| Normi tapaus?Eli syyslomalla lähdettiin koittamaan syyskalastusta jälleen. Lokakuulla kalat jääneet vähille, ja tarkoitus petrata viimevuotisesta. Eli jos saadaan varma kalakontakti, on se reissu peitottu. Taivassaloon suunnattiin, tutut vedet. Yöpyminen Lomatorpissa, Vasikkaluodossa. Vedet tutut jo monelta kertaa. Reissussa minä, iskä ja kesälläkin mukana ollut Osmo.
Aamu
Paikalle saavuttiin jo ennen puoltapäivää. Isäntä tuli kesken verkkojennoston antamaan meille venettä käyttöön. Ensin oli tarjoamassa tänä vuonna tehtyä uutta venettään, mutta se ei oikein tahtonut pysyä käynnissä. Myöhemmin saatiin tietää että oli joku rööri nokeutunut vähän liiaksi. Saatiin siitä vierestä vähän pienempi saman tyyppinen vene, penkit vähän eri paikassa ja keula viisto. Molemmat siis perus lotjan mallisia, hyviä heitellä tasaisesta keulasta mutta karmeita ajettavia sivutuuleen. Isännän lähtiessä takaisin verkkojennostoon, saatiin kuulla että kuha olisi liikkeellä. Joutuivatpahan uudet jigaustaidot niin sanotusti testiin. Vene lastattiin, ja ennen yhtä oltiin vesillä.
Päivä
Kuhaa oli siis tarjolla. Kun ei tuullut (myöhemmille päiville lupailtu sellaistakin) lähdettiin vähän pidemmälle kohti kurkkua. Viehe valikoimana seuraavia. Minulla jiginä SavageGear Loosebody Minnow ja jerkkinä niin ikään SavageGearin Freestyler. Iskällä jiginä SavageGearin Grub mato ja veto/heittouistimena Storm Wiggle Wart. Osmolla löytyi luottoa tuttuun krokkariin, ja siihen Bomber Long 15A:n kopioon, jonka nimeä en kyllä muista koskaan... Mutta kuha oli tavoitteena. Hiukan kuitenkin haukivesiä lähdettiin ensin kiertämään, pitihän siihen veneeseenkin ensin tottua ja mulla ja Osomolla kuitenkin hauki vieheetkin käytössä. Eli kierrettiin ensin Ojaluoto ja Mustaluoto, mutta sitten koitettiin jo ahventa ja sitä kuhaakin vähän. Tuossa oli tosin saldona reissun ensimmäinen kala, reilu puolikiloinen puikkari Osmon krokkariin. Parkkiin Mustaluodon ja Lempotoisen väliselle reimarille. Osmo kun ei jigeillä kalasta, niin koitti pilkillä. Minä koitan opettaa iskälle miten kalastetaan jigillä, olinhan aiemmin viikolla saanut pari haukea jigillä. Sitten alkoi omituinen nykiminen tietyssä suunnassa. Pari kertaa tuntui että tavoitti, muttei tullut mitään ylös. Ei edes sitä ruohoa. Mutta sitten tärähti ihan kunnolla kiinni. Kiveen. Aina ei voi voittaa. Ankkuria siirrettiin vähän, kun ei Osmo nostanut pilkillä kalaakaan, ja samalla koitettiin saada se jigi pohjasta. Oli sellaisessa suunnassa että oli mahdollista näinkin koittaa. No se nirhasi fluorcarbonin poikki, eli uutta jigiä kehiin. Ensimmäinen viehetappio siis. Samanlainen, eri värissä. Jatkoin jigausta samaan suuntaan kuin missä ne tärpit olivat olleet, oltiin nyt vähän lähempänä. Taas kiinni. Onneksi oli ahvena, eikä kivi. Parisataa grammaa, eli kalalaatikkoon. Uutta heittoa kehiin. Toinen ahvena pari heittoa myöhemmin. Laatikkoon pitämään edelliselle seuraa. Oli aika lupaavaa kun tulivat, mutta olisi tullut kolmaskin. Siihen siis tyssäsi se syönti, toivottavasti ei parvi sentään loppunut. Lähdettiin takaisin mökille päin. Matkalla alkoi sitten kalakisaan tulla vähän puhtiakin, Osmo sai jossain välissä krokkarillaan kolmannen ahvenan, siihen asti