Pyydysten merkintä 1.4.2012 -->

Kalatalouden Keskusliiton tekemä ohje pyydysten merkitsemiseen uuden kalastuslain asetuksen mukaisesti.
Olisihan tuon linkkinäkin voinut laittaa, mut niillä tapana aina silloin tällöin kuolla, joten "siirsin" ohjeen foorumille.



Merkitse pyydyksesi oikein – vapauta alamittaiset kalat

Kalastuslain uudistuksen ensimmäinen vaihe on tullut voimaan huhtikuun 2012 alusta. Pääosa muuttuneista säännöksistä koskee kalastuksen valvontaa. Samassa yhteydessä muuttuivat säännökset pyydysten merkinnästä. Seisovien ja kiinteiden pyydysten selvästi havaittava merkintä on
nyt pakollinen. Muutoksen tarkoituksena on parantaa veneilyturvallisuutta ja helpottaa valvontaa. Kalastuslain uuden 33 §:n mukaan pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset on merkittävä siten, että ne ovat selvästi muiden vesistössä liikkuvien havaittavissa. Aikaisemmin pyydykset on pitänyt merkitä vain, jos ne ovat voineet häiritä veneellä liikkumista.


Salko ja lippu vesiliikenteen joukkoon

Kalastusasetuksesta löytyy tarkemmat määräykset pyydysten vähimmäismerkinnästä. Asetuksen 16 §:ssä vesialueet jaotellaan vesiliikenteen käyttämiin ja muihin alueisiin. Vesiliikenteen käyttämiä alueita ovat muun muassa väylät, mutta myös muut alueet, joilla veneilyä on. Vesiliikenteen käyttämillä alueilla pyydys on merkittävä 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan salkoon kiinnitetyllä vähintään 20 senttimetriä leveällä ja korkealla neliön muotoisella lipulla. Lippusalko tulee varustaa vähintään 2 senttimetrin heijastimella (kuva 1). Yli 10 metriä pitkät pyydykset tai jadat on merkittävä samanlaisin merkein molemmista päistä. Lisäksi kaikissa pyydyksissä käytettävien köysien on oltava uppoavia tai ne on painotettava.



Pintapyydys merkitään kahdella lipulla

Pintapyydys eli lähemmäksi kuin 1,5 metriä veden pintaa ulottuva pyydys, tulee vesiliikenteen käyttämillä alueilla merkitä kahdella päällekkäin kiinnitetyllä lipulla (kuva 2). Myös pintapyydyksen lippusalko tulee varustaa vähintään 2 senttimetrin heijastimella. Pitkä pyydys tarvitsee lisäksi välikohon jokaista alkavaa 120 metriä kohti. Tällä tavalla merkityn pintapyydyksen lähellä ei ole sallittua harjoittaa kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettua kalastusta.




Koho riittää pienillä vesillä

Vesialueilla, joilla vesiliikennettä ei pääsääntöisesti harjoiteta tai on muuten ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesialueen muuta käyttöä, riittää pyydysten merkintä koholla. Kohon tulee ulottua vähintään 15 senttimetriä pinnan yläpuolelle. Rapumerralle riittää 5 senttimetrin korkuinen koho. Koho ei saa olla valmistettu läpinäkyvästä materiaalista (Kuva 3). Alueita, joissa kohomerkintää voidaan käyttää, ovat esimerkiksi pienet järvet ja lammet ja syrjäiset lahtialueet. Myös rantojen, karien ja kasvillisuuden läheisyydessä sijaitsevat alueet ovat sellaisia, joissa pyydykset erittäin epätodennäköisesti aiheuttavat haittaa vesiliikenteelle.




Talvella merkkisalko ja heijastin

Talvella jäältä kalastettaessa pyydys ja halkaisijaltaan yli 40 senttimetriset avannot on merkittävä 1,2 metriä korkealla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen. Talvikalastuksessa käytettävä merkkisalko tulee varustaa vähintään 2 senttimetrin heijastimella.


