Haukiraportteja 2015

[fisustaja92]

Tänään pitkän tauon jälkeen haukikeikka kun kaveri kysyi keulaan. Kappaleet jäi alle kymppiin eikä tapahtumillakaan juhlittu. Kala sieltä ja seuraava jostain. Kaverille 10,5 ja 7,6kg ja yksi oli silmäpunnittu +kutonen jos en väärin muista. Ei nostettu turhaan vedestä mutta sopivan kokoinen kyllä. Kaikki isot olivat varsin hyvälihaisia/-kuntoisia. Itse jäin vähän väliä paitsioon kun jigikikat tuli selkäytimestä joten keskityin levää irrottamaan. Lämpötila ei tainnut missään vaiheessa olla plussalla ja ennen hämärää lahti alkoi jäätymään. Oma isoin jäi nelosen tietämille.

[Koukkuk]

Syyskuun viimeisellä viikolla starttailin leikkimielistä viehetestiä pienpajojen vieheillä, josta edellä jo jotain tarinaa. Nyt jatkuu osa 2/5 (tai enemmän, riippuu miten kausi jatkuu)
Erittäin mukava haukisyksy on edennyt niin kovaa vauhtia, ettei ole ehtinyt paljon vanhaa hidasta läppäriä starttailla, saatika sillä mitään rapsoja kirjoittamaan. Kuitekin elämässä, kun on muutakin kuin kalastus, vaikka äkkiseltään voisi muuta luulla. Nyt on aika avautua: 20.23.26 ja 27 lokakuuta.

20. päivä alkoi mukavasti, kun heti ekasta paikasta alkoi tulla tilanteita tasaiseen tahtiin. Tietysti ei mitään erityista, eikä varsinkaan mitään isoa kehuhaukea kuvattavaksi asti. Esko Palhon Pisara-jerkkiin monta varovaista pusua puikoilta, jotka eivät tarttuneet. Kovan yrityksen jälkeen vihdoin kuitenkin pienellä puikolla peli auki. Seuraavaksi siiman päähän Petri Kuokkasen valmistama Pumu-spinneri, johon heti räpsyjä, muttei tartutuksia. Parhaana yrittäjänä noin vitosen kala, joka kävi aivan veneen vieressä yrittämässä mutta ei.. muutama paikkoheitto ei antanut femmaa, vaan vain kiloisen pulikan vapautettavaksi. Päivän viimeisestä spotista vielä Nastyyn vajaa kakkonen irroitukseen.

23. päivä oli aiemmin sovittu Antero Anonyymin kanssa, että mennään ja haetaan metriset mitalle. No niin tehtiin ja vesillä meille selvis, ettei tuo olekkaan niin selkeä homma mitä "kipparikokouksessa" oli aiemmin puhuttu. Antero nimittäin useista kielloista huolimatta veti Norssi Busalla peruspuikkoa irroitukseen aivan solkenaan.. 7kpl (siis meidän mittapuulla solkenaan). Innokaana Busterilla kalastajana olin jo joitain värejä päivän aikana siimassa käyttänyt, vaan pelin juoni ei ollut minulle auennut. Aurinkokin alkoi pilkottamaan ja se oli jo laskemassakin kun kurvattiin erääseen "Metrimutkaan". Vaihdoin Rami-omavärin siimaan ja uittoon... Vesi kuohui, kun sataseiska haki raivokkaasti Busan miltei pinnasta ja näytti sille kuka on tuon mutkan "the mama" ja veti kolme kymmenmetrin syöksyä peräjälkeen ja lisäksi ne perus yritykset sukeltaa veneen alle sekä viedä siima potkuriin. Vihdoin kala haaviin, irrotukseen, mitalle, kuviin ja vapautukseen. Tuossa kohdassa Anteron naama venähti, että miten minä aina paikkaan päivän paremmalla kalalla? Minua nauratti ja sanoin, -otetaan tuosta vierestä sulle myös... Näin tehtiin ja keulis noukki Norssilla myös metriluokan fisun ysikasin. Syksyn syönti oli selkeästi alkanut.. Oli hyvä palata kotiin.

