| Yökalassa 2Yökalastus on todella mukavaa. Vaikkei tulisi mitään, voi nauttia tyynestä ja hiljaisesta järvestä, erityisesti keskikesän aikaan, jolloin on valoisaa ympärivuorokauden.
Mutta toki periajatuksena on saada sitä kalaa. Kuha on jälleen tavoitteena. Olin jo suorastaa epätoivoinen ensimmäisen kuhani suhteen, sillä yritystä oli ollut, mutta ei kun ei ole noussut.
Aloitimme uistelun anttilan niemen jälkeen ja uistelimme ohi reetinniemen (mustaniemi) ilman mitään. Seuraavaksi siirryimme jälleen paltamoon päin vieville väylille volosaaren jälkeen. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun tärppäsi. Ensimmäin nykäisy oli kohtuullinen, mutta hetken kelauksen jälkeen tuntui kuin kala olisi irronnut. se oli vähän semmoista: "onko siellä? ei hitto, karkasi! eiku on siellä!" väsyttämistä. mietin että taitaapi olla taas semmoinen pieni hauen rääpäle. mutta veneen vierellä kala ui pohjaa kohti. Siinä kohtaa vastus hieman koveni, muttei sitä vielä voinut oikein kehuakaan. Kun näin että siellä oli kuha, olin todella innoissani. Ensin otimme rauhallisesti kaverin kanssa kalan ylös, mutta kun kala oli veneessä ja pysyi, oli siinä pakko vähä tuulettaa. Kala oli kooltaan pieni, 800g, mutta kun sitä kuhaa oli tullut odotettua niin kauan, teki se nannaa :D.
Jatkoimme samalla alueella uistelua. noin puolen tunnin kuluttua oli jälleen kala kiinni. Sekin tuli suosiolla veneen viereen ja veti pohjaan, mutta kun saatiin se aivan siihen veneen viereen se teki pienen pyrähdyksen ja irtosi. itse en juuri kalaa nähnyt, mutta aivan pyrähdyksen aitiopaikalta nähnyt perttu sanoi kalan olleen kuha. kyllä se hieman harmitti, mutta täytyi sitä silti siitä samasta kohtaa jatkaa.
Olin vaihtanut syvemmälle menevän uistimen jo ennen aikaisemmin ironnutta kalaa, ja jatkoimme sillä senkin jälkeen. Hetken uisteltuamme tärppäsi ja todellakin tärppäsi. Olin aivan varma että nyt on pohjassa ja tokaisin pertulle että: "vappaalle ja pakille!". Toki hieman äkkinäisen hätäinen huuto, mutta en halunnut menettää uistintani pohjaan. Ihmettelin että miksi tämä ei löysty vaikka perttu hiljalleen pakitti. Lopulta sen tajusin: "Siellä on jumalauta kala!". Sillon tunsin että nyt on tosi kyseessä. Perttu sammutti moottorin ja minä yritin kelata, mutta huomasin sen olevan turhaa. Räikkä huusi, mutta hetken kuluttua se hieman hidastui ja kelaaminenkin alkoi onnistua. Sitä siinä tuli tovi väsyteltyä. tuntui ettei kala tulisi lähemmäs millään, oli se niin raskas. Kalan vastanykäisyt olivat huiman tuntuisia. Isäni paksu uistelu vapa taipui mukavasti. Lopulta kala alkoi olla jo aika lähellä, siima osoitti noin 75 asteen kulmassa alaspäin eli kala oli pohjassa, hieman veneen takana, noin 7-10m päässä. Sitten yllätykseksi kala aloitti toisen vetämisensä, eikä sille voinut tehdä juuri mitään. Välillä ehkä hieman sai pantua vastaan mutta se siitä. Minä en tohkeissani älynnyt/kehannut edes kiristää räikkää, mutta oli se kyllä ollut oikein asetettu aikaisempien kalojen perusteella. Siimaa oli liian vähän kelassa. lopulta pitkän vetämisen jälkeen kuului *naps* ja uistin, siima sekä erityisesti kala olivat tiessään. Hetken se veti hiljaiseksi mutta sitten alko vaan naurattamaan. Hetki vaan kelluttiin ja juteltiin siinä veneessä, kun oli niin tyyntä. lopulta perttu käynnisti koneen ja ajoimme takaisin hautaniemelle.
Luettu 670 kertaa
Reissussa mukanaTapezu, perttu h |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
Kuva