Ei oo helppoo ei...
Jääräpää kalamies ei laita pyydysmerkkiä kuntoonKalastusta valvotaan paraikaa tehostetusti Suomen järvillä. Lupien tarkastuksen ja pyydysmerkkien lisäksi valvojilla on syynissä alamittasääntöjen noudattaminen. Eniten huomautettavaa kesän aikana on ollut pyydyksissä, joita on merkitty väärin tai niistä on puuttunut vaadittavia tietoja. Lahden kaupungin kalastusvalvontapartio on tehnyt tänä kesänä kuusi valvontakeikkaa Vesijärvelle. Vaikka yhtään pyydysvälinettä ei ole vielä tarvinnut takavarikoida, huomautuksia on jaettu runsaasti, noin 80.
– Se on siinä mielessä paljon kun ajattelee, että laki pyydysmerkinnöistä muuttui jo pari vuotta sitten. Osa kalastajista taitaa olla tyypillisiä suomalaisia jääräpäitä ja on päättänyt, että kun on aina merkannut pyydyksen tietyllä tavalla, aikoo tehdä niin jatkossakin, toteaa kalastuksenvalvoja Veikko Karinkanta.
Yleisimmät virheet pyydysmerkeissä liittyvät yhteystietoihin. Pyydyksessä saattaa olla vain puhelinnumero, tai pelkkä nimi ilman osoitetta. Myös pyydysten lippumerkinnöissä sekä naruissa on ollut puutteita.
– Kelluvia naruja on ollut jonkin verran ja ne on pahimpia moottoriveneiden moottorien kannalta jos tarttuvat kiinni. Siinäkin mielessä olisi hyvä, että yhteystiedot olisivat oikein merkitty, että vahinkotilanteessa tietäisi keneen ottaa yhteyttä ja hakea mahdollista korvausta.
Vähän valvojia, paljon valvottavaaValvonta tuottaa myös tulosta, huomautusten jälkeen moni vapaa- ajan kalastaja on ottanut onkeensa ja korjannut epäkohdat. Suurimmalla osalla vapaa-ajan kalastajista myös kalastusluvat ovat kunnossa mutta salakalastusta tapahtuu aina ja sitä on hankala kitkeä. Esimerkiksi Lahdessa valvojista on pulaa ja valvottava alue suuri.
– Lahdessa on periaatteessa lähes 10 valvojaa, mutta vain muutama meistä on aktiivinen. Ja jotta valvonta olisi tehokasta, tietyissä järvenosissa pitäisi käydä ainakin 2-3 kertaa kesässä, sanoo Veikko Karinkanta.
Kalastuksenvalvojilla riittää myös ymmärrystä merkintöjen ja lupien kanssa pähkäileville kalamiehille. Sääntö- ja lupaviidakko voi tuntua kimurantilta kun valtion kalastusmaksun lisäksi pitää tietää kuka omistaa kalavedet ja kenelle maksetaan.
– Kyllähän tässä pitäisi päästä sellaiseen yhden luvan malliin, toteaa kalastuksenvalvojien esimies, kenttämestari Esa Huhtanen Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksesta.
Jos viranomaisvaateet tuntuvat suomalaisesta joskus kimurantilta, turistit vasta voivatkin olla ulapalla. Esimerkkinä Vesijärveltä torstaina tavattu itänaapurin kalamies, joka oli ostanut leirintäalueelta kalastusluvan kuten kuuluukin, mutta hänellä ei ollut tietoakaan valtion kalakortista.
– Eihän siitä tunnu olevan aina tietoa suomalaisillakaan, miten sitten ulkomaalaisilla. Turistien kohdalla ei useimmiten auta kuin katsoa asiaa läpi sormien, suomalaisille sen sijaan kirjoitetaan määräys käydä näyttämässä kalastuskortti poliisille, kertoo Esa Huhtanen.
YLE
