Kalastus - Kummaenon Torpedointi 01-08.07.2010

Kummaenon Torpedointi

Kummaenon Torpedointi

Puolivuotta sitten heitettiin porukalla ilmoille ajatus, ajatus mahtavasta kalareissusta josta ei puuttuisi muuta kuin stressi. Puolivuotta olikin sopiva aika reissun suunnitteluun, sillä huomioonotettavaa riitti...
Kohteeksi valitsimme Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan Kummaeno-nimisen jokialueen, joka saa alkunsa Suomen ja Ruotsin rajalta käsivarren Lapista ja jatkuu aina Ruotsin ja Norjan rajan läheisyyteen. Aluksi oli suunniteltava ajankohta, jonka ajoitimme lomien (ja nähtävästi itikoiden) kannalta otollisimpaan kohtaan heinäkuun alkuun.. Alkoi armoton odottelu ja suunnaton soittelu ympäri Suomea asuvien Persvaaran Torpedojen kesken. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen matkustustavasta, jolla joelle menisimme, se oli vanha kunnon vaellus. Majoitukseksi valitsimme luonnollisesti teltan, joka kulkee rinkassa muiden tavaroiden mukana. Huomiota vaati myös rinkkoihin kertyvä paino, sillä matkaa määränpäähämme kertyi noin 15 km tunturimaastossa. Ruoka oli siis laskettava tarkkaan ja osa ravinnonsaannista jätettävä kalan varaan, toisaalta reissu osoitti meidän laskeneen väärin ja kotiin kannettiin muutamia säilykkeitä avaamattomina..