Näkyvämpiä merkkejä saa käyttää

Asetuksessa määritellyt merkitsemistavat ovat vähimmäisvaatimuksia. Myös näkyvämpiä merkkejä saa käyttää, esimerkiksi korkeampaa lippusalkoa tai isompaa lippua. Lippuja saa halutessaan käyttää kohojen sijaan myös alueilla, joissa vesiliikennettä ei ole. Tässä tapauksessa riittää pienempi lippu (15 cm) kuin vesiliikenteen käyttämillä alueilla ja lippusalko voi olla 40 senttimetriä korkea (kuva 3).


Pyydyksiin nimi ja yhteystiedot

Pyydyksiin on jatkossa merkittävä kalastajan nimi ja yhteystiedot. Asetuksen mukaan nimi ja puhelinnumero tai postiosoite on merkittävä pyydyksen uloimman kohon tai lippusalon yhteyteen. Lisäksi on käytettävä kalastusoikeuden osoittavaa merkkiä missä sellaiset ovat käytössä.


Alamittaisten kalojen vapauttaminen

Lopuksi on vielä syytä muistuttaa, että alamittainen kala on heitettävä takaisin veteen, oli se elävä tai kuollut. Aikaisemmin alamittaisen kalan sai ottaa, jos se oli pahasti vahingoittunut. Uusi lakipykälä helpottaa huomattavasti kalastuksenvalvojan työtä tulkintamahdollisuuden poistuttua.



Alkuperäinen ohje saatavissa: TÄSTÄ
Valtioneuvoston asetus saatavissa: TÄSTÄ
Toinen hyvä ohje saatavissa: TÄSTÄ
Kolmas ohje saatavissa: TÄSTÄ <-- Tämä on hyvä, lyhyt ja selkeä ohje, jonka voi helposti tulostaa ja kiinnittää vaikka kalastuskunnan, venelaiturin tai lupamyyntipaikan infotauluun tms.

Jees. Kyllä varmasti kiinnostaa ja siksi meinasinkin että olisi hyvä olla tuollainen ohje myös kalastussivustolla. Eiköhän se vuoden tai parikin ota ennenkö alkaa uudet asetukset menemään perille. Kaikki "tiedottaminen" mikä vaan mahdollista kyllä keventää kalastuksenvalvojien hommaa. Vaikka he kyllä siltikin joutuvat suurimman osan valistuksesta ja ohjeistuksesta tekemään.

joo onhan se hieno kun tämmöinen laki pistetään käytäntöön, mutta totuus on se, että niitä mehukattipurkkimerkkejä näkyy ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Toivottavasti valvojat puuttuvat oikeasti väärin merkattuihin pyydyksiin!

Joo, nuo rannasta lähtevät verkot on kyllä oma juttunsa. Nykyisessä asetuksen mukaiset ne eivät kyllä enää ole, koska verkon molemmat päät tulee merkata (jos verkko yli 10m). Mikä on kyllä hyvä juttu, koska itse törmännyt tilanteeseen jossa iso salko keskellä pientä lahdukkaa ja toista päätä ei näy missään. No rannassahan se tietenkin on kiinni, mutta missä kohtaa..? Eli mun mielestä myös nuo rannasta lähtevät verkot tulisi merkata niin, että muut vesillä liikkujat tietää mistä kohtaa verkko alkaa ja loppuu. Jossei sitten lain pelossa, niin ihan vaan kohteliaisuudesta.


Totta kyllä että niitä mehukattipurkkeja näkyy olevan edelleen verkonmerkkeinä. Ikävä tosiasia vaan on, että tälläisten asetusten/lakien sisäistäminen vie kansalta ainakin pari vuotta. Kalatusalueilla ja kalastuskunnilla on kyllä suuri rooli tiedottamisen suhteen ja toivottavasti edes suurimmassa osassa jotakin asian eteen tehdään. Suurimman työn joutuvat kuitenkin tekemään kalastuksenvalvojat kertomalla kädestä pitäen kalastajille kuinka nykyään tulee toimia.