Niinpä houkuttelin Joosen 26. päivä vesille, vaikka oli luvattu navakkaa tuulta. Eikä turhaan ekasta paikasta keulis nosti heti Rami-Busalla pari kalaa ja seuraavassa kolmannen. Tähän totesin huumorilla Busan olevan puikkariviehe ja minä heittäisin hieman kookkaampaa kumia suurhauen toivossa. Kimmo Keskitalon valmistamaa Nasty Crawleria. No seuraavassa kolossa Häröväristä Nastyy vietiin urakalla satakakkosen suurhauen toimesta. Hyvä, koska 300 m. myöhemmin toinen samanmoinen metrimake vääntää Kalatuskeitaasta hankitun Savan MPP:n ->150 todella mutkalle. Perus fiilistelyt keulikselle, että jo toinen mukava kala samaan reisuun, niin otetaan se huolella myös haaviin, kuten edellinenkin. Näin tehtiin ja siinä hyvin onnistuttiinkin. Hiukan hymyilytti pönötellä, kun jo toinen metrikäs samaan reissuun, Jooseakin hieman ihmetytti. Jatkoimme rekausta vielä 200 metriä siirtyen jo selkeästi syvän veden laidalle sekä melkein tyyneen paikkaan evästämään. Toki tuo tyyni poukama piti kopasta ensin ja mitata sen asukki, joka oli myös suurhauen mitan täyttävä 104cm. Oli jo todella vaikeeta pitää pokkaa pönössä. Kolme metrikästä peräjälkeen Häröväriseen Nastyyn antoi kovan luoton seuraavalle päivälle.

27. päivä oli sovittu, että Herkkumunkkimies Kai Appelberg saapuu keulaan ja paneudutaan yhdessä lähivesien kalastukseen. Näin tehtiinkin ja keulis nenätti kipparia 10-3 Kain paras oli komia 98cm ja minä yritin vastatata huutoon femman kalalla, joka riuhtoi lukon auki sillä seurauksella, että Nasty Härö, jolla edellisessä reissussa olin onnistunut, painui pohjaan. Vaivuin syvään ahdistukseen. Oli aika vaihtaa paikkaa, tuuliseen syvän reunaan, josta Kai tartutti vielä muutaman kalan irrotukseen. Päivä oli onnistunut ja niinpä päätimme palata "ajoissa" ja valoisassa rantaan.

-Koukkuk

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[Koukkuk]

Syyskuun viimeisellä viikolla starttailin leikkimielistä viehetestiä pienpajojen vieheillä, josta edellä jo jotain tarinaa.
Nyt jatkuu osa 3/6.

29. lokakuuta sekä 3. ja 5. marraskuuta.
29. lokakuuta Janne Jassu Sainio onnistui järjestämään duunit niin, että päästiin yhdessä vesille kumeja testaamaan. Viime reissujen onnistumiset antoi odottaa vaikka mitä. Taaskin heti ekasta paikasta Janne onnistui koukuttamaan kolmosen kiilapään Martin Harjunpään valmistamalla liilaselkäisellä MGumilla, jonka nimesin heti Automaalariväriksi.
Muutaman heiton jälkeen Jannen Kalastuskeitaasta hankittu muskievapa niiaa tiukkaan ja potentiaali metrikäs käy puremassa Pumuväristä suurhaukiviehettä Nasty Crawleria. Harmituksen määrä karkuutuksesta oli keulassa valtava. Seuraavan siirtymän jälkeen sama kuvio, tällä kerralla vieheenä MGummi värissä Härö! Tilanteessa Gummista tippuu häntä. Se käytiin noukkimassa tyngän reunasta ja liitettiin myöhemmin sulattamalla takaisin runkoon ja MG oli taas kuin uusi. Loppupäivä olikin melko vaikeaa, kun kalaa ei kuulunut... Saavuttiin erääseen ennestään tuttuun pooliin, jossa kipparin Nasty sai runtua 7,4 kg metrimakelta sekä perus puikkarilta. Päivä tuntui osaltani jo ihan mukavalta ja kun iltakin alkoi jo hämärtyä, niin suunnattiin kohti kotia ja sovittiin, että otetaan heti uusiksi, kun vain mahdollista ja tavoitellaan Jannellekin uutta ennätyshaukea.

3. marraskuuta alkaa samoin kun niin usein ennenkin. Ekassa paikassa keulis kuvauttaa kolmeplussaa, joopa joo taaskin MG:n värissä Härö! Siirtymän jälkeen kipparin vapaa taivuttaa 4,3/88, joka erehtyi myös Nasty Crawler Häröön ) No, mutta mutta... Jannehan asentaa myös Nastyn siimaan Pumuvärissä ja kopaisee seuraavasta lahdukasta kuin malliksi kaksi 90 cm haukea.. Oli taas hienoa olla vesillä mukavassa seurassa ja fiilistellä onnistunutta kalapäivää. No niitä ennätyksiä ei rikottu...

5. päivä oli muutamien sattumien summa ja siten mp. teemana oli kalastaa Härövärillä parin tunnin iltapisto Martinin kanssa sekä testailla hänen uusia MGummeja. Ja näin myös tehtiin, paitsi kalastusta olikin lopulta vain tunti  

Kohta osa 4/6

-Koukkuk   

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[Koukkuk]

...jatkuu osa 4/6.

