| Kaiken alkuJäitä odotellessa kirjoittelen tässä miten vapakalastus sai kohdallani alkunsa.
On vuosikymmen 1950. Jokea ei peltojen kuivattamiseksi ole vielä perattu, vain pahimmat kivet on uiton tieltä siirretty. Metsä ojista ei puhuttu mitään. Suuri osa latvapuroista saa alkunsa alueen suurien harjujen lähteistä, vesi oli kirkasta. Joen rannat niitettiin tai laidunnettiin. Tulvien tuomasta savesta muodostui rantavallin päälle polku, jota oli hyvä liikkua. Joessa oli monenlaista kalaa, meritaimen mukaan lukien. Eräs pappa osoitti latvapuron mutkaa ja kertoi isänsä saaneen siitä lohen, joka painoi leiviskän. Varsinainen lohi siihen tuskin nousi, mutta kaikkia täpläkylkiä kutsuttiin sillä nimellä. Raakku kanta oli runsas, nykyään niitä on vain yhdessä paikassa kaikki yli 30 vuotiaita.
Kalastus tapahtui 5-6 metriä pitkällä yleensä haavasta tehdyllä vavalla. Siima oli vielä metrin pidempi ja vieheenä kirkas lusikka, minulla sedältä saatu kupari ”Taiga”. Vapa käsissä vaakasuorassa veden päällä em polkua kulkien "uistintä vedettiin" rannalta käsin. Vene oli harvinainen, muutama ruuhi oli. Vain harvoin joutui jonkin esteen (yleensä aita tai leppäpuska) takia nostamaan vieheen ylös. Nykyään vain harvasta paikasta pääsee vesirajaan ilman vesuria.
Vain mattopyykkärit olivat joen uhkana. Alajuoksun lyhyen kosken alla oli hiljainen akanvirta, ranta oli matala ja hiekkainen. Penkki 20 cm syvässä vedessä matot pestiin ja rantanurmikolla alustavasti kuivattiin.
Koskella oli pitkä haukirikas niska ja voimakasvirtainen kapea nielu. Nielun reunassa oli metrinen pyöreäselkäinen kivi.
Jotenkin olin isoveljien uistimen koskelle raahannut, pikku nappula. Kahlasin nielun kivelle matalikkoa pitkin. Vettä oli noin 10 cm ja matkaa viitisen metriä. Onki pystyyn ja kieputtamaan vapaa, jonka ympärille ylipitkä siima oli kierretty. Kun olin jo kyllä kauan pyörittänyt katsoin ylös joko siima olisi vapaana. Uistin kuului kilahtavan kiveen, vapa oli käsissäni laskenut niin että sen alapää otti kiveen, kierteitä oli vielä jäljellä. Vapa tärisi kiveä vasten ja siima vapautui nykäyksittäin minun ihmetellessä mitä nyt on tapahtumassa. Kuulin veden loiskeen ja kun katsoin alas mellasti kivenkupeessa kaunis kala uistin suussa!
Voimieni takaa sivalsin vavan matalikkoon, mutta koska kala oli niin lähellä ja siimaa vielä vavan ympärillä ei siitä mitään rannalle heittoa tullut. Kala vaivoin pyörähti kiven yli. Hirmuinen oli pako, mutta takaa-ajo yhtä vauhdikas. Siima sekoontui jalkoihini ja niin sain kalan kiinni. Rannalle oli hirmuinen pyrky. Kompastuin siimaan mutta kala oli lujasti käsissäni. Kiipesin lyhyen jyrkän rantatörmän päälle, vapa seurasi perässä. Laskin kalan maahan ja osa pyykkäreistäkin tuli taivastelemaan; poika sai lohen. Yllättäen kala aloitti uuden ponnistelun ja oli katoamassa jyrkänteen reunan yli. ”Päästä se nyt vielä jokeen”, pyykkärit huusi. Mutta komea ja peloton oli minun syöksyni, eikä kalalle enää mahdollisuuksia annettu.
Nykyisin aran kalan saamiseksi on hiivittävä puskan takana, sitten kontitaan ja ryömitään ja heitetään makuulta pitkäheitto... Kun muistaa ensimmäisen lohen saannin, joutuu nykykalastus outoon valoon. No pienet suvantovedet on vähän toinen juttu. Mutta kyllä se jälkensä jätti - kyynärpäät ja polvet verillä, sääressä kipeä nirhama ja kivien välissä vääntyilleet varpaat osoittivat mikä mihinkin ja pa...ta kaikista iski tämä iänikuinen siunattu hulluus. Tarkistettu vuosikymmen on 1940
Koski kirjoituspäivänä. 60 cm syystulva.
Kuva 1: Pyyntikivi, Temmellysmatalikko, Rantautumisreitti
Kuva 2: Pyykkärit ja pyyntikivi. Koski jatkaa oikealle, kiertää niemen ja kuvanottajan selän takana on syvä santalammi.
Luettu 725 kertaa
Reissussa mukanaoppipoika |
| | Piilota kommentit | |
| | Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin. | | 29.11.2008 | EniZei | Mukavaa luettavaa! Deja vu -ilmiö tuli itselleni tuota lukiessa. Kun aloitin uudelleen kalastuksen viitisen vuotta sitten pitkän tauon jälkeen ja ensimmäisen kirjolohen sain rannalle. Sydän hakkasi ja pelko kalan karkaamisesta oli melkoinen. | | 30.11.2008 | | Hienoa.
Tälläiset aikojen takaa jutut ovat mielestäni parhaimpia... | | 03.12.2008 | poka | Taattua luettavaa Oppipojalta! Juuri niitä aitoja tunteita ensimmäisen jalokalan kanssa.. | | 03.12.2008 | oppipoika | Vihjaan nyt hieman kokoakin; "Eikö oo Äiti iso kala"."ooOn", Että semmonen. |
| |
|
|
| |
|
