| Luumäen pallipojat Andorjalla 16-215-10Luumäen pallipojat Andorjalla 16.-21.5.-10
Taas kauan odotettu päivä 15.5.2010 klo 07.00 paikka Luumäki Länsikaari.
Odotellaan Arskaa (Aarre Lemetti Loviisa) ja Ramia (Raimo Pousi Kotka), miehet noin 5 min myöhässä. Klo 07.05 äijät paikalla, autoon ja suunta kohti Jällivaaraa, jossa väliyöpyminen. Ami (Aimo Taipale Luumäki) ja Rami ajavat Jyväskylän kautta hakeakseen Hanskin (Hannu Pokkinen Tampere) mukaan.
Arska ja allekirjoittanut, suuntaamme kohti Kuopiota josta kyytiin hyppää Markku (Markku Keskitalo Kontioranta). Matka kulkee mukavasti helteisestä säästä huolimatta kohti Kempeleen Zeppeliiniä, jossa tehdään viimehetken hankinnat kalareissua varten ja treffataan Amin porukka.
Jotkut jopa kerkiävät nauttia kevyen lounaan Zeppeliinissä.
Kelloa ei tullut katsottua, mutta eihän kalareissuilla kelloa tarvitakaan. Jällivaarassa muutaman pysähdyksen jälkeen joskus alkuillasta ja ”lievä” rentoutuminen ajomatkan rasituksista ennen virkistävää yöunta.
Ensimmäiset heräilevät heti seiskan jälkeen ja suuntaavat kohti paikallista hotellia aamupalalle.
Toinen ryhmä nukkuu hieman pidempään, mutta seuraa perässä pienellä viiveellä. Aamupalan nautittuamme suuntaamme autojen keulat kohti Engenesiä, jossa olemme hyvissä ajoin puoliltapäivin. (Aallonmurtajan kohdalla sanoin Arskalle ja Markulle, että tuolta haetaan tänään palli.)
Perillä Havfiskesenterissä ensimmäiseksi vastaan tupsahtaa, entuudestaan tuttuja kalamiehiä. Tavaroita autoista purkaessa vaihdetaan pikaisesti kuulumiset, esitellään uusimat ”viritykset” ja otetaan tervetuliaismaljat.
Päivä hieman yli puolessa kun saamme kaluston veneeseen ja ruuvattua paikoilleen. Kaikki paikoillaan, eväät mukana ja suuntaamme kohti Laupstadin aallonmurtajaa.
Siitähän se alkaa, modifioidut takilat alas ja ensimmäinen kommellus heti alkuun, takilakuula jää pohjaan omasta huolimattomuudestani tai liiallisesta innokkuudesta johtuen.
Eipä haittaa tahtia, käytämme yhtä takilaa ja pintavetoa. Eipä kauaa kestä, kun Arskalla reilu kolmonen turska kiinni ja saman tien Markulla hieman pienempi. Arskan kala veneeseen ja Markku kelaa omaansa, vaan kuinka ollakaan Markun kalan perässä tapahtuu. palli seuraa ja yrittää haukata turskaa, annan komennon ”älä vedä ylös, anna seurata, pistän pyynnin vierelle”. Bilteman 2,5m halpisvapa (taisi viime syksynä maksaa 20 €) varustettuna Motonetin halpis abulla (n. 30 €), jossa kuitenkin Berkeleyn wiplash 0,28 punottu siima, omatekemä rosteriperuke ja karikon 18 senttinen neonvärinen vaappu. Ai, että mitä sitten tahtui? Jos et heti arvannut, niin ensimmänen raju isku, vastaisku ja huuto ”se on kiinni”. Parinkymmenen minuutin suostuttelun jälkeen alkoi palli pikkuhiljaa antautua, mutta muutama metri enne venettä vielä pieni muistutus kalan voimista. Tässä vaiheessa annan kyllä kiitoksen kokotoimiselle halpisvavalle, halpis abun jarrulle ja berkeleyn siimalle, kaikki kestivät ja sain hinattua pallin veneen viereen. Komento Markulle ”kierrä taakse ja koukkaa kyljestä” ensikertalainen teki työtä käskettyä ja nosti tyylikkäästi 27,4 kg saaliin veneeseen. ”Kiitos Markku”. Kirkonmiestä pallakselle ja punnitsemaan Rapalan 25 kg digillä ainut tulos näytöllä oli ”error”. Miehet sitä sitten nostelemaan ilmaan, arvio kolmekymppinen.