6. marraskuuta lähdettiin taas etsimään Antero Anonyymin kanssa metrikkäitä. Minä hain lisäksi revanssia edellisestä Häröreissusta, joka ei mennyt ihan toivotusti. Eikä tämäkään alkanut kovin häävisti. Häröväriseen Nastyyn kala merkkaa ja  Antero ryöstää tuon kolmosen mitalle. Pitkään taas nyittiin tyhjää, kunnes aivan yllättäen minun Härö C437 shallow Busaa imutetaan vähän runsaammalla kädellä. Kovaa vääntöä matalassa kolossa kaislan väleissä, mutta onneksi saatiin kala haaviin, mitalle ja rasti ruutuun, suurhauki. Kalaa etsittiin myös hieman syvemmältäkin, josta puikkarin tärppi  JV Elukka jigiin, jonka valmistaja on muuten Jussi Vastamäki. Siirtymä seuraavaan koloon, josta ykkösellä punkero viispuolkki kuviin. Tuossa kolossa olikin muutama muukin pienempi kontakti. Taaskin keula veti tuplasti enemmän kalaa kuin kippari

10. päivä lähdettiin ilman painetta hakemaan Joosen enkkahaukea. Ei onnistuttu, mutta kivaa oli siihen asti, kunnes illan viimeisessä paikassa kipparille tärähti. Tällä kerralla Nastyn väri minullakin oli Pumu.  Komensin keuliksen ottamaan haavin esiin... No, mutta tämä metrikäs karkasi jo ennen kuin haavi oli edes ehditty avaamaan. Keulikselle mitattiin yksi kolmonen ja minulle alle kiloinen, joka uhitteli Jion Long-T:lle. Lisäksi sain hyvän töksyn Pisarajerkkiin sekä RajuRosvoon. Leppoisa päivä vesillä. Harvoin karanneet harmittaa mitenkään erityisesti, mutta nyt hetken meinas.

12. päivä oli sovittu Toveri Tuntemattoman kanssa, että lähdetään kalalle ja tsekataan meikäläisen kotivedet. Näin tehtiin ja liikkeelle lähdettiin aamuhämärissä. Kruisittiin ekaan paikkaan ja ihmeteltiin, että missä kalat? Kalat olivat hukassa tai ei kai ne hukassa olleet, eivät vaan olleet purulla. Päivä kun kirkastui, niin alkoi fisut napsimaan ja tuplatärppi oli tosiasia. Muutamia kaloja sieltä täältä ja paremmat pyörteet Nastyyn.. tuo isomus ei antanut uutta tilaisuutta. Sen sijaan Nasty imaisi 45 senttisen kalan!!
Pieni siirtymä lahdukkaan, jossa oletin olevan kalaa ja siellähän se hikimetri odotti, että mitä hänelle tarjotaan. No tarjottiin Busan C 006 Grey shadow ja sehän kelpas heti. Tuli hyvä fiilis onnistumisesta. Hetken päästä keulis myös ilmoitti hieman paremman fisun purreen hänen Punapääkumiin.
Ja olihan se toki suurhauki, mutta vain 114 cm Jätti saatiin mukavasti haavittua, kuvattua ja vapautettua, kuten yleensä on tapana näiden isompien kanssa tehdä. Spottia piti vielä hieman pommittaa, mutta tuloksetta... Oli palattava pimeän alta hyvin mielin kotiin.  Autossa jo suunniteltiin uusia reissuja, olihan syytä olettaa, että uusien paikkojen potentiaalia ei vielä oltu täysin osattu hyödyntää...

Lisää tarinaa ehkä jo huomenna..

-Koukkuk

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[Koukkuk]

Syyskuussa alkanut kalastus pienpajojen vieheillä jatkuu osassa 5/6.

14. päivä lähdettiin Jannen kanssa kovin odotuksin liikkeelle. Hiljaista piteli. Liekkö syynä tällä kerralla navakka pohjoistuuli. Useita spotteja heitettiin ja tyhjää pyydettiin. Keulassa alkoi jo nurina, että taas kun on vaikeaa, niin kohta kippari rykäsee päivän ainoan kalan. Kippari kohta rykäsikin... Ei mitään jäätävää mörssäriä, vaan alle kiloisen puikon Busterin Hot pikellä (C 202). Peli saatiin auki ja sitten keskityttiin täysillä saamaan Jannellekin kohdekala. Vaikeaa piti, eikä tapahtumia tullut. Tuuli oli jo hieman laantumaan päin ja päätimme suunnata eräälle minulle entuudestaan tutulle ja tylsälle kaislanpätkälle "hakemaan" keulikselle sitä avauskalaa. Tuuli oli tähänkin paikkaan edelleen kovaa ja kuljetti venettä vauhdilla, välillä jopa niin kovaa, että heittojen tarkkuus tuppasi keulatuhdolla taiteilevaa hauenkalastajaa häiritsemään. Niin kävikin, että keulasta lähtenyt heitto osui aivan samaan renkaaseen, johon olin juuri heittänyt Busan. Jerkkasimme uisteet veneen viereen ja aivan siinä vieressä iski minun Hot pikeen noin kutonen, antaen kelpo tilanteet. Tämä mamma sattui olemaan erityisen kiireisellä menopäällä ja samalla piti saada venettä ulommas rannasta. Vaivoin onnistuimme tehtävässämme saada tilanne haltuun ja lopulta haavissa oli irroitettavana 9,3 kg suurhauki. Kalasta nopeat mitat ja pönöt, jonka jälkeen pirteän kalan vapautus. Hetki vielä ennen kotiin paluuta heiteltiin ja spekuloitiin, että miten se taas osuikin kipparille... lopputulema oli... Sattumaa.

