| Taimen mielessä Ärjän selälleKello oli noin 11 aamupäivällä ja minä alakerran sohvalla vetelin oikein sikeitä hirsiä. Isä tulee herättämään ja kysäsee jos olisin kiinnostunut lähtämään hänen ja Karin kanssa kalalle. Arvaatkaas mietinkö kahdesti?
Vastaus oli pyöreän selkeä: Taimen kiinnostaa aina! Kerkesin äkkiä nousta, pestä hampaat ja jo oli pösö pihassa. Pika reissu kaupan ja tankin kautta ja kohta oltiinkin jo veneessä. Matka Metelinniemestä Ärjään on pitkä, joten emme uistelleet ennen saapumista Ärjään. Purasin siinä pari sandwichiä aamupalaksi ja nautin mitä mainioimmasta säästä: Enpä muista vastaavanlaista elokuista päivää.
Noin puolentoista tunnin kuluttua saavuimme Ärjänsaaren pohjoispuolelle, mikä on tunnettu taimenistaan. Ei muuta kuin uistimet veteen ja oikeen "nafti" asento ni ei ajan vietto parane. Pientä häiriötä kipparille aiheuttivat useat verkot, jotka olivat tympeästi (meidän kannalta) siinä syvänteen rajalla ja joutui siinä sitten matalan puolelta kiertämään. Vettä ei ollut kuin 1-2m joten tunsi kuinka vieheet raapivat pohjaa. Onneksi ärjän alue on hiekkapohjaista, joten "mikäs siinä? antaa raapia!" :D.
Siinä hetki saatin paistatella auringossa ennen kuin tärppäsi: Minulla oli kiinni semmoinen melko rauhallisen tuntuinen kala. Kala veneen viereen, isä haavasi ja kala puntariin. Digitaalipuntari osoitti hauen 1,25kg painoiseksi. Sen verran pieni, ettei päässyt matkaan.
Matka jatkui. Pitkään sai kuunnella Hondan tasaista hurinaa ilman pienintäkään nykyä. Olimme kulkeneet jo läntisen niemennokan alueelle, joten käännyimme takaisin päin. Siitä vedettiin melko läheltä rantaa ja Karilla tärppäsi. Kala oli sinnikäs. Veti sivuun veneen vierellä sekä teki useita vahvoja pyrähdyksiä. Haavaus homma uskottiin minulle. Ensin katsoin että "Oho, siel on ahven", mutta vielä parempaa: Siellä oli taimen! Haavaus onnistui ongelmitta ja kala saatin punnittavaksi. Taimen oli pieni, muistaakseni n. 600g painoinen ja alamittainen. Onneksi virkosi sen verran, että pystyi päästämään takaisin. Tämän jälkeen uisteltiin vain hetki ennen kuin ankkuroimme lähelle rantaa täysin tyyneen kohtaan. Siinä syötiin rynäreitä ja lihapullia leipien kera. Nälkä lähti, joten ei muutakuin takaisin pyytämään.
Olin juuri vaihtanut vieheen ja laskemassa sitä veteen kun siihen tarttui kala. Sekös sitten pisti hyrräkelasta mukavasti siimat sotkuun. Pitelin siimasta kiinni, jonka päässä roikkui ahven n.10m päässä poikittain ja isä yritti samalla selvitellä siimaa. Tämä häslinki ei ilmeisesti riittänyt, vaan muuan kala päätti vielä pistää lusikkansa soppaan: Karilla nappasi kala niin voimakkaasti, että vapateline (kiristettävä taittui kiristyskohdasta) taittui 90 astetta ja oli hilkulla että koko vapa olisi päätynyt järveen. Sotku saatiin selvitettyä, ja minä pääsin jälleen haavaus hommiin. Tämäkin onnistui hyvin ja reissun komein saalis oli ylhäällä. Siinä ensin pieni veto pystyyn, kuka arvaisi lähimmäs hauen painon: Minä sanoin 2,5kg, isä puolestaan väitti hauen olevan 2,7kg, mutta Kari heitti pidellessään haukea että "Tämä on ainakin 3,5kg". Punnituksen jälkeen oli voittaja selvillä ja kukas muukaan, kuin kalan väsyttäjä osui lähimmäs. Hauki (kuva) painoi komeat 3,7kg.
Pian tämän jälkeen isäni sai vielä ahvenen. Ja vaikka järvellä tuli oltua yhteensä 8 tuntia ja saaliina vain 5 kalaa, ei harmittanut pätkääkään. Päin vastoin, reissu oli mahtava kaikin puolin. Paitsi ehkä nyt olisi voinut saada pari kalaa lisää...
Ja jos minulta olisi kysytty päivän arvosanaa 4-10, vastaisin 9. Ainahan sitä täytyy vähän varaa jättää :D.
"A day well spent!"
Luettu 503 kertaa
Reissussa mukanaTapezu |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
Pituus