| Paltasella kirrejä narraamassa ja piipahdus PuulallaKeskiviikkona matka alkoi Mikan osalta noin klo12.15 Helsingistä rakkaan anopin Fiat Puntolla rakas anoppi kyydissä, pieni koukkaus Porvoon kautta ja minä kyytiin. Aika kivuttomasti heilahti muuttotavarat ja kalakamat Puntoon, on se niin tilava ja hiano auto, sitten eikun keula kohti Kangasniemeä. Automatka kului niitä näitä rupatellessa Mikan kanssa ja mikään kalareissu ei ole kalareissu ilman liki perinteeksi muodostunutta pysähdystä Heinolan Citymarketin McD:ssa, pari hullua lomakaahariakin nähtiin suorittamassa aina niin upeita ohituksia muun liikenteen iloksi ja vaaraksi. Kangasniemelle saavuttiin neljän maissa Mikan siskon perheen luokse. Mikan anopin poistuttua Puntoineen, totesin Mikalle, että olipa hyvin koulutettu anoppi. Istui ressukka meinaa ihan hiljaa sanaakaan sanomatta takapenkillä koko matkan ajan. Isäni poimi meidät kyytiin Kangasniemen keskustasta ja suuntasimme kohti isäni mökkiä Puulalle. Kamojen purkamisen ja veneen käytön opettelun (siis Mika opetteli, mähän oon osannu kaiken syntymästäni lähtien) karkasimme uistelemaan pieneksi toviksi eli siihen asti kunnes moottorissa ilmeni pieniä teknisiä ongelmia. No niistä päästiin yli ja, kun uistelun saalissaldo oli pyöreä nolla, bongasimme lähistöltä sopivan lahden. Eikun heittelemään ja se kannatti, sillä haukia riitti ja syönti oli suht ok, kun vain olisimme saaneet jotain veneeseenkin. Tai no, saatiinhan se pikkupuikulan ressukka, joka välttämättä halusi sokaista itsensä Mikan uistimeen. Kyllästyttyämme vieressä vinkuneeseen ja rääkyneeseen vesilintuun suuntasimme saunomaan ja syömään mökille, lukijoille kerrottakoon, että mitäänhän me ei juotu missään vaiheessa niinkuin perinteisiin kuuluu =)
Joku hullu Pieksämäeltä soitti heti torstaiaamuna (siihen aikaan kun muut vielä nukkuu!): "Nyt on asuntovaunu Paltasen vieressä parkissa ja nyt pojat äkkiä tänne, tänne on tuotu väärä lasti liian pieniä kirjolohia 270kpl ja niitä saa nyhtää ylös niin paljon jaksaa, kunhan on luvat muuten kunnossa ja kiintiökaloiksi lasketaan yli 900g kalat." Kamat kasaan pikapikaa ja autolla pöristelemään kohti Paltasta, jossa urhea aamuvirkku Tumi jo odotteli meitä. Klo 13 saavuimme täydentämään kalakannan harvennusryhmä Korpi Teamia, tahnaonget vireeseen ja pyytämään nopeasti, olihan Tumi kuitenkin saanut pienen kahden kalan etumatkan meihin nähden ja kolmas nousi ylös meidän kasatessa välineitä. Eipä kerenneet tahnat kauaa vanhentua vedessä, kun ensimmäiset minun ja Mikan kalat olivat jo rannalla. Tottahan se paikan omistaja puhui, pieniä kirjolohia ne tosiaan oli, mutta kyllä ne meille kelpasi ja kun kerta saatiin käsky niitä nostaa ylös, niin ei tarvinnut ruveta edes miettimään C&R:n harrastamista. Kelistä sen mainittakoon tähän väliin, että vaihtelevaa oli, satoi ja paistoi vuorotellen, kerran jopa molempia samaan aikaan. Vähän yli neljä nappas mun tahnaonkeen 0,99kg poikien pelätessä siiman ja tapsin kestämistä totesin, että kyllä mun Fireline kestää ja palomarit pitää ;) Eipä se fisu haastetta antanut, jarrut kii ja kelaten ylös. Heti perään tuli ylös myös pienempi about 400g. Alkuillasta piipahti kanssamme juttua haastamassa itse omistaja, kuten hyviin tapoihin kuuluu, lahjoimme häntä parilla kalalla ja mies poistui tyytyväisenä paikalta. Vierailevina tähtinä paikalla piipahti Tumin vaimo Tiitu ja poika paistelemassa makkarat meidän kanssa, samoihin aikoihin Team JyPyn Ilkkakin saapui Manu kuskinaan kuultuaan, että kalaa tulee ja sitä saa nostaa ylös. Loppuilta sujuikin rupatellessa ja kalaa ylös nostellessa. Siinä klo24 maissa painuimme asuntovaunuun nukkumaan peläten toinen toistemme mahdollisia lähentely-yrityksiä.