16. päivä lähdettiin paikkaamaan Jannen edellistä pettymystä. Eka sisäpooli oli tyhjä ja edustaakin saatiin pitkään kalastaa, kunnes Esko Palhon valmistamaa Pisarajerkkiä naukkasi kolmeplussa. Keulassa alkoi taas nurina, että joko se taas alkaa... Ei alkanut, vaan heti seuraavassa kolossa keulis yhytti perushauen tummalla kumilla. Perus fisuja saatiin pitkin päivää ja silti kalan saantu tuntui nihkeältä. Kunnes Janne päätti eräässä kaislassa heittää joka toisen kaislaan ja joka toisen ulos. Siis soveltaa Hauenkalastajat ryhmästä saatula vinkkejä. No, sieltä ulkoa sitten tärähti hieman paremmin. Keuliksella oli hetken epätodellinen fiilis ja tutina, olisiko suurhauki ja ehkä jopa ennätyshauki tulossa. Suht iisin väsyttelyn jälkeen haavissa komeili hyvin syönyt 107 cm 8,9 kg syysmamma odottaen kuvausta. Nopeiden pönötysten jälkeen kala tavanmukaan vapautettiin pirteänä takaisin elementtiinsä... Fiilis oli molemmilla katossa. Onnistuttiinhan siinä, mitä oltiin niin kovasti yritetty. Vielä parhaimmat onnittelut Jannelle ennätyshauesta. Jaa juu ja saamapeli oli taaskin Kimmo Keskitalon valmistama Nasty Crawler Pumu. Tämä oli jo viides Nastylla saatu suurhauki veneeseeni tälle syksylle. Eli kyseessä melkoinen ottipeli. Aivan, tämä on juuri se kumi jota myös Jyri Haapanen on niin kovasti hehkuttanut. Loppureissu meni taas fiilistellen ja hyvä niin, onhan ennätys aina ennätys

18. Päivä saapui Tomi Silakosken valmistama Pumu slinky perhoperho ja sitä piti tietysti päästä testaamaan. Nooh.. yllytin Jannen muutamaksi tunniksi kippariksi ja sit lähdettiin.. Eka mesta huusi että, "kohta tulee hauki", ei tullut... Tuli seurio. Jo seuraavassa kaislassa sanoin kipparille, -älä pahastu sillä kohta Pumua viedään. Niin vietiinkin. Kala iski kaislakolosta, jonka kippari oli jo kalastanut kumilla. Hauki ei ollut mikään jätti, mutta fiilikseen pääsi melko helposti myös perhovavalla vaikka kala painoikin vain 4,3 kg ja oli melkein 90 cm pitkä. Siinä taas ihmeteltiin miksi kala puree perhoa, vaikka muitakin houkutuksia oli jo tarjottu.. Ei pitkään ehditty ihmetellä, kun Kipparin on aika vääntää 3,4 kg haukea vapautettavaksi, joka oli erehtynyt Nasty suurhauki kumiin. 100 m myöhemmin nostossa puikkari, joka merkkasi Toni Limnellin valmistamaan pinkkiin sulalla höystettyyn tinseliin... No, tämä yksilö ei ehtinyt leikkiin mukaan tällä kerralla. Niinpä päätinkin hidastaa uittoa hieman vielä lisää. Se auttoikin, nimittäin melkein heti sain koukutettua puikkarin, joka tosin karkasi kun yritimme saada siitä hyvää kuvaa vedessä. Oli aika tehdä pieni siirtymä laajaan, matalahkoon ja melko rehevään lahteen, jossa saattaisi olla tankkaavaa kalaa.. Kovasti yritettiin monesta kolosta Elukka jigillä, MGummeilla ja Nastylla, kunnes vihdoin Shallow Busan C96 pumuun tarttui vajaa kakkonen ruokakala. Iltapäivän viimeinen kalatilanne. Taas oli mukavaa jojotella muutamaa haukea perhovavallakin. Kiitokset kipparille reissusta ja perhot sitoneille Tonille ja Tomille. Kotiin oli mukava palata, taas vaihteeksi pimeässä. Matkalla herättelimme ajatusta revanssista seuraavana päivänä...
Niin... sitä siis taas aamuhämärässä suunnattiin veneelle ja... Spottiin päästyämme hyvä tuuliennuste oli heittänyt täysin häränpyllyä ja paikka oli aivan pläkä eli ei voinut kuin alkaa pyytämään tyhjää.. No hetki sitä ehdittiin pyytää kun Janne keulasta tokaisi havaineensa savivellissä salakoita. Minä siihen, että -se on sit kohta minulla kala kiinni. Olinhan juuri viritellyt siimaan Tonin tekeleen Här Pike Spinneristä tutun Tinselin. Juuri niin.. 75 cm kala oli samantein irroituksessa ja viisi minuuttia myöhemmin 85 cm kolmeplusplus. ...Ja taas oli spekuloinnin paikka, -miten voi kala ottaa tuollaiseen koukkuun, jossa on jo säleiksi räävitty sulka ja hiukan fläsää? Niinpä, itsekin yllätyn tärpeistä aina uudelleen ja uudelleen. Se taitaa kuitenkin hauella olla niin, "et se syödään mitä helposti kiinni saadaan ja joskus se pienempi houkute on isoa parempi". Niinpä kehotin keulista kaivamaan niin pienen houkutteen mitä matkassa oli. Pienen rasioiden rapsuttelun jälkeen siimaan päätyi Stormin suspi sininen villihäntä... niitä uusia iso lapaisia siis Viisi tyhjää paikkaa koitetiin, tuloksena vain yksi varovainen räpsy sekä seurio. Keulakalle alkoi jo tuskastua, niin päätettiin ajaa vielä yksi hieman pidempi siirtymä, eikä suotta. Kuten niin usein, tärppi tulee yleensä melko heti, jos on tullakseen ja niin tuli nytkin. Maltillisen arpomisen jälkeen päätettiin haavia kala jo hieman hämärtyneessä illassa. Taaskin kalan koko yllätti positiivisesti vasta haavissa, melkein suurhauki.. 5,9 kg/98 cm. Tämäkin kala oli kovan yrittämisen tulos ja mieluisa palkinto tehdystä työstä. Keulamieskin oli taas täynnä hymyä ja valmis vesiltä kotiutettavaksi...