suurimman. Muuten nostettiin aika tasaisella vauhdilla 700g-900g haukia veneeseen, pari isompaa pääsi pitämään ahvenille seuraa. Jerkki veti nolla tuloksen, vaihdoin sen jossain välissä ensin SavageGear 4Playhin mutta tuhannen ja yhden sykkyrän jälkeen sai vaihtua tuttuun ja turvalliseen Buster Jerk II:hin. Sekin sotki, keveytensä vuoksi, muttei ihan niin pahasti. Niin, ja jos jollekkin tuli tämän palopuheen jälkeen vastustamaton halu ostaan se SavageGear 4Play, niin voin sen kovalla ylihintaa vaikka myydäkkin, ilman koukkuja. Pääsee toki myyntiin tässä myöhemmin talvella. Niistä hauista ensimmäinen oli sellainen vain n. 600g hauki, mutta se otettiin pois kun siltä toinen kiduskansi uupui, ja yläleukakin oli vähän erikoisemman näköinen. Kuvaa en kaverista ottanut, ja kun noita parisataa grammaa isompia saatiin heitettiin se kalliolle lokeille. Vammautunut kala pois vedestä, tuli sitäkin toteutettua jo ekana päivänä. Tämä päivä siis pulkassa tässä vaiheessa, ilta reissuja ei oikein tehty kun aurinkolaski siinä kuuden jälkeen. Kuhia ei noussut, ekana päivänä.
Koko päivä putkeen
Niin, aurikohan ei ollut kuin kymmenisen tuntia horisontin paremmalla puolen, kyllä sen jaksaa vetää putkeen ihan kylmiltäänkin. Ja yksi lämmittely päivä jo takana. Vieheet jatkoivat eiliseltä, suunta muuttui. Piti alunperin ajaa suoraan lehmänkurkkuun asti, mutta siinä kun käännyttäisiin sinne päin, tein diktaattori päätöksen että käännetäänkin Kaitaisten sillalle. Sieltä oli kuulemma eilen noussut paljon kuhaa, joten miksikäs ei. Ja oli veneitäkin ollut päälle kolmekymmentä. Äkkiä siis paikalle, siellä oli jo 3-4 venettä. Piakkoin tuli sitten toinen mokoma, ja hiljalleen valui vielä enemmän, tosin ihan sunnuntain lukemiin ei maanantaina ymmärrettävästi ollut asiaa. Eikä ollut kuhienkaan suhteen. Naapuri veneet sai niitä satunnaisesti, tai sitten ne oli pitkiä ahvenia. Meille tuli vain pari ahventa, ja minä sain uuden lajin fongaukseen. Valtaisa paatinkaataja iski Rapala Arkkuun (tai ainakin oletettavasti, ihan samalta ei tämä näytä kuin tuo kuvassa, muttei se Rapire tai Harjakaan ole.). Niin, ja siihen mahdottomaan kalaan joka melkein keikutti venettä (ainakin kun kavoin kameraa taskusta :p), no sehän oli tietysti kiiski. Muutamia ahveniakin taidettiin tuosta saada, ja iskä hankki kiinnityksen kalakisan voittoon saamalla pari suurehkoa särkeä. Siirryttiin kohti mökkiä, ensin pilkille reimarin kohtaalle. Siitä muutama ahven lisää kasaan, savustuspöntöllinen kasassa tämän jälkeen, kun siis ne eiliset kolme laskettiin tähän mukaan. Saareen ruoka paussille. Päivä jo kahden kolmen välillä. Saaresta koitettiin heitellä vähän haukea, tuloksetta. Iskä halusi vaihtaa Wiggle Wartin pintakulkuisempaan, arvoin Shad Rapin sitten. Haukijahti jatkui, kuhien kohdalla oltiin jo vähän luovuttu toivostakin. Heitellen ja vetäen edettiin mökille takaisin, saldona ei yhtään mitään. Oli aika vaihtaa taktiikkaa. Verkot veneeseen, kuha on sen verran haluttu saalis että kokeillaan sitä näinkin. Isäntä kuitenkin antanut luvat tähänkin touhuun. Verkot (3) ripoteltiin joihinkin missä oli tilaa, isäntä oli jo parhaat paikat varannut. Vaihdoin jigin siniseen krokkariin. Pari puikkaria tuli saaliiksi.