Ei pahasti pieleen. ”Joudetaankohan jo mökille”, veneessä kolmonen turska ja toinen hieman pienempi sekä päivän ”juhlakalu”. Pyynnit ylös, keula kohti havfiskesenteriä ja viralliselle puntarille. Viisariin lukemat 27,4 kg.
Kaatoryyppyjen, kuvausten, paikalla olijoiden kehumisten ja onnittelujen jälkeen maan vetovoima tai epätasainen alusta teki ”yllättävän” tempun, lähti viemään miestä merta kohti kahdella kierteellä kerien suoraan rantakivikkoon selälleen (sen ainoan terävän kiven päälle).
Ja ei muuta kun pari kaunista julkaisukelvotonta sivistyssanaa ja ylös perkauskopille Markun avustamana. Pallas pöydällä Markun kädessä filetti, minulla videokamera ja siitä se alkoi pallaksen fileointi ja paloittelu hyvien neuvojen saattamana. Pallas fileoitu, paloiteltu, pakattu ja pakastettu. Porukalla kämpille, illallinen ja unten maille. Hieman jäi heppoiseksi yöunet, kun lapaan sattui niin maar perusteellisesti.
Kaikesta huolimatta jotenkin sain vääntäydyttyä aamiaispöytään. Kuppi kahvia, parvekkeelle ja nortti huuleen. Naapurihuoneistossa kaikeksi onnekseni oli samaan aikaan Arskan ”henkilääkäri” Nikolai, jota pyysin katsomaan vammojani. Kysyttyään minulta mitä oikein oli tapahtunut kerroin hänelle tapahtumien kulun. Ilman minkäänlaisia välineitä hän teki diagnoosin, että murtumia kylkiluissa, oikea keuhko pois pelistä (traumaattinen ilmarinta) ja kehotti minua menemään kuvattavaksi diagnoosin varmistamiseksi. Pyysin häntä soittamaan sairaankuljetuksen ja kertomaan vammani, että saan mahdollisimman nopeasti oikean hoidon ja kuljetuksen. Nikolai teki työtä pyydettyä ja noin vartin päästä kalastuskeskuksen pihassa oli ambulanssi, lääkäri ja helikopteri.
Lähdin kävellen portaita alas, kun kaksi viehättävää naishenkilöä (toinen heistä lääkäri) nousi portaita kovalla vauhdilla kysyen missä potilas on. Kerroin että tässähän minä, muta eivät meinanneet heti uskoa. Toistettuani, että tässä, he ystävällisesti taluttivat minut alas, laittoivat lisähappea ja taluttivat kopteriin. Seuraava etappi olikin sitten pienen kopterilennon jälkeen Harstadin sairaala, jonka edustalla runsas joukko Norjalaisia kansallispukuisia ihmisiä torvisoiton kera vastassa. (17.5. on Norjan kansallispäivä, johtui varmaan siitä, eivätkä he olleet minua vastassa, vaan juhlivat kansallispäivää). No pyörätuolilla sitten suoraan röntgeniin kuvaukset ja osastolle odottamaan toimenpiteitä. Kauan ei kestänyt, kaksi lääkäriä sitten puuduttivat kyljen ja laittoivat putken kylkeen. Jostain kumman syystä alkoi kyljessä olevasta putkesta kuulua hengitysääniä.(Taisi alkaa ilma poistua keuhkopussista.) Koneet käyntiin, imut päälle ja yksityishuoneeseen lepäämään. Lääkärit ja hoitajat kävivät esimerkillisen useasti kysymässä vointia ja tarvitsenko mahdollisesti jotain.