21. marraskuuta. Martinin kanssa perinteikäs aamustartti hämärässä rantaan ja lähtö vesille kovin odotuksin. Luonnollisesti "liiallinen" määrä kaikenmoisia uistetta mukana, kaasukahva etuasennossa, ekaan paikkaan. Muutama hetki rekausta ja Pisarasta irroitetaan kaksplussa. Hyvin tuntui päivä alkavan. Hieman siirrettiin venettä matalanpaan koloon ja siimaan asensin Janne Ovaskan aka Jion valmistaman pintauintisen jerkin Long-T:n kovassa Pumuku värissä. Hieman ihmettelin kun heti ei tullut tärppiä... kun päätin hieman hidastaa uittotahtia... alle kuuden asteisessa vedessä, niin tärppi tuli melkein välittömästi. Marty bongasi tärppini ja totesi kalan suurhaueksi. Itse ensin hieman epäilin ja täten annoinkin ehkä liikaa painetta kalalle, joka sitten karkasikin veneen vierestä. Joo ja olihan se toki metrikäs, voi voi. Hetken päästä keulis, kuin kostoksi, taivuttaa BFT:n mutkalle perushauen kanssa, siimassa tietysti omavalmiste MGummi, hienoa! Seuraavasta poterosta minäkin onnistun Long-T:llä saamaan vajaan kolmosen. Siitä sitten alkoikin alamäki ja pitkähkö hetki kun kaloja ei kuulunut.. Kotimatka oli alkanut ja päätimme poiketa toiseksiviimeiseen paikkaan, erääseen puikkopätkään. Arvoin keulikselle, että "uskaltaako tässä Nastyy edes uittaa ettei pikkukalat sitä rispaisi".
"Se oli virhe!". Legendaarinen eka heitto ja kolmonen haukkasi Härön hampaisiin, sillä seurauksella, että battle suspasi hitaasti kohti pohjaa... Peli oli menetetty ja se oli minulle päivän viimeinen kala. Oli aika siirtyä viimeiseen pooliin. Minulla oli siellä hiljaista. Keulis mittasi sieltä päivän isoimman hauen ja lisäksi karkuutti melko varman metrikalan MGummista. Oli helpotus päästä kotiin mököttämään ja odottamaan seuraavaa "MPäivää" joka olikin vasta 2. joulukuuta Jannen kanssa (molemmille)

-Koukkuk

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[Koukkuk]