Verkkojen nosto
Aamulla huomattiin että Osmo oli tulossa kipeäksi. Mutta kun itsepintaisesti halusi tulla mukaan verkkoja nostamaan (toivoi kuhaa, kuinkas muutenkaan) niin otettiin sitten. Mutta mitä olikaan verkoissa. Ensimmäinen tyhjä, ellei siihen jääneitä meduusoja ja muita höttöjä lasketa. Toisessa yksi lahna, pääsi takaisin. Kolmas tyhjä. Ei ollut häävi tulos, eli päätettiin että turha niitä on enempää liottaa. (Ja näin ylimääräisenä välihuomautuksena, joku on varmaan vetänyt jo hernepussit nenään ettei verkkoja saisi käyttää koska niihin ajaa pimeässä veneellä tai ne vie kaikki kalat vedestä. Ne on kalastusmuoto muiden joukossa, ei niilläkään saa aina kalaa. Eikä todellakaan merta tyhjiin.) Jatkettiin viehekalastuksella, kun verkot olivatkin tyhjät eikä tarvinnut ruveta perkaamaan. Ei tosin ollut ehkä se paras idea. Alkuun tuli pari puikkaria, siniseen krokkariin. Suhteellisen tyynessä kohtaa arvioin heiton pituuden vähän pieleen, ja se meni metrin pari kaislikkoon, paikkaan josta se on kelattu niin monta kertaa ilman mitään. Ja jos jäi yhtään kiinni, niin nykäisty ja tuli taas. Nyt ei tullut. Siima tuli. Ei mitään käsitystä mihin jäi, pinnalle vaiko alle. Eli uutta peruketta tilalle. Uusi peruke paikoillaan, ja Kuusamon kuha lusikka, älkää kysykö miksi tuossa kuvassa on joku vaappu. No ekalla heitolla selviää jotain ihqu pihkua. Siinä parin metrin päässä on karmia solmu. Uusinta yritys. Nyt meni paremmin, ei ollut enää solmua. Matka jatkukoot, tällä välin oltiin ankkurissa ja iskä ja Osmo pilkkivät. Mutta ei kauas pötkitty, saaren päässä Osmon krokkari kivessä. Myötätuuleen ei ehtinyt mitään tekemään kun oltiin jo pohjasiimaa ja naps. Osmo vaihtoi mystiseen Patriotin lusikkaan. Eikä mennyt kauaa. Pari saarta myöhemmin Osmo vetouistelee sillä lusikallaan. Sitten moottori vähän yskähteli. Eli piti sammuttaa, ei sitä kaikkea siimaa sinne viitsinyt keriä. Moottori ylös, mutta lusikka on jossain, siimahan tuossa menee aina poikki. Ja sitten Osmolle Abu tormentor päähän. Mutta nyt suunnattiin kohti mökkiä jo, tämän päivän viehetappiot jäivät tähän. Mutta näin juonipaljastuksena, niitä tulee vielä. Mentiin mökille, siellä syötiin ja Osmo jäi sitten jo suosiolla sairastamaan. Oli muutenkin vähän huono päivä, pari viehettäkin mennyt. Minä ja iskä hoidettiin loppu reissu kalastukset, Osmon vointi ei veneeseen asti riittänyt.
Ilta
Osmo siis sairastelemassa, iskän kanssa lyhyehkölle muutaman tunnin ilta kierrokselle. Epäiltiin vähän että tuuleekohan liikaa, joten mentiin saarten suojissa tyynessä. Saldo olikin sitten sen mukainen. Yksi ahven. Vaihteeksi itselläni päässä krokkari. Kuha palasi myöhemmin. Aika vähän kaikkea koitettiin, monista sellaisista paikoista että jo on kumma jos ei tästä tule haukea. Buster Jerk II pyyti tyhjää, yksi hauki sillä joskus aiemmin tosin saatiin. Hauet, ja erityisesti ne isommat loistivat poissaolollaan. Veden lämpötila oli vähän alle 10 astetta, ja tuulikin sopi harvaan syyskaislikkoon hyvin. Missä mahtoi olla vika. Välineissä ofc, hyrräkela ainakin alkoi oikuttelemaan ja siihen asti tehokkain viehe (Osmon krokotiili) oli pohjassa, ja tiheintä tahtia kalaa saanut viehe (minun sininen krokotiili) olivat jo pohjassa. Niistä saatoin tehdä yhden päätelmän. Sininen/kiiltävä/välkkyvä viehe olisi kova sana. Katsoessa pakkiin ei moisia tosin ollut. Eli ei sitten. Saalista ei kertynyt, takaisin mökille ja juonimaan keskiviikolle keinoja. Ja tulihan niitä vähän keksittyäkin.