Yö meni rauhallisesti nukkuessa hyvän lääkityksen ansiosta aamulla virkeänä mutta hieman kankean oloisena aloin kyselemään, että mahdankohan jo tänään päästä jatkamaan kalastusta, johon sain vastauksen että toipuminen on alkanut todella nopeasti ja minulle suoritetaan lähitunteina kontrollikuvaus, jonka jälkeen lääkärit tekevät päätöksen kotiuttamisesta. Minä toiveikkaana soittamaan pojille, että tulen takaisin kunhan minut ”irrotetaan” letkuista. (Hieman herätti hilpeyttä toisessa päässä puhelinta.)
Sitä tunsi olevansa oikein hyvänä pidetty, kun aamiainenkin tuotiin vuoteeseen ja maistuihan se mainiosti, kun edellisestä aamiaisesta (kupillinen kahvia) oli kulunut jo vuorokauden verran.
Aamupäivällä sain lääkäriltä luvan nousta vuoteessa istumaan ja jo ennen puoltapäivää pääsin ensimmäisen kerran kontrollikuviin. Hyvältä näytti ilmaa ei ollut kuin hyvin vähän, joten lääkärit poistivat putken. Ensimmäinen kysymys lääkäreille ”saanko hieman kävellä?” Sain myöntävän vastauksen joten vaivoin kengät jalkaan takki niskaan ja ulos. Parin tunnin odottelu ja uudestaan kontrollikuvauksiin toiveena keritä iltapäivän lautalla Rollaan. Pettymys, pitää vielä odottaa pari tuntia ja uusi kontrolli.
Pienen rauhallisen kaupunkikävelyn jälkeen taas kerran röntgeniin, olo tuntui olosuhteet huomioon ottaen todella hyvältä (lääkitys kohdallaan). Piinaavan odotuksen jälkeen taas lääkärin konsultaatio.
Eikä vieläkään päässyt, pitää vielä seurata. Taas mentiin aikaa tappamalla pari tuntia eteenpäin, uudestaan röntgeniin ja lääkärin konsultaatioon. Sitten alkoi todella jännittää, viimeisen lautan lähtöön aikaa alle kaksi tuntia.
Lääkärin konsultaatio, tiukan ystävälliset ohjeet ja lupa lähteä. Soitto Terjelle, hän lupasi huolehtia minut Rollasta Engenesiin. Asiat alkoivat näyttää todella hyvältä ja vointikin oli erinomainen. Rauhallista kävelyä lauttarantaa kohden maisemia ihaillen, mutta ulkopaikkakuntalaisena alkoi epäilyttää, osaanko sittenkään lautalle, joten pysäytin paikallisen autoilevan erittäin miellyttävän henkilön kysyäkseni häneltä neuvoa. Hän ystävällisesti neuvoi minua ja samalla hän sanoi, että voi viedä minut lauttarantaan, kiipesin kyytiin ja pääsin ajoissa lautalle. Mies lauttaan ja lautta matkaan. Puhelin soi, Terje soittaa ”oletko lautalla”, ”olen”, ”hyvä, naapurin rouva on tulossa Harstadista samalla lautalla, hän löytää sinut, tulet hänen kyydissä Engenesiin”. ”Kiitos näemme siellä.” Havfiskesenterissä iloinen jälleennäkeminen poikien kanssa.
Sauna varattu klo 22.00 – 24.00 pojat saunomaan, itse vaan sinne pukuhuoneen puolelle, mutta porukassa mukana. Pikkuhiljaa sitten majoitusta kohden., nukkumaan ja odottamaan keskiviikkoaamua.
Siitä se sitten valkeni aurinkoisena, aamupala, varusteiden tarkastus ja taas kohti aallonmurtajaa.
