jatkoin matkaa testaamaan erään vedenalisen kalliojyrkänteen, jossa on lyhyellä matkalla noin kymmenen metrin pudotus. Siellä ei tuntunut ahventa olevan, mutta penkan päältä tälläsi vajaan kilon hauki, joka olikin sangen pirteä väsytettävä. Kun ahventa kerran oli jo tarpeeksi kyydissä, niin päästin hauen takaisin. Poikkesin vielä eräällä matalikolla, jolta ei löytynyt elämää.
Paluumatkalla päätin vielä nopeasti kopaista kertaalleen salmensuun ottireiän sekä alkumatkan syvänteen molemmat. Näistä tulikin vielä yhteensä kaksi pakkiin kelpuutettavaa ahventa. 
Tällaista tällä kertaa.

[elmex]

Käy katsoo mun profiili! Päijänteeltä saa kyllä kalaa jos tietää mitä tekee.perimätiedosta ei kylläkään ole haittaa. Paras vaappu on 9 tai7 cm muikun värinen Rapala original. Tyynelle kelille ehdoton ykkönen on 5cm Rapala skitter pop

[Satunnaiskalastaja]

Täällähän onkin lahden poukamissa sentin parin teräsjää aivan yllätyksekseni.