| Appis III (Saalisko tärkeä)
Talven madepilkillä en saanut päätäkään. Ahvenpilkinnän paras retki tuotti 52 alle 10 cm:n ahventa jotka kaikki nyljin,-paistos oli tosi herkullinen.
Abbis II :n kaverieni saaliit olivat myös vaatimattomia pl Manten siikapilkkisaaliit.
Yksissä tuumin ajattelimme parantaa tilastoja pohjoisen retken avulla.
Auto oli täydempänä kuin koskaan, mukana oli, -lainattu tosin, moottorikaira :(. en tiedä mitä hymiö tarkoittaa mutta toivottovasti jotain ristiriitaisen kielteistä.
Ajaessani vain yksi auto vilkutti valoja, no tottakai täysin turhaan.
Solojärvellä oli kaikki niinkuin sovittu oli, Juha johdatti meidät perille. Puidenviennin yhteydessä oli edellisenä päivänä kämppää lämmitetty, kotoista oli.
Sunnuntai aamuna Appisjärvelle. Jää oli paksua ja kerroksista, heti aluksi totesimme että ilman moottorikairaa olisi tullut Epygti.
Tapsa ? sai kaksi harria. Alkoi lumisade.”Käydään välillä syömassä.” Palopään rinne teetti jälleen rajusti töitä sillä tuuli peitti menojälkemme. Vastaan tuli kolme kelkkaa matkalla Ivaloon, heidän jälkiään pääsimme lopun matkan.
Tuuli ja lumentulo voimistui, emme yksinkertaisesti uskaltaneet lähteä kämpästä, jos olisimme kelkalla palan päässeet emme sakean ilman vuoksi olisi osanneet takaisin kämpälle.
Sunnuntai ilta ja koko maanantai tutuksitullutta väittelyä sisätiloissa.
Saunan ovipielessä seisten kännykkä kuului, soitin Juhalle,- apua tarvitaan.
Tiistai aamuna Juha tutuksitulleen kaverinsa kanssa saapuivat molemmat omilla kelkoillaan.
Uskokaa että jälkeä alkoi syntymään. Kun menoa katselin vaakuutuin siitä etten koskaan opi ajamaan moottorikelkkaa sen paremmin kuin autoakaan.
Pilkimme appiksella jonkin aikaa, mutta päätimme syönnin jälkeen lähteä auttajiemme tulojälkeä harrijärvelle.
Lunta oli virallisen uutisen mukaan 114 cm:ä voimakkaan tuulen värkkäillessä siitä hurjia nietoksia.
Kolmas pungerrus,- irroitin reen ja lähdin tiedusteluretkelle, 100 metriä ja kelkka kinokseen, näin tähtiä kun sitä yksin kinoksesta kampesin, toinen 100 m ja aikoessani kääntyä kelkka syöksyi täysin väärään suuntaan ja juuttui rinteen juuren syvään lumeen -tähdetkään eivät auttaneet,en saanut sitä liikkeelle. Kului tovi ja näin veljeksien tarpovan kelkkauraa suuntaani, painavampi Mante jäi ensimmäiseen kiinnijäämispaikkaani, Tapsa pääsi perille.
Helposti yhdessä irroitimme kelkan ja ajoimme Manten luo, jossa pyysin häntä sarviin ja kaikista painavimpana jäin kävelemään. Kuin rangaistukseksi kelkka ei palannut minua hakemaan ja joka toinen askel petti, 100 metriä oli pitkä matka, kilometri olisi ollut liian pitkä.
Muutimme tekniikkaa, kaksi kelkan päällä ja yksi reessä, -vauhdilla kämpälle.
Syötiin ja Appikselle, pilkimme ja paistoimme makkaraa nuotiolla, pilvipeite esti täysikuun näkymisen ,mutta tunnelmaa ei latistanut edes se kun kelkan jäätyä jälleen kiinni pyysin veljeksiä apuun , he vetivät jalasten lenkeistä ja minä kaasutin kelkkaa. Kun aikamme olimme puurtaneet ja lapioineet Mante huomasi että minulla oli kelkassa pakki päällä. En osannut seurauksia sen enempää pelätä koska veljekset tiesivät että niin viksu en ole ,että olisin tehnyt sen tahallani, en vaikka he tiesivät etten kävelyäni ollut unohtanut.
Keskiviikko aamupäivä pilkintää, iltapäivä siivoiltiin ja illalla saunottiin
Torstai aamulla saapui Sulo ja johdatti meidät Hannujärvelle,matkalla heitin ilvekselle, joka alueella liikkui, Tapsan saaman 2 kg:n hauen.
Keittelimme kahvit, kävimme ahman tappamalla poronhaaskalla ja välillä pilkittiinkin.
Koko torstai päivän pelkäsin että sattuu jotain joka täydelleen mitätöi retkeni ainutkertaisuuden.
Onnetar oli kuitenkin puolellani ja niin en koko retkellämme saanut YHTÄKÄÄN KALAA.
Tappiona kämpälle jäänyt kännykkäni.
Vain Tapsa pääsi kalansaannin suhteen jotenkin kuiville, mutta mutta .. ne syödään, vain muistot jää ja niitä on minulla ainakin yhtäpaljon kuin muillakin. Kelpaa minun keinutuolissa istuskella.
Paluumatkalla veljekset kyselivät pääsisikö ensikeväänä mukaan,- jos luoja suo.
Kotona sain tiedon että kännykkä on tulossa etelään !?
Kun sain kännykkäni kysyin Inarista miten se niin nopeasti sieltä kämpältä kulki meille.
Inkeri oli, samana päivänä kuin ajoimme etelään, tehnyt hiihtolenkin ( 55 km) ja siepannut ohimennessään kännykkäni.En tainnut osata sanoa siihen mitään.
Nyt on helppo todeta; kaikella tapaa ylivoimaista väkeä.
Luettu 483 kertaa
Reissussa mukanaoppipoika |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