Joulukuun 3. alkaa mahtavasti, kun jo kolmanteen heittoon Esko Palhon valmistamaan Pisaraan puree heti vajaa kakkonen. Seuraavassa poolissa sameassa minulle tyhjää ja keulaukolle varman suurhauen karkuutus, Punapääkumista?? Oliko aiemmat tilanteet sattumaa vai voisiko olla parempi syönti, kuin eilinen nollapäivä Jannen kanssa. No seuraavassa kaislassa keulaan Toveri Tuntemattomalle tärähtää karvan vajaa nelkku ja kohta perään metrikala.. itsellä hämmennystä aiheuttaa sameahko vesi. Siihen tarvittava Häröväri, joka löytyi pakista vain Busterina. Härö siimaan ja vapa mutkalle...106 cm! Pari heittoa myöhemmin vapaa taivuttaa 100 cm pikkumamma. Keulakin heräsi tilanteeseen ja sanoi, että seuraavasta metristä hänkin laittaa Busterin C 437 siimaan. No, seuraava juna oli kyllä "vain" 97 cm, mutta keulis vaihtoi silti sen Härön siimaansa. Kaksi heittoa ja BFT oli keulassakin mutkalla. Ei suurhauki, mutta kuitenkin, Härö ruletti. Sitten olikin se perinteinen hiljainen hetki, jonka ikävästi rikkoi suurhauenpentu puremalla Toverin kumiporsasta. Edessä oli alueen vaihto ja tavoiteena isommat kalat. Mikäs siinä sitten... kaasukahva etuasentoon ja menoksi. Spotissa minulle heti vajaa kakkonen Busan C 96 "natsipumuun" ja tätä irroitellessa keulis tartuttaa kaksi samanmoista. Paikan vaihto oli kannattanut. Tästä paikasta keulis kuvauttaa vielä kolmannen kalan vaatimattoman "kuusmiikan". Mulle riitti, Kotiin...

7. Päivä keulassa keikkumassa Janne. Tavanomainen aamulähtö hämärässa pelipaikoille lähivesiin ja vavat heilumaan. Kauaa ei tarvinnut testattavaa MGummin ll-kehitys versiota uittaa, kun jo puikkari sen hyväksyy. Kumin värinä tietysti se perinteikäs Härö. Kilo on aina kova! Puikko vapautukseen... ja taas alkaa se hetki päivästä,, kun ei juurikaan mitään tapahdu. No mutta... mukavassa seurassa on ilo kalastella, tutkia uusia paikkoja ja pulista joutavia, jos ja kun kala ei syö... hetki ehdittiinkin rauhassa piiskata, kun taas yllättäen Jannen vapa kumartaa syvään ja Busan Hotpikeä viedään rajusti pitkin pohjia. Kovan taistelun jälkeen kala saadaan hieman väsymään ja ohjailtua haaviin. Melko hankalasta vieheen irroituksesta selvitään kahteen mieheen kohtuu nopeasti. Kiitos Jannen kunnollisen kidanavaajan ja pitkien pihtien. Fisu hetkeksi haaviin virkoamaan, josta mammahauki kuvaan ja vapautukseen. 6,8 kg 102 cm olivat mitat, jotka saivat keulakallen tälläkerralla hymyilemään leveästi. Mikä ettei, olihan tämä jo Jannen syksyn kolmas suurhauki ja toiseksi pisin ever. Tovi vielä tyhjää pyydettiin, kunnes päätettiin siirtyä kotirantaan. Olihan minulla kalapäivä huomennakin. Selvästi jo tärppivälin pituuksista huomasi, että joulukuuta mennään.   

8. jouluuta meripäivä oli sovittu Joosen kanssa hämärästä hämärään. Sisältäen myös hauen kalastusta ilman kalatakuuta. Matkalla venerantaan suunniteltiin hieman päivän ajolinjoja ja keskusteltiin edellisen päivän tapahtumista. Vaikeuksista ja onnistumisesta, sekä siitä jos ja kun joulukuussa päivän aikana tulee se yksi tärppi, niin se pitäisi osata hyödyntää. Vihdoin saavuimme ekaan spottiin odottamaan sitä tärppiä, jota taaskin piti hieman vartoa. Varovaisella otilla tuntuivat olevan. Kolosta, jonka Joose oli jo Busalla kalastanut minulle, tulee Long-T:hen hitaaseen uittoon varovainen pusu, joka tarttuu n 1,7 kg, jess! Heti perään Pisarajerkkiin puolikas metrihauki. Hetken siis tuntui, että kalat oli löydetty, mutta ei. Vaikka kalastelimme samankaltaisia paikkoja, mistä olimme aiemmat kalat saaneet niin ei vaan purrut. Vaihdoimme hieman paikkatyyppiä, sekään ei vaan tuntunut auttavan. ltapäivän viimeisestä poolista löytyi vielä vajaa kolmonen sattumahauki, joka naukkasi normi Busaa värissä "Tupen Ormu". Keulassakaan ei ollut helppoa, vain kaksi varovaista tärppiä.     

