AFTMA-luokitus

Kalustoviidakon selventämiseen on kehitetty nykyisin käytettävä AFTMA-luokitus, jonka kirjainlyhenne tulee sanoista:American Fishing Tacle Manufactures Association. Nykyluokitus perustuu siiman painoon. AFTMA-luokka huomioi perhosiiman ensimmäisten 9,1 metrin painon, johon ei lueta mukaan siiman 60 sentin pituista tasapaksua kärkeä. Pituus on valittu siksi, että se vastaa keskimääräistä heittopituutta normaalitilanteissa. Paino ilmoitetaan graaneina. Yksi graani on noin 0,065grammaa. Näin on saatu aikaan järjestelmä, jolla eri tuotteista voi luokituksen perusteella valita yhteensopivat osat. Saman luokan kela, vapa ja siima muodostavat suurella todennäköisyydellä tasapainoisen ja toimivan yhdistelmän.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että valmistajan tuotteeseen laittama AFTMA-luokitus ei aina osu kohdalleen. Vallankaan kelavalmistajien ilmoittamia siimatilavuuksia ei pidä sokeasti uskoa. Usein ilmoitettu pohjasiiman määrä ja ohjekirjan mukainen siima ei sovikaan puolalle luvatusti. Tilavuus on mahdollisesti mitattu tehtaalla valmistajan omilla siimoilla, jotka voivat poiketa paksuudeltaan muista. Myös puolauskireys vaikuttaa.

AFTMA-luokan avulla voidaan antaa suuntaa-antava suositus myös vavan soveliaimmasta käyttötarkoituksesta. Toki kalastajissa on aina niitä, jotka kulkevat omia teitään. Jotkut onkivat kaiken varalta harjusta järeällä vavalla, jos vesistössä esiintyy kookasta taimenta tai pyytävät lohta lyhyellä ja hentoisella purokäyttöön tarkoitetulla "leikkikalulla". yleisimmin käytössä on varmaan luokat 2-10, mutta tarjolla on myös sekä raskaampia sekä kevyempiä luokkia. Perhokalastuksen luokitukset voidaan jakaa karkeasti olosuhteiden mukaan.
Luokat 1-2: Kaikkein kevein puro-,järvi-ja jokikalastus.
Luokat 3-4: Puro-, kevyt koski- ja järvikalastus.
Luokat 5-7: Normaali koski- ja järvikalastus.
Luokat 8-12:Raskas joki-,rannikko- ja merikalastus.

Yllä oleva teksti lainattu kirjasta "Perhokalastus, tekniikat ja sidonta".