Niinkuin Mikakin usein on todennut, että nukkuminen on homojen hommaa, joten kaipa mä olen sitten vähiten homo meistä kolmesta, kun heräilin siinä viiden aikoihin aamupalaa tekemään ja tahnaonkia tarkistamaan. Eipä muuten yhtään harmittanut herätä aikaisin ja tarkistaa onkia.. Huomasin, että Tumin ongessa on jotain kiinni, sieltä nousi ylös 490g kirre ja juuri, kun olin saanut sen kalan hengiltä, alkoi oman ongen jarru pärisemään ja vauhdilla muuten lähtikin siima menemään. Upean loistavan syöksyn (lue: tasaisen varman ja hitaan löntystelyn) ansiosta olin hetkessä ongessa ja sit kelaamaan kalaa rantaan, no nyt antoi kala jo hieman haastetta hienoilla hypyillä ja pyrähdyksillä, mutta kyllä mun onki toimii ja pitää ;)) Pienen tovin päästä kala oli rannalla ja veret pihalla. Missä vaaka? Missä vaaka? Löytyihän se ja kala puntariin. Digitaalimittari näytti luvut 1,65kg ja siitähän riemu repesi, saatoin ehkä herättää muut hihkuessani ilosta. No olihan se kuitenkin reissun isoin kala sillä hetkellä (isompia siis luvassa tarinan edetessä). Mika nousikin yllättävän nopeasti ylös, mutta Tumi taisi säikähtää sen verran sitä kalaa, että Tumin piti soittaa vaimo paikalle nitrojen kera ja aamukahvit keittämään. Kyllä palvelu pelasi, ei voi muuta sanoa :) Parin tunnin, parin kahvikupin ja rutiinin omaisen jälkeen oli Tumikin mukana menossa. Pitkään ei mennyt, kun Tumi nappasi itselleen 900 grammaisen ja tuumi, että nyt on tuliaiskala saatu. Voi kuinka väärässä mies olikaan! Klo 11 aikoihin piipahti itse omistaja jutulla, taas harrastimme lahjontaa kahden kirren muodossa ja saimme luvan käyttää soutuvenettä. Tovin kuluttua Mika ja Tumi lähtivät soutelemaan veneellä ja saaliiksi he saivat viitisen kappaletta kirrejä. Hetkeä myöhemmin Tumin tahnaonkeen nappaa äkäinen vonkale, lyhyen taistelun jälkeen Tumi voitiin julistaa voittajaksi ja kalan paino näytti samaa kuin oma tuliaiskalani eli 1,65kg, jolloin Tumi lohdutti Mikaa sanoen: "Sä saat ton mun 900grammaisen tuliaiskalaksi, kun et sä kuitenkaan isompaa saa." Hahhah ja taas väärin meni! Pikaisen makkaran paiston ja ravitsemusopillisen tuokion jälkeen Mika hinkui uudestaan soutelemaan ja heittelemään. Itse jäin tahnaonkivahdiksi vapaaehtoisesti poikien kadotessa hetkessä lammen etäisimpään kolkkaan ja nostettuani pari kirreä puoli kuuden aikaan ylös tahnaongista alkoi puhelimeni soimaan. Jaahas, Mikahan se soitti ja ilmoitti, että nyt kalan kokoinen kirre veneessä. Rantaan saavuttuaan Mika hyppäsi salamana vaakaan kiinni, kala roikkumaan ja lukemat kohosivat 3,28kiloon. No jopas jotakin, Mikahan sai kalan :) Hänen omien sanojensa mukaan Bete Lottoa (vai pitäisikö sanoa Lotto Beetteä) heitellessä tunsi hän äkäisen tällin, kiristi jarrun ja kelasi kalan rauhallisesti veneen, jolloin Tumi kauhaisi kalan haaviin ja nosti sen veneeseen. Haavin koskettaessa veneen pohjaa irtosi Lotto kirren suusta, vaikka Mikan mielestä kala oli kiinni paremmin kuin hyvin. Jepjep, no pääasia, että ennätyskala saatiin kyytiin ja tuliaisiksi vaimolle :) Ja eipähän tarvitse enää kuunnella tarinoita kuuden kilon karpista, ainakaan kovin usein ;) Loppuilta sujuikin sitten niitä 500grammaisia ylös nostellessa tasaiseen tahtiin, klo 23 maissa mentiin nukkumaan taas pieni pelko pöksyissä ja toinen silmä auki nukkuen.
