| Oppipoika tornionjoellaKun omien kalapaikkojen nokkospuskat ylettyvät lyhyttä miestä leukaan tulee perhokalastuksesta niin hermojariistävää että edessä on kalapaikan vaihto.
Mihin mennä? No tornionjoelle tietysti!
Todellisuudessa varasin palojoensuun kämpän jo alkukeväästä kun tornionjoen lohennoususta ei ollut vielä tietoakaan eikä lohenpyynti ollut retken tarkoitus. Naapurin kanssa päätettiin, ettei matkalle oteta mitään sellaista mitä paikallisilta voidaan hankkia. Torniosta pitää hankkia perhonsidontavälineitä; "Teidän pitää nyt mennä tuonne Ruotsin puolelle". Niin tein elämäni ensimmäisen ulkomaan ostoksen, saamamme kohtelun takia sen ei tarvi olla viimeinen.
Kolarista ruokatarpeet. Vaimo paistoi evääksi sianlihasiivuja joita malttamattoman matkanteon vuoksi emme ehtineet syömään. Ruskeakastikepussi mukaan ja ensimmäinen ateria (kaikkien terveysintoilijoiden kiusaksi) läskisoosi. Söisimmehän senjälkeen lähes pelkkää kalaa.
Kahvi ja munkki 50 senttiä; sieltä avain..reipasta väkeä!
Siisti kämppä, palaute on annettu. Saana oli lähes ainoa tunturi, joka kymmenistä retkistä huolimatta oli jäänyt huiputtamatta. Tiistai aamuna sinne. Mukava retki, siksikin että polvet kestivät sen hyvin. Paluumatkalla taimenjoella heittelyä - 15cm taimen (kaikkien taimenmuotojen alamitta 40cm). Uusia havaintoja aurinkoisella säällä erityisen kirkkaassa vedessä kalastamisesta, siitä ehkä myöhemmin.
Keskiviikkona Hettaan - Makkaraa hakemaan. Vuontisjärven tapahtumat kiinnostivat, siksi luontokeskuksesta neuvoja kysymään: "Tuossa noin ja ellei olla kotona niin tuossa asuu veljeni, siellä ollaan kotona ja sopii mennä" ja piti paikkansa. Mukavia juttuja kahvin kera; Kiitos, lämmin kiitos. Kun kuljette täälläpäin muistakaa poiketa. Varmasti. Illalla joelle, uteliasta ja innokasta kalastusta.
Torstaina lohipaikaksi kehuttuun saarenkujaan. Jostakin oli kummunnut halu saada kala. Siksi kalastaminen kesti aamuyön tunneille. Saaliina muutama pienehkö hauki. Makkarakastike.
Perjantaina yläjuoksun suuntaan. Komeita paikkoja. Kuvat, jos niiden lisäys onnistui, olemme ottaneet toisistamme vastakkain, kallio on siis keskellä koskea. Muutama hauki, kaksi ahventa suolattiin. Riisimosso jäi syömättä. Illalla soitin Villin Pohjolan esitteissä olevaan numeroon: Olemmekohan oikealla joella. Kyllä, alempaa Sonkamuotkasta on 35 tunnin soudun päätteeksi saatu lohi ja Kaaresuvannosta toinen.
Lauantaina ei enää ollut tarvetta saada lohta. Hyvin olisi riittänyt, että olisi nähty kala. Tarjosimme vaappua ja lusikkaa ja perhoa, soutaen ja rannalta. Yksi hyvänkokoinen harri, sehän suolataan ja viedään todisteena kotiin. Makkarakastike!
Sunnuntaina uusi käynti Vuontisjärvellä. Järven laskeneen suvun jälkeläinen kertoi monta hyvää juttua. Loppu vuorokausi joella. Poltimme suolaamamme ahvenet nuotiolla. KALA-ATERIA.
Maanantaina kaveri jäi laittamaan paikkoja kuntoon, minä menin tietysti koskelle.
Tämän hetkinen tilanne, vaikka kala nouseekin jokeen, ei luonnonlohen puolustajien mielestä varmaankaan ole kehuttava. Nyt pitäisi aloittaa asennekasvatus alajuoksun kalastajien keskuudessa. Seuraava lohisukupolvi varmennetaan vain sillä, että lohi pääsee nousemaan kutupaikoilleen saakka.
Se että emme saaneet kalaa,ei huonontanut minun retkeäni, mutta se etten edesnähnyt niitä harmittaa.
Luettu 637 kertaa
Reissussa mukanaoppipoika |
| | Piilota kommentit | |
| | Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin. | | 31.07.2008 | | Aika kumma ettei lakseja näkynyt...Harrejakin vissiin aika vähän näky?
No oot saanu olla luonnon kauniissa paikassa:) |
| |
|
|
| |
|