11. Oli iltapäiväpisto ajatuksena kalastaa hieman ulompana. Etsiä mahdollisia paikkoja, josta seuraavana päivänä keulaan saapuva juniori CoolJ aka Jesse Laine saisi kehukaloja.. Pienen siirtymän jälkeen aloin perata ekaa matalikkoa. Kävi ikävästi kun isohko(?) fisu vei Rami spessun ja 45 cm perukkeen. Heitin pitkän heiton.. kelasin, stoppasin ja kun aloin taas kelata, tunsin kuin uistetta olisi räpsitty. Aloitin melkein jo vastarin vetämisen ja nostin hieman vapaa, kun ajattelin että ei vielä... Stoppasin ja jatkoin kelausta (kelauitto) josta tulikin vain pelkkä siima. En siis tuntenut oikeastaan siimassa mitään painetta missään vaiheessa.  Pisara oli vartavasten spinnerin heittoon tarkoitetussa vavassa, jossa Power Pro 0,46 siima. Siitä syystä, ettei tarvitse lähteä hakemaan, jos kelissä heittää huolimattomasti poteroita... Siiman katkeaminen todella ihmetytti.  Varsinkin kun oli päivän eka paikka ja siimoja oli edellisenä iltana pätkästy pari metriä.. Meinaa vieläkin hiukan harmittaa.. Tarkastelin siimaa vielä huolella sekä tietysti vaparenkaat enkä löytynyt mitään syytä katkeamiselle. No, uutta matoa ja peruketta siiman päähän ja jatkamaan. Ei kaloja.. Saavuin erään lahdukan perälle heittämään MGummia ja sen yrittää puikkari teloa. Ei onnistunut, eikä myöskään joutunut tuosta yrityksestä tilille. Seuraavan kaislan edustalta vihdoin löytyy päivän ainut kala mitalle, noin "kolmonen". Oli aika suunnata kotirantaan valmistelemaan vene seuraavaa aamua varten.

-Koukkuk

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[Koukkuk]

Syyskuun viimeisellä viikolla starttailin leikkimielistä viehetestiä pienpajojen vieheillä, josta edellä jo ollut jotain tarinaa.
Nyt jatkuu viimeinen osa 7/7.
 
12. päivä joulukuuta suunnattiin vesille Jessen kanssa, kovin odotuksin. Junioria vaivasi pahiten kylmyys, jota kovasti yritettiin torjua vapaa heiluttamalla. Rauhassa saatiin molemmat piiskata, kunnes päivään saatiin hieman toivoa. CoolJ:n FTväristä kumilötköä kävi varovaisesti merkkaamassa pikkuhauki. Tärppi jouduttiin vielä tarkastamaan kumiin jääneistä puremajäljistä. Hetken päästä mielenkiinto kuitenkin tähän kuningaslajiin tuntui keulassa hiipuvan. Paikkaa vaihdettiin tiuhaan ja monenlaisia vieheitä siimassa käytettiin. Vihdoin minun silakanväriseen Suspiin nasauttaa vajaa kakkonen ja toinenkin. Kolmaskin kalatapahtuma saatiin harvasta kaislasta tuohon maagiseen Suspiin. Päivän viimeinen tilanne jäi tosin pelkäksi tärpiksi, jonka tuomitsin "isoksi", ainakin yli vitoseksi. Iltahämärässä olikin mukava lasketella Airiston laitaa kotia kohti. Keulis oli päivän jälkeen aivan "mehut pois"

15. päivä oli pakko suunnata vesille, nimittäin kauan odotetut Mikko Okkosen valmistamat SFbaits Big Mouth kumit olivat saapuneet. Iltapäiväpistolle keulaan kiipesi taaskin Janne. Meillä oli tarkoitus käydä eräässä matalassa heinikossa ja ehkä kurvata myös uusille pooleille. Tuttu paikka täysin kuollut, kuten myös uusi paikka. Lisäksi uudessa oli parhaimman näköiset paikat, myös osin jo jäässä. Päivän saldo keulaan: jäänreunasta tulleet muutamat varovaiset töksyt ja hienot maisemat. Minulla maisemat ja yksi perushagge Häröväriseen jerkulaan, jonka uusiomaalauksesta vastasi Antti Tarvola. Kotona huomasin lisäksi hampaanjäljet Okkosen kumissa. Big Mouthit lunastavat paikkansa viimeistään keväällä. Nimittäin uinti niissä on hidasta rungon vemputusta ja kun vauhti kasvaa niin vemputus pienenee ja lapa tulee uintiin mukaan, hitaasti kiihtyvällä tahdilla. Niin vaan taas ilta yllätti ja oli aika navigoida hämärässa kotirantaan.   