En ole vielä sen kummemin miettinyt mitä ongelmia nykyisessä asetuksessa mahdollisesti tulee olemaan. Olisi mielenkiintoista kuulla miten toteustus oli huono?

Ainut asia mikä voi aiheuttaa ongelmia on nämä määritykset alueista joilla voi käyttää pelkkää kohoa ja millä pitää käyttää lippusalkoa. Etenkin korvaan särähtää lause: Vesialueilla, joilla vesiliikennettä ei pääsääntöisesti harjoiteta tai on muuten ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesialueen muuta käyttöä, riittää pyydysten merkintä koholla. Tuossa alleviivatussa kohdassa annetaan taas vapaus tulkita asetusta oman näkemyksen pohjalta. Eli toisin sanoen toisen mielestä verkot eivät haittaa vesiliikennettä, kun taas toisen mielestä haittaavat...  Ja riita on valmis.

No ilmeisesti kalastuskunnat joutuvat itse määrittelemään hallinnoimansa vedet. Eli onko niillä vesiliikennettä vai eikö siellä harjoiteta "pääsääntöisesti" vesiliikennettä. 

Vesiliikenteellä tarkoitetaan ihan kaikkea liikennettä vesillä. Vesiliikenne on jokamiehenoikeutta.
Se että mitä tarkoittaa tuo "pääsääntöisesti ei harjoiteta" onkin paljon mielenkiintoisempi asia. Ja se että kuka päättää, harjoitetaanko vesiliikennettä pääsääntöisesti vai ei...?

Ei minäkään väheksyisi mehukattipurkkeja, jos niiden käyttö rajoittuisi max. 10m rannasta. Mutta selkävesillä niiden käyttö on täysin vastuutonta. Ja tähän ikävä kyllä törmää edelleenkin ikävän usein. Kirkas kesäpäivä ja pienikin allokko, niin ei tuollaista purkkia vaan näe tarpeeksi kaukaa. Nykyisen asetuksen mukaisella verkkomerkillä varustettu verkko sen sijaan näkyy hyvin ja kauas.

Suotta sitä alkaa arvailemaan kenen olosuhteita asetus parantaa, vähäisellä järjenkäytölläkin kun selviää. Toki se on ymmärrettävää että verkottajat, etenkin taantuneimmat, alkavat asiasta itkemään kun heidän toimintaansa näinkin ikävästi hankaloitetaan. Mutta silti jos tuollaisten muutaman kympin salkojen hankinta on ylitsepääsemätöntä, niin kannattaa lopettaa koko touhu. Itse näen uuden asetuksen parantavan niin vetouistelijoiden, muiden kalastajien, verkkokalastajien ja yleensäkin kaikkien vesillä liikkujien olosuhteita. Ensinnäkin (ja tärkeimpänä) jo turvallisuus vesillä liikkumisessa paranee, kun huonosti tai väärin merkityt verkot vähenee. Vetouistelijoiden ja muiden kalastajien pyyntien vaara sotkeutua verkkoihin vähenee. Ei ne uistelijat aja tahallaan niihin verkkoihin. Siellä on siimoissa kuitenkin sen verran rahaa kiinni, että niitä huvikseen jonkun verkkoon jätä. Kun muut lopettaa törmäilyn huonosti merkittyihin verkkoihin, niin myös verkkottajat säästyvät turhalta harmilta ja rahan menolta. Eli kyllä niitä hyötyjiä on kaikki tasapuolisesti.

http://www.elisa.net/uutiset/kotimaa/kalastuksen-valvonta-tiukkenee-t%C3%A4n%C3%A4-kes%C3%A4n%C3%A4