Reissu sai alkunsa 1.7.2010.
Saavuin töistä kotiin aamulla, 24 tuntinen työvuoro oli ohi. En kerennyt kuin keittää kahvit, kun ovikello soi ja Jata saapui Jyväskylään. Pikainen autonpakkaus ja nokka kohti Lappia. Ensimäinen etappimme oli Aavasaksa, jossa SoftEmbo jo kärsivänä odotteli, kerkesi jo automatkan aikana muutaman kerran soittaakin, että "Missä Helevetissä te kuppaatte". Noo, olihan sitä Haaparannassa käytävä eväitä hakemassa...
Lopulta saavuimme Aavasaksaan ja suoritimme pikaisen autonvaihdon kustannussyistä, olihan meillä Kilpisjärvelle vielä n. 450km ajomatkaa, mutta se tehtäisiin seuraavana aamuna, sillä Softis oli lunastanut meille lohensoutuluvan Torniojoen alueelle illaksi... Kalaan siis ja äkkiä!
Torniojoen soutaminen osoittautui osaltamme tyhjäksi yhtä tärppiä lukuunottamatta, jäi hieman kaivertamaan, että minkähän kokoinen mörkö siellä kävi uistinta nuolaisemassa?
Aamulla (2.7) auton nokka kohti Kilpisjärveä ja reissumusiikkia soimaan. Matka taittui yllättävän nopeasti, kun on ammattimies ratin takana ja päätimme lähteä klo:14.00 lähtevään Malla-Laivaan, joka risteilee Kilpisjärvellä väliä Kilpisjärven matkailukeskus-Koltalahti päivittäin. Reilun puolentunnin laivamatkan jälkeen olimme saapuneet Ruotsin puolelle tuntureiden ympäröimälle peilikirkkaan Kilpisjärven rannalle.
Rinkat selkään ja tossua toisen eteen ajatellen erästä viisautta, jonka Malla-laivan kapteeni meille kertoi "Ei teillä ole laphissa kiire"..On se onni, että olemme niin kova kuntoisia...
Alku patikalla pidimme paljon taukoja valtavien nousupätkien jälkeen, sillä meillä ei ollut enää kiirettä, muualle kuin kalaan.. tauot jäivät siis lyhyiksi!
Alkumatkan tuskaisen nousun jälkeen saavutimme ylängön, jossa oli leveä polku, jota pitkin oli hyvä kävellä.Ylängöllä muodostuikin reissumme motto "Parempi perse ruvella, kuin perse auki."(Jostain syystä tuollainen ajatus kävi mielessä maisemia ihastellessa ja kallista kopterikyytiä miettiessä).Tauko paikalla. Nopea nötkötti-hernari trangialla ja energiaa riitti taas.. Yllättäen pokka petti, kun pienessä tunturilammessa näkyi tuikkeja ja muutamat aallot kalan pyrähdyksestä.. 0,05 sek ja rinkat olivat maassa. Hiljainen hiippailu lammenrantaan ja valtavalla kaarella uistin Jatan toimesta veteen. Matalaa oli ja kalat olivat ovelasti rannoilla piilossa, tyhjä arpa.
Kävely jatkui ja Softiksen hankkiman hyvän kartan ansiosta pystyimme seuraamaan matkan etenemistä ja valitsemaan heittelypaikkoja ennalta. Hyvännäköisiä paikkoja tuli vastaan tuontuosta, mutta liika kuumuus ja kirkkaus piti kalat todennäköisesti syvänteissä, joihin emme heittämällä yltäneet..Totesimme porukalla, että tosimiehet kulkevat omia polkujaan, miksi emme mekin.. otimme suunnan kompassista ja lähdimme poikkeamaan tuolta mukavaksi osoittautuneelta polulta tavoitteenamme löytää kalaisa järvi. Useiden kilometrien ja hikilitrojen jälkeen saavuimme tunturijärven viereen ja pienen tarkastelun jälkeen havaitsimme tuikkeja, pokka petti ja oli kasattava omatkin kalastuskamat... Jata ja Embo Jäivät kohtaan, jossa näkivät tuikkeja, itse menin hieman kauemmas pienen niemen kärkeen, jossa aloin heittämään Lottoa. Toisella heitolla uistin jäi pohjaan, eikä millään lähtenyt irti, päätin lähteä uimaan sen pois ja samalla pesaista hikeä pois. Ennen kuin sain ajatukseni loppuun alkoi Jata huutaa kuin vanha hinaaja, sain selvää vain sen verran, että "Tule tänne", koitin huutaa takaisin, että hakisin ensin uistimeni pohjasta, mutta turhaan... huuto vain yltyi ja oli pakko mennä katsomaan. Siellähän ne pojat kesyttelivät rautuja niin kuin olisivat ikänsä sitä tehneet. Olivat saaneet jo seitsemän ylös siinä ajassa jonka itse kävelin heidän luokseen.. Upeita rautuja ne olivatkin ja hämmästykseksemme huomasimme punnituksien jälkeen kaikkien olevan yli kilon painoisia.. Luonnollinen puna oli havaittavissa sekä rautujen vatsassa, että kalastajien poskilla, mutta takaisin arkeen, se hemmetin uistin olisi haettava pohjasta, uistin oli neitsytmatkallaan ja se on todettu Lapissa toimivaksi väriksi monien kalastajien toimesta.. Kylmä vesi salpasi hengitykseni hakiessani uistinta, mutta työ palkittiin ja sain uistimeni takaisin pakkiin.. Sitten kamat päälle ja nopea askellus poikien luo, en