Lauantai 19. joulukuuta oli kovasti odotettu kalapäivä Martinin kanssa. Hyvin nopeasti kävi selväksi talvisen avovesikalastuksen vaikeus. Tärppivälit pitkiä ja kalan mahdolliset otit varovaisia. Auringonnousun aikaan keulis pääsee hetken väsyttämään perushaukea eräässä pikku poolissa ja siimassa tietysti RajuRosvo. Hetken väsyttelyn jälkeen seuraa katkera karkuutus. Lisää tilanteita piti etsiä taaskin paikkatyyppiä täysin muuttamalla. Vaikka vesi oli ennätysylhäällä niin kaikki kalat saatiin syvästä kaislan reunasta ja niiden koloista. Keulaan neljä kalaa parhaana 6+ vajaa metri. Kaikki Martinin kalat omavalmisteiseen MGumiin. Minulle yksi kohdekala Busan C 198 väriin. Lisäksi availin tulevaa pilkkikautta samaista Busaa heittämällä ja saaden sillä 41cm ahvenen. Ilma oli lämmin ja aurinkionen sekä seura mitä mukavin, niin taas päivä kului kuin siivillä.   

22. päivä Janne ehtii kalalle, vaikka kaikkea vähäpätöistä muutakin ohjelmaa saattaisi olla... Ajatus oli kalastaa useita paikkoja ja etsiä mahdollisesti jopa aktiivisia haukia. Tyyliin.. josko paikkojen määrä korvaisi niiden laadun ja nähtäisiin ehkä uusia pooleja ja tavattaisiin niistä myös kaloja. Aamun ekasta kolosta päivä alkaa kahden pikkuhauen kuvauksella ja vapautuksella. Vieheenä Martyn uusi ja isompi MG Härö. Useista seuraavista paikoista ei mitään kontaktia kohdekaloihin. Niinpä rapistelin pakkia, josta lopulta siimaan valikoitui vanha 14 cm Zaltti, jonka uintia sitten esittelin keulikselle: "Kato miten vemppaa hienosti hitaassa uitossa tai näin, että "jerkkaa" rivakasti välillä stoppaillen". Samalla hetkellä aivan pinnassa uivaa viehettä tavoittelee metrinen pölli, joka kuitenkin iskee reilusti ohi.. Ai, että kun säikytti mukavasti Joo, paikassa on haukea. Hetkeä myöhemmin selviää, että miksi. Zaltin koukkuun tarttuu lahnan suomu. Kaikenmoisilla vieheillä paikkaa kalastettiin, mutta turhaan. Päätettiin jatkaa matkaa ja se kannatti. Oli Jannen vuoro saada kalakontakti Suspiin, jota hän tarjoili aivan kaislan sisään. Hetken Jannen vapa vatkasi mukavasti, mutta tuloksena oli vain karvas karkuutus. Hetken päästä keulis sai lääkettä haavoihin. Ensin 1,9 kg:n verran ja heti perään vielä karvan isomman kiilapään samaiseen Suspiin. Nyt oli hymy keulakallella herkässä, mutta vain hetken.. Minun MPP kumartaa syvään ja siimassa ollutta Busan Negative Jaskaa oli naukannut viisplussa, joka mukavasti vielä kasvaa haavissa vajaaksi kasiksi, pituutta taisi olla 105 cm. 
Oli aika siirtyä mutkan kautta kotiin. Matkalla Negativestä jouduttiin vielä yksi puikko pimeässä irroittamaan..       

23. joulukuuta oli suunnitelma lähteä Joosen kanssa vesille, jos ei ole kovin kova tuuli, mutta mutta..  Pienen säädön jälkeen keulaan valikoitui taas Toveri Tuntematon aka Miikka Kohonen. Suunnitelma päivälle oli onkia muutama täsmäpaikka. Eka mutka tyhjää, toinen sama, jossa päätettiin siirtyä kaislan sisään.. Siellä puikko merkkaa Miksun kumia kolmesti tarttumatta kuitenkaan siihen. Päätin heittää törkeän riistoheiton Punapää Busalla... jees.. kala kii..! Joka kuitenkin heti myös irti. Joulukuisen hiljaista piteli pitkään. Monta koloa taas jouduttiin koluamaan. Jotain kuitenkin. Keulis karkuuttaa kaksi silmäpuntari metristä ja toki mittaa päivän komeimman 104 cm suurhauen, sekä nelkkuplussan. Minullakin oli kaksi parempaa tilannetta Jion Pumukuväriin ja Busan OB:hen sekä joku puikon räpsy, mutta niin vain jäin ilman mitattavaa saalista. Veneeseen tarjottiin viittä isoa, joista neljä sössittiin eli kaikesta huolimatta aika hieno päivä taas vesillä, mukavassa seurassa. Pimeässä sai taas kiivetä jäiselle laiturille.
Itseasiassa tuolloin alkanut pakkasjakso on jatkunut täällä Turussa tähän päivään asti. Onneksi otettiin kalusto talviteloille kerrankin ajoissa. Kiitokset siitä siis Jannelle.
Myöhemmin talvella ehkä jotain tilaston tynkää kaudesta 2015 ...ehkä

-Koukkuk

[Koukkuk]

Loput kuvat:

[fisustaja92]

2016 menossa joten laitan tämän lukkoon. Eli jos on tältä vuodelta raporttia jouten niin availkaa uusi ketju.