Kyllä ne pojat selkeästikin on enemmän homoja kuin minä, kun taas heräsin neljän aikaan kusella käymään. Perkeleen perkele, eikö stana saa edes kusella käydä rauhassa, kun alkoi Tumin tahnaongen jarru pärisemään ja ryntäsin nostamaan kalan ylös. Ja taas, sen hengiltä saatuani alkoi oma onkeni jarru soimaan, vitutti sen verran, että nykäisin jarrun kiinni ja riuhtaisin kalan rannalle. Nirri pois kalalta ja takaisin vaunuun aamupalaa syömään, sen tehtyäni sukelsin takaisin omaan makuupussiini ja nukahdin abouttia puoli kuuden aikaan. Pojat sitten heräsivät jossain vaiheessa ja Tumikin pääsi tällä kertaa ylös ilman nitron ja aamukahvin apua. Päivän viimeiset kalat nosti ylös Tumi klo 9 pintaan ja sen jälkeen nousin itsekin ylös pakkailemaan muiden kanssa tavaroita. Vaunu Mazdan perään ja eikun saalista jakamaan Tumin luokse. No tulihan niitä jaettua sinne sun tänne; Tumin porukoille vaunun vuokraksi, Mikan anopille muuten vaan, Annelle Miskan vahtimisesta, isälleni auton vuokraksi sekä tuleviksi mökkivuokriksi ja omalle anopilleni siitä hyvästä, että onnistui välttämään tällä kertaa kalaonnen toivotukset. Kotona Porvoossa olin kuuden maissa illalla.
Kirjolohia saatiin reissun aikana 40kpl.
Over and out!
Otto kuittaa raportin kirjoitetuksi!
Luettu 1126 kertaa
Reissussa mukanaTumi81, T11Mika, Otto81 |
| | Piilota kommentit | |
| | Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin. | | 25.05.2009 | T11Mika | Hyvä reissu oli. Seuraava koko tiimillä tehtävä vissiin sit Puulalle? Muokkaa | Poista | | 25.05.2009 | Otto81 | Sopii mulle :) Muokkaa | Poista | | 27.05.2009 | oppipoika | Tapahtumia oli,luonnonystävän kuuluisi kyllä tietää täsmällisemmin kuin "vinkuva ja rääkkyvä vesilintu" Sorsastuskin lähestyy.
Jos olisin ko lammen omistaja pitäisin teitä ylikäymättöminä huumorimiehinä,-lahjoinenne.
Lisää virkistäviä retkiä. Muokkaa | Poista | | 01.06.2009 | Otto81 | Enpä tuota itse tunnustaudu sen vertaa luonnonystäväksi, että sen vesilinnun olisin 100% varmuudella tunnistanut. Mulle riittää ihan hyvin määritelmä "vammainen" vesilintu :P Muokkaa | Poista | | 01.06.2009 | T11Mika | Se kuullosti ihan krapulaiselta sorsalta. =) Muokkaa | Poista | | 01.06.2009 | oppipoika | No jos sen ääni tosiaan koetteli uskon sen olleen härkälintu. Kuin silkkiuikku mutta tanakampi. En minä itsekkään niitä tunne, mutten sorsastakkaan. Muokkaa | Poista |
| |
|
|
| |
|
|
Kalastusmuoto