Koko päivä yhtä soittoa jälleen
Osmo sairastaa, joten iskän kanssa kalaan. Juonia olin vähän punonut illalla ja aamulla. Sinisen välkkyvän vieheen ongelmaa pääsi paikkaamaan jerkeistä (logiikka toimi taas, vaihdan sinisen Buster Jerk II:sen tuplasti isompaan, vähemmän välkkyvään siniseen jerkkiin) SavageGear Deviator Belly Up. Haspeliin iskältä keltainen krokkari lainaan. Iskä vaihtoi Nilsun Invincibleen. Ajettiin samantien kohti kurkkua, Lempotoisen toiselle puolelle ja ruvettiin koittamaan haukea. Siellä kun niitä kuitenkin olisi, tai ainakin on ennen ollut. Mutta kun päästään perille, niin käy se mitä vähän iskä oli pelännyt. Kaiku pimenee. Patterit loppu. Ja alueella jonka syvyyskartta ei kerro mistään mitään, kun sitä ei kovin hyvin ole kartoitettu. Ja tyhjää nyhjättiin. Mutta sitten joku tyrkkäsi jerkkiä. Katson sinne päin missä se tuli, oli kuitenkin jo tavallaan veneen perässä. Jerkki on pinnassa. Sitten näkyy kala. Kala, jolla ylivoimaisesti onnettomin sihti koskaan. Kilonen hauki hyppää 10cm jerkin vasemmalta puolelta 10cm jerkin oikealle puolelle, leuat koko ajan sen 10cm jerkistä. Koominen näky, mutta olisi nyt osunut. Tuon taitovoimistelun jälkeen ei enää koittanut ottaa. Siirryttiin eteen päin. Saavuttiin lahteen, jota iskä sanoi paikaksi josta on aina saatu. Taisi olla vasta kolmas vai neljäs sinä päivänä, aiemmista ei ollut tullut mitään. Tästä sentään 950g hauki. BU:ta söi. Se pääsi fileeksi, ja sen hetkisen kalakisan suurimmaksi. Fileoitiin varsin pian kun mentiin erääseen saareen eväitä syömään, ja siitä oli tarkoitus myös heitellä. Heittely kierros käyntiin. Koska en jerkillä ollut koskaan kalaa saanut rannalta, päädyin iskältä lainattuun krokkariin. Iskä lainasi vastavuoroisesti minulta lusikan jossa luki joko Störm, tai Ström. Iso haukilusikka kuitenkin, kuparin värinen. Heti kun päästään tuulen ja iskä heittämään lusikkaa, alkaa kalaa nousta. Ensin iskälle 400g hauki, takaisin. Siirryttiin tyyneen, matalahkoon lahteen jossa muutama kivi. Iskä lahden pohjukassa, minä reunalla. Krokkaria syödään. Ei se kauaa pysynyt, ehkä korkeintaan potkun, mutta sen verran kuitenkin että se tuli vähän kauemmas kaislikosta. Ja sitten iskällä syö. Ja on kiinni. Ihan siitä missä minulla pääsi irti, oli itse juuri kerinnyt kelaamaan omansa pois alta. No ajattelin ettei kuitenkaan niitä aiempia suurempi. Mutta kun iskä ilmoittaa että onkin vähän isompi, niin sitten pitikin lähteä juoksemaan lahden pohjukkaa kohti. Pusikosta läpi, vapa kivelle ja katsomaan. Iskä vetää rannalle ylivoimaisesti suurimman hauen koko reissussa, irtosikin matkalla mutta olin ottamassa kiinni. Myöhemmin punnittiin painoksi 3,4kg. Kalakisa kääntyy iskälle jälleen. Jatkan siitä lahdesta heittelyä vielä, toiseen kaislikon reunaan, ja saldona pari alle kilon haukea. Molemmat takasin kasvamaan. Iskä siirtynyt sillä välin eteenpäin. Matalammasta tuulisesta kivikko rannasta tulee sitten pienin hauki reissussa, minun krokkariin hassahtaneella mittaa alle 20cm. C&R, yllättäen. Iskä menettää uistimensa, viehe käy heiton nopeimmassa vaiheessa puussa ja repii perukkeenlukon hajalle. Painava haukiviehe