kehdannut edes kysyä monettako kalaa väsyttelivät, sillä niillä ryökäleillä oli tupla väsytys käynnissä.. kysyin vain, mikä uistin oli käytössä ja sain vastaukseksi "Arvaa", tiesin heti mitä he tarkoittivat, varmistin vaan värin.. Siiman päähän laitettiin siis Lotto Bete, punamusta jossa on kultapilkkuja. Ensimäinen heittoni ja fish on! Mahtavan kovan tärpin jälkeen alkoi taistelu, hymy ja puna levisivät viimein minunkin kasvoilleni, sillä ei ollut epäselvää, mikä siellä siiman päässä vetelee... Elämäni ensimäinen rautu! Sain hienon taistelun jälkeen kalan ylös ja ihastelin tuota komeaa, voimakasta ja luonnollista kalaa, päätimme ottaa niitä muutaman ruokakalaksi, sillä kaikilla alkoi jo olla nälkä. Nuo raudut olivat myös Jatalle ja Embolle ensimäiset laatuaan, hieno ensikosketus 18 rautua kahteen tuntiin!
Matka jatkui ja tähystelimme leiripaikkaa, sopiva löytyi laaksosta joen vierestä, noin 2 km päässä tähystyspaikaltamme. Helvetillinen mäki edessä, tälläkertaa se olisi mentävä alaspäin.. mäki nimettiinkin osuvasti Happomäeksi, emmekä edes yrittäneet mennä sitä rinkkojen kanssa ylöspäin..
Vihdoinkin olimme paikalla johon päätimme pystyttää perusleirimme. Teltta pystyyn ja puita etsimään, olihan meillä ferrarin punaista tiedossa iltapalaksi! Syönnin päälle oli otettava unta palloon, olimmehan tehneet matkaa jo 14 tuntia kävellen ja jalat olivat rakoilla..
Herättyämme lähdimme kokeilemaan pääkohdettamme Kummaenoa. Kahluuhousut jalkaan ja reppu selkään. Yllätykseksemme joki oli todella matala, viskoimme uistinta ja kävelimme alavirtaan, ei merkkiäkään kaloista.
Jonkun matkaa kuljettuamme Jatalla kävi tärppi, mutta irtosi. Ensimäiselle pienelle koskikohdalle päästyämme Embollakin tärppäsi, mutta sekin irtosi. Itselläni ei ollut minkäänlaista tapahtumaa koko aikana.. Illan suussa päätimme kulkea ylävirtaan. Heti leirin vierestä Jata Veti komean harrin, vapautti sen kuitenkin pian. Matka jatkui, ei tapahtumia, ainakaan siiman päässä.. Aurinko nousi ja se oli meille merkki mennä nukkumaan.ZzZzZz...
Unta riitti aina iltaan saakka, oli turvauduttava mukana tuomiimme eväisiin ja puraistava ennen lähtöä.. Menimme joen yli ja kuljimme useita kilometrejä ylävirtaan, lähdimme seuraamaan pientä sivujokea ylöspäin ja saavuimme mahtavan näköiselle harripoolille. Lottoa siimanpäähän ja uistin veteen.. tärppejä tuli alussa koko ajan, mutta heti ei tarttunut. Auringon laskettua alkoi ahnas syönti, harreja nousi toinen toisensa perään ja eksyipä joukkoon pari pikku taimentakin, vapautimme ne välittömästi. Seuraavalla poolilla sama meno jatkui ja seuraavalla ja... saimme kaikkiaan 45 harjusta ja 3 taimenta, iskipä väliin se harrikuumekin, mutta se hiipui muistuttaessa itseämme siitä, että leiriin on kuitenkin vielä 6 km kävely... Paistoimme nuotiolla yhden mitallisen taimenen ja 2 harjusta, mausteet jäivät leiriin, mutta nälkä on paras mauste, se saa kaiken maistumaan! Otimme myös muutaman harjuksen leiriin, kannoimme mukananmme halsterin jossa harrit valmistimme, hyvää, muttei vedä vertoja raudulle!
Seuraava iskumme suuntautui pitkälle alavirtaan. Sateen kastelemina hakeuduimme poromiesten mökkiin, joka oli onneksemme avoin, tulet kamiinaan ja kamat kuivumaan. Sateen lakattua lähdettiin joelle. Vihdoin syvempää vettä, mutta ei ainoatakaan kiveä kalojen suojaksi. Kosken pauhu kuului selvästi, suuntasimme sinne. Loppuliuku näytti hyvälle, mutta saahan se siltä näyttääkin, kaloja siellä ei ollut.. Ylöspäin liikkuessamme Jatalla kävi mahtava taimen tärppi, mutta huonolla tuurilla oli oma sanansa sanottavana ja kala irtosi, onneksi se kerettiin punnita siitä huolimatta n.2kg... Harreja alkoi löytymään virrasta, noin kymmenkunta käytettiin ylhäällä ja muutama otettiin ruokakalaksi suurin ja myöskin hk recordini 590g.