Kalastuksen valvonta tiukkenee tänä kesänä

Kalastuksen valvonta tiukkenee tänä kesänä, kertoo Metsähallitus. Kalastajat eivät enää välttämättä selviä pelkällä huomautuksella, jos pyydykset on väärin merkitty. Valvonnan tiukkenemisen syynä on viime vuonna voimaan tullut kalastuslain uudistus, joka muutti pyydysten merkintää ja alamittasäädöksiä.
Vielä viime kesänä valvojat antoivat pääsääntöisesti huomautuksia, mutta nyt puutteellisesti merkittyihin pyydyksiin suhtaudutaan tiukemmin ja tarvittaessa pyydykset kerätään pois.
Myös kalastajien saaliin alamittasäädösten noudattamiseen suhtaudutaan tiukasti.
Kalastuslaki edellyttää alamittaisena saaliiksi saatujen tai rauhoitettujen kalojen välitöntä vapauttamista veteen, elävänä tai kuolleena.
Metsähallitus tehostaa erävalvontaa kesän ja alkusyksyn ajaksi.
STT
 

siinä sitten tulkitaan harjoitetaanko vesialueella pääsääntöisesti vesiliikennettä vai ei...

Uusi kalastuslaki on vieläkin outo – "Rähinän saa herkästi aikaan"

Kalastajilla on vielä opettelemista vuosi sitten voimaantulleessa kalastuslaissa. Jos kalastuksenvalvojat noudattaisivat uusia pykäliä pilkuntarkasti, huomautuksia ja määräyksiä jaettaisiin solkenaan.

Kalastajat eivät ole vielä oppineet täysin noudattamaan vuosi sitten tullutta kalastuslain uudistusta. Se velvoitti kalastajat muun muassa nimikoimaan ja merkitsemään pyydykset. Vanha kunnon mehukanisteri ei siis enää käy verkonmerkiksi.

- Verkkojen merkinnät eivät ole vielä tänä päivänä varmasti lainmukaisia ja meidän täytyy antaa ihmisille vähän opastusta. Kun sinne lappu jätetään niin ymmärtävät, että jotain pitäisi tehdäkin, sanoo kokenut kalastuksenvalvoja Terho Kauhanen Leppävirralta.

Jos kalastajalla ei ole lupia mukana, valvojat voivat velvoittaa hänet todistamaan kalastusoikeutensa poliisille. Tämä on tehtävä seitsemän vuorokauden aikana, eikä välipäivinä ostettu lupa pelasta sakolta.

Lain mukaan valvojilla on myös oikeus tarkistaa ja tarpeen tullen takavarikoida pyydys kaloineen päivineen. Kauhasen mukaan valvojat eivät kuitenkaan lähde vielä tulkitsemaan lakia pilkuntarkasti.

- Rähinän saa helposti aikaan, mutta etenemme mieluummin neuvottelemalla.

Tarkastamansa pyydyksen valvojat merkitsevät vihreällä tai punaisella kortilla. Punainen kortti merkitsee usein sitä, että verkot ovat lähteneet valvojien matkaan. Tietyin edellytyksin myös vesialueen omistajalla, osakkaalla tai kalastusoikeuden haltijalla on oikeus ottaa merkitsemätön pyydys talteen. Sen sijaan venettä ei voi aiemmasta laista poiketen takavarikoida kukaan muu kuin poliisi.

"Perinteinen tyyli on kokonaan poistettu"

Uusi kalastuslaki toi muutoksia myös kalastuksenvalvojien asemaan. Nykyään valvontaoikeus on selvästi erotettu viranomaisille ja valvojille, jotka ovat läpäisseet ELY-keskuksen kokeen. Kalastajan ei tarvitse enää esittää tositteita luvistaan esimerkiksi vesialueen omistajalle.

- Perinteinen kalastuksenvalvontatyyli, jossa osakas saattoi lähteä itse kyselemään lupia, on kokonaan poistettu ja se on hyvä muistaa. Tietysti osakas voi sievästi käydä kyselemässä että tuleeko kalaa, mutta jos kalastaja on sitä mieltä että olepa hiljaa, niin siihen se keskustelu loppuu, teroittaa valvojia kouluttava Kalatalouden keskusliiton järjestöjohtaja Risto Vesa.