ilman siimaa, kauas lähti. Iskälle Kuusamon Kuha lusikka päähän. Lähdetään takasin päin. Nyt ei oikaistu metsän poikki rantaan, vaan kierrettiin yksi saaren niemi vielä. Ensin minulle yksi ahven. Minuutti myöhemmin iskällä taas kala kiinni. Hauki, 1,7kg. Siirrytään eteen päin. Niemen kärki, menen varaamaan parasta paikkaa. Iskä nostaa seuraavasta heitettävästä paikasta 1,6kg hauen. Minä saan sitten omaksi ilokseni kiloisen hauen, mutta se päästettiin takaisin kun oli isompiakin. Takaisin veneelle, ja minä saan fileoida kalat. Näiden kalojen perusteella päädyn siihen ratkaisuun, että päivän ottiväri on selvästikkin keltainen, eli SavageGear Devioator rupeaa hauki jahtiin. Ja se kannatti, ei kauaa veneellä saatu mennä niin saan 1,5kg hauen. Se pääsi jo fileiksi. Sitten saavuttiin suuremmalle selälle, ja huomattiin että tuuleekin aika mukavasti, sivulta. Ja meillä on lotja. Yli vaan. Onneksi oli harvinaisen hyvät tuuli ominaisuudet lotjaksi, ja päästiin aika helpolla yli. Olisi voitu muinakin päivinä mennä rohkeammin tuuleen, mutta ei niin ei. Matkalla pyssättiin penkkaan, joka ennalta tiedettiin. Kahdella ankkurilla ankkuroiduttiin vähän onnekkaastikkin kohtaan, jossa oli ihan hyviä ahvenia. Niitä savupöntöllinen vielä. Sitten mökille takaisin. Reissun paras päivä, ilmeisesti kalat kasvoivat kun kaiku petti. Jotenkin alan uskomaan siihen juttuun että kaikuluotain pelottaisi kaloja.
Aamu
Viimeistä viedään. Edellisen päivän hyvä ahven saalis johdatti siihen, että koitettiin ahventa koko aamu iskän kanssa. Ilman kaikua. Pattereita kun ei ollut. Täysin onnekkaasti saatiin jonkun verran ahventa, vajaa savustuspöntöllinen. Mutta sitten tuli pari "puolikasta" viehetappiota. Ahventen seurana oli aika paljon särkeä, aika kookastakin. Ja niillä jotenkin kovat leuat. Yksi repi iskän vanhemmasta pystypilkistä koukkulenkin irti. No sen korjaa kun porailee pienen reiän sinne alareunaan. Ja minun Rapalan pystypilkistäkin silppusivat koukun. Ja yksi peruke nirhautui kiveen, ei tosin pilkin kanssa. Ihan lusikalla, pari päivää aiemmin. Nuo voisi laskea yhdeksi vieheeksi. Tämän viimeisen päivän saldo oli siis vähän ahvenia, ja kissoille muutama särki. Ja vähän lisää tappioita varuste puolelle.
Hiukan tuli viehetappioita haalittua. Jos nyt en ihan väärin laskunut niin tuossa taisi olla 6. Siimaa siihen kylkiäisenä vielä. Vähän kaikista lähti sitäkin, pilkitkin sotkivat innokkaasti. Ihan hyvä reissu kyllä, ei mitenkään erityisen huono. Pari päivää lisää olisi voinut olla, ehkä hauet olisivat vähän kasvaneet. Mutta yksi porukasta kipeänä, ei viitsinyt pidentää. Kuvia ei paljoa tullut oteltua, kalastukseen kului aika.
Niin, ja mitä tähän nimeen tulee. Paljon on niitä kertomuksia kuinka jerkit on aina voittaneet entiset vieheet kun niitä on käytetty. Aina on kalakaverit hävinneet kisat kun yhdellä on jerkkejä. Koskaan ei muilla vieheillä ole kannattanut haukea kalastaa kun jerkkejä on mukana. Eipä mennyt ihan niin tällä kertaa. Jerkeillä 3 kalaa. Tyrmäys voitto muille, tällä kertaa.
Luettu 602 kertaa
Reissussa mukanaBarra |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
|
Pituus