Embo meni vastarannalle ja alkoi heitellä poolia, hetken kuluttua hän alkoi riisua kamppeitaan, arvasimme Jatan kanssa, että uistin olisi pohjassa. Embokin sai kokea lapin kylmän vesikasteen, mutta onnekseen hän sai uistimensa irti pohjasta, Hirvasta ei niin vaan jätetä... Nousimme Jatan kanssa koskea ylöspäin, mutta syönti oli jo loppunut. Mökistä nousi savua, oletimme Embon lähteneen kuivaamaan kamppeitaan. Mökille saavuttuamme totesimme ettei täältä mitään savua nouse, eikä täällä Softistakaan näy.. Aloin valmistamaan kaloja ruoaksi ja Jata nukkumaan.. Puolentoista tunnin jälkeen SoftEmbokin saapui mökille, olin odotellut häntä syömään saamiani harreja, mutta miehellä olikin omat eväät mukaanaan, komea harjus, suurempi kuin olimme koko reissulla saaneet, puntari kehiin ja painoksi todettiin 675g. Ruokaa siis riitti ja Jatakin nousi syömään. Unille vatsa täynnä ja luksusta siinä unessa oli se, että sitä sai ottaa katto päänpäällä...
Paluumatkalle lähdimme jokivartta pitkin ja kalastaen, muutaman kalan saimme ylös, mutta syönti oli heikkoa.. Sadekin muisti taas kastella, mutta siinä sateessa saimmekin ajatuksen leirin siirtämisestä sen järven viereen, mistä niitä rautuja saimme, yksimielisesti niin päätettiin.. Jatan jäätyä hieman kauemmas pysähdyimme Embon kanssa odottamaan, sieltä mies saapui kukkulan takaa ja kantoi jotain kalaa haavissaan, harjus ja mahtavan kokoinen 680g oli virallinen punnitus ja se jäi reissun suurimmaksi harriksi.
Leiriin päästyämme olimme teltassa sateen suojassa, ilmoille pääsi ajatus lähteä läheiselle pienelle sivujoelle taimenta kiusaamaan, niin tapahtui sateen lakattua ja ukkosen jyristyä. Minä ja Embo lähdimme, Jata jäi nukkumaan. Joelle päästyämme taimenia tuikki, laitoin mato-ongen siiman päähän ja Embo pelkän koukun ja tukon matoja. Embon koukku irtosi ja hän lähti hakemaan uutta, otin huikan salmaria povitaskusta ja ennen kuin kerkesin laittaa pullon takaisin huomasin suuren pyörteen joki mutkassa n.10 metrin päässä, nakkasin ongen sen lähelle ja käänsin päätäni laittaakseni pullon kiinni ja takaisin taskuun. Vilkaisin kohoa, sitä ei näkynyt missään, kelasin siimaa puolalle ja jytinä alkoi, tein varmuudeksi vastavedon ja väsytys alkoi. Pintaan, pohjalle, vasemmalle, oikealle ja lopulta vastarannalle varvikkoon, sehän pääsee kohta irti. Kiristin jarrua hieman ja kelasin kalaa luokseni, se kävi pinnassa ja näin sen olevan hyvän kokoinen taimen, sain nostettua sen ylös, jalat tärisivät innostuksesta, kirkas ja tummatäpläinen taneli oli käsissäni. Lähdin viemään kalaa leiriin ja puntaroimaan sen 1.14kg ja hk recordini! Palasimme joelle koko porukalla ja onnistuimmekin saaman muutaman taimenen lisää, mutta päästimme ne kasvamaan.
Pakkasimme kamat ja lähdimme siirtämään leiriämme. Järvelle päästyämme lähdimme suoraan kalaan, vähän aikaa heiteltyämme kalaa alkoi nousemaan, Jata sai oman recordinsa 1,41kg raudun ja minä omani 1,77kg. Otimme pari kalaa ruoaksi ja lähdimme pystyttämään telttaa. Embolla oli huono tuuri, kala ei syönyt ja hän kaatui kipeän näköisesti kiven päälle ja kasteli kamansa. Annoimme Embon suosiolla kalastaa ja keitimme Jatan kanssa Embolle kahvit termariin. Otimme suklaata, pähkinöitä ja pullollisen viinaa mukaan rantaan. Ehdotimme tiimin pikapalaveria ja ruokimme sekä juotimme Embon, ilme kirkastui ja kaikilla oli parempi fiilis! Lähdimme kiertämään järveä ja kalaa nousi, Embokin sai kalaa ja mies suorastaan loisti, huono tuuri oli jättänyt meidät! Embo päätti kokeillä Rasäsen seiskaa rauduille, muutama heitto ja kauhea tärppi, ne olivat siis kannibaaleja. Embon vapa taipui kuin viimeistä päivää, energinen kala oli hotkaissut Räsäsen ja teki kaikkensa sen eteen, ettei joutuisi katsomaan rumia playoff partojamme lähempää. Toisin kävi, Jata oli haavin kanssa ottamassa kalasta kopin ja onnistui! Ylävitoset lentelivät ja tunturi raikui, kala oli nimittäin todella suurikokoinen mörkö... 2.03kg oli elopaino ja se jäkin reissumme suurimmaksi rauduksi, Embon ja koko tiimin recordi rautu! Muutamia rautuja vielä saimme, mutta oli jo lähdettävä perkaamaan ja säilömään muutama kala kotiin viemisiksi. Tunturissa oli vielä lunta joten hautasimme kaloja sinne kylmettymään yöksi. Iltapalalla oli jälleen ferrarin punaista!!!
Herättyämme pakkasimme kamat ja hyvästelimme järven sekä Kummaenon, matkasimme Malla-laivan pysäkille Koltalahteen ja siellä se jo odottikin. Laivalla Kilpisjärven kylään ja syömään ravintolaan. Vuokrasimme mökin Könkiksen rannalta ja saunomisen jälkeen pokka petti, vene vesille ja soutamaan. Muutaman tunnin soutu ei tuottanut tulosta, jos ei varsinaista jalokalaa eli haukea lasketa...
Seuraavana aamuna nokka kohti kotia, väsyneenä, mutta onnellisena...