Keskiviikkopäivän tuloksena 3,5 kg pallas, joka vapautettiin sekä muutama ihan mukavan kokoinen turska. Normaalit iltatoimet ja nukkumaan.
Torstaipäivälle luvattu sadetta ja tuulta 10 m/s sään seurailua parvekkeelta ja lähtövalmiina merelle.
Noin klo 11 näyttää aika hyvälle Arskan ja Markun kanssa veneeseen ja keula kohti Senjan saarta.
Matkalla tarkoitus yrittää hieman kookkaampaa seitiä ja Senjan kupeesta sitten taas pallasta.
Amin porukka oli lähtenyt jo aiemmin Rollan kupeeseen.
Mukava tuuli, matkaa taitettu n 5 km vettä veneen alla 500 m. Takilat alas vaijeria ulos 100 m pintapyynti karikon isolla 24 cm vaapulla, takiloissa tuplatärppi, Arska ja Markku kelaavat siimaa sisään, Markulla irtoaa, Koukkaan Arskan seitin 8,5 kg ylös saman tien pintapyyntiin tärähtää (mahdollisesti Markulta irronnut) seiti 8,4 kg. Markun takila alas, välittömästi iskee seiti 8,4 kg. Alkaa nostaa tuulta aika reippaasti, vain yksi pyynti ulos Arskan takila alas ja taas saman tien iskee seiti 7,9 kg.
Eiköhän tämä riitä tälle päivälle, kun ei oikein ole asiaa tuonne Senja kupeeseen tuulen takia. Puolisen tuntia pelipaikalla ja neljä komeaa seitiä veneessä, keula kohti rantaa ja perkauskoppia, kalat fileiksi ja pikkuhiljaa pakkailemaan. Puheli soi, sairaalasta soitetaan ja sanotaan, että pitää tulla vielä kontrolliin ennen kotimatkaa, no minkäs teet, sovin perjantaille puolen päivän aikoihin.
Illalla varusteiden pakkaaminen autoihin veneiden puhdistus illallisen ja iltatoimien jälkeen nukkumaan.
Amin porukka lähtee heti aamusta ajamaan kotia kohti, me taas suuntaamme Rollaan josta lautalla Harstadiin. Sairaalassa puolilta päivin ja kuvaukseen jonka jälkeen odottelemaan lääkärin konsultaatiota. Aika kuluu, näen lääkärit vain vilaukselta. Jossain välissä he sanovat, että valitettavasti kestää vielä, sillä osastolla on akuutti tapaus joka vaatii kaiken huomion. Ymmärrän hyvin, mitäpä muuta voin tehdä, kun kiltisti odotella (sehän on kalamiehelle tuttua toimintaa). Vihdoinkin, puolentoista tunnin odotuksen jälkeen lääkäri tutkii kuvat (nyt jännittää, vaikka olo tuntuu todella hyvältä).
Lyhyt keskustelu lääkärin kanssa, minulla on vielä hieman ilmaa keuhkopussissa, mutta tilanne on huomattavasti parempi, kun tiistaina, joten saan lähtöluvan luvattuani ottaa rauhallisesti ja mennä kontrolliin kotiin saavuttuani.
Maanantai 24.5.2010 kotona kolmas päivä menossa aamulla terkkarissa jälkitarkastuksessa, hieman nestettä keuhkossa, mutta olo todella hyvä, viikon päästä loppukontrolli.
Mitä tästä opimme?
Neljä asiaa:
1 Maan vetovoima saattaa tehdä tepposet kokeneellekin kalamiehelle.
2 Norjassa terveydenhuolto ja sairaankuljetus toimii todella hyvin
3 Jos Norjassa reissulla sattuu jotain hiemankin vakavampaa älkää epäröikö soittaa apua
4 Norjalaiset ovat todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä
Luumäen Pallipojat
Vesa Piitulainen
Luettu 820 kertaa
Reissussa mukanakaraokepappa, taipal-7 |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
|
Aika