Vesan mukaan valvoja ei saa itse keksiä, kuinka tiukkaa tai suvaitsevaa linjaa noudatetaan, vaan ohjeistus tulee toimeksiantajalta eli kalastusalueelta. Joissakin tapauksessa myös valvontaoikeus voidaan perua jälkeenpäin.

- Kun valvoja kohtaa kalastajan, kyseessä on nimenomaan asiakaspalvelutilanne. Lähtökohtaisesti kalastaja on luvallisella asialla ja siellä ollaan mukavan asian äärellä. Tämän pitäisi näkyä myös palveluasenteessa.

Valvojien määrät ovat pysyneet lakimuutoksia huolimatta lähes ennallaan, mikä oli ainakin järjestöjohtaja Risto Vesalle yllätys. Hänen mukaansa muutos on aiheuttanut lähinnä sen, että valvojia on jättäytynyt pois vanhemmasta päästä ja nuoria on tullut tilalle.


YLE

Merkitse kalapyydykset erityisen näkyvästi alueilla, joilla on vesiliikennettä
19.06.2013

Kalanpyydykset on merkittävä erityisen näkyvästi alueilla, joilla esiintyy vesiliikennettä, kun taas rauhallisemmilla vesialueilla riittävät vähäisemmät merkinnät. Maa- ja metsätalousministeriö muutti kalastusasetuksen merkintävelvoitteita viime vuonna. Vesiliikenteeksi luetaan tässä yhteydessä moottori- ja purjeveneliikenne, mutta ei esimerkiksi soutuveneilyä.

Alueilla joilla ei ole paljoa vesiliikennettä merkinnäksi riittää koho, joka ulottuu vähintään 15 senttimetriä pinnan yläpuolelle tai pienikokoinen lippusalko, joka ulottuu 40 senttimetriä pinnan yläpuolelle. Pienemmän merkintävaatimuksen vesialueita ovat useimmiten pienehköt järvet ja lammet eli suuri osa vesistöistä. Lisäksi kohoa tai pientä lippusalkoa voi käyttää merkintään suurempien järvien ja merien rantojen, karien ja kasvillisuuden läheisyydessä eli paikoissa, joissa vesiliikennettä ei turvallisuussyistä tai alueen syrjäisyyden vuoksi juurikaan esiinny.

Vesiliikenteen käytössä olevilla alueilla pyydysmerkin on oltava 20 senttimetriä korkea ja leveä neliön muotoinen lippu, joka on kiinnitetty salkoon vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Pinnan läheisyyteen asetettu pyydys on merkittävä kahdella salkoon kiinnitettävällä lipulla. Tällainen merkintä vaaditaan sekä vesiliikenneväylillä että muilla alueilla, jotka ovat runsaasti liikennöityjä, purjehduskelpoisia tai muuten vesiliikenteen käytössä.

Jos kalastaja on epävarma siitä, miten pyydykset tulisi omalla pyyntipaikalla merkitä, on hyvä käyttää mahdollisimman selvää merkintää. Asiallisesti merkityn pyydyksen avulla kalastaja varmistaa oman asemansa, jos vesiliikenne aiheuttaa vahinkoa pyydykselle ja tilannetta joudutaan selvittelemään jälkikäteen.

Pyydyksiin on merkittävä myös niiden asettajan nimi ja yhteystiedot. Nimi ja puhelinnumero tai osoite merkitään pyydyksen uloimman kohon tai lippusalon yhteyteen vedenpinnan ylä- tai alapuolelle. Lisäksi pyydykseen kiinnitetään samalla tavoin kalastusoikeuden osoittava merkki (pyydysmerkki), jos sellainen vaaditaan.

Tarkempia tietoja uusista pyydysmerkintävaatimuksista löytyy Kalatalouden Keskusliiton julkaisemasta esitteestä.


Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Jouni Tammi, kalatalousylitarkastaja, p. 0295 162 313


MMM