Kalasaalis yhteenvetona Harreja 85kpl suurin Jata 680g
Ratuja 60kpl suurin SoftEmbo 2.03kg
Taimenia 15kpl suurin Toude 1.14kg



-Toude-



Luettu 4479 kertaa

Reissussa mukana

Jata, Toude, Soft EmboTiimin logo

Piilota kommentit

Kommentit

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy lisätäksesi kommentin.
12.07.2010JataJäätävää rapsaa Toudelta! Rento reissu kaikin puolin. Näitä lisää!
12.07.2010ToudeTänks Jata! Mahtavaa oli kiitos tiimille!!!
13.07.2010EseOikein hyvä ja selkee rapsa, hienoo! Kiitokset tästä, kuulostaa olleen mahtikeikka!
18.07.2010ToudeKiitokset Eselle mielenkiinnosta! Keikka oli mahtava. Onpahan seuraavaan reissuun asti muisteltavaa!
20.07.2010jbheikkiHieno reissu ja mahtavat kalat. Vesi kielellä odottelen ensi viikon reissua samoille tienoille...
21.07.2010Soft EmboGooood shit maaan! hiano rapsa tonteri! Oli kyllä uskomaton reissu. pääsispä jo takasin :D
22.07.2010Jatajbheikki, laittappa raporttia reissun jälkeen. Toivottavasti kalat on otillaan.. ja Embbo lisääppä se parikilonen tuohon völijyyn ja laita ne videot tulemaan.
22.12.2010tompson82Mahtava rapsa ja reissu. Sen verran hyvin kirjotettu et "pääsee itsekki fiiliksee"..
30.01.2011ToudeKiitos tompson! Voin kertoa, että ei oo ton reissun jälkeen ollu päivää, etteikö Kummalle oilisi ajatuksissaan palannut.. Ensikesänä tulee jatkoa, uutta reissua nimittäin pukkaa!
KuvaLajitteleAikaKalaPainoPituusPisteetKalastusmuotoVesistö
Nieriä (Rautu) 1,80 kg07.07.2010
22:00
Soft Embo
Nieriä (Rautu) 1,80 kg - 276p Heitto Piilotettu
Nieriä (Rautu) 1,77 kg06.07.2010
23:00
Toude
Nieriä (Rautu) 1,77 kg 55cm 272p Heitto Piilotettu
Taimen 1,14 kg06.07.2010
03:00
Toude
Taimen 1,14 kg - 112p Heitto Piilotettu
Nieriä (Rautu) 2,03 kg05.07.2010
23:00
Soft Embo
Nieriä (Rautu) 2,03 kg - 312p Heitto Piilotettu