Tammukka - luonnon luoma mysteeri tutkijoiden ja lainlaatijoiden harmiksiPohjoisessa ihmetellään taimenelle asetettua alamittaa. Vuoden 2014 alusta lähtien taimenen alamitta Napapiirin pohjoispuolella on ollut 50 senttiä. Käytännössä tämä estää pohjoisessa myös perinteisiin kuuluvan tammukan kalastuksen, koska Suomessa myös tammukka tulkitaan taimeneksi. Tutkijan mielestä yksioikoinen kielto voi johtaa pahimmillaan tammukan eli purotaimenen kääpiöitymiseen entisestään. Utsjoella asuva Esa Karpoff on innokas kalamies. Karpoff kalastaa isoa ja pientä kalaa. Tenosta nousee lohta ja tunturijärvistä ja puroista löytyvät tammukat. Esa Karpoff on taistellut kiivaasti taimenen 50 sentin alamittaa vastaan. Jo edellinen alamitta, 40 senttiä oli rajannut Karpoffin mukaan Pohjois-Lapin järvet ja purot sekä erälammet taimenen kalastuksen ulkopuolelle.
Esa Karpoff puolustaa tammukan kalastusta useastakin syystä. Yhtenä perusteena on se, että tammukka on ollut tärkeä kala paikallisille kautta aikojen.
- Sehän on meille perinteinen särvin tuolla erämaassa. Tammukka on helposti ongittavissa ja täällä kun ennen kuljettiin tuntureille ja muutenkin tehtiin pitkiä vaelluksia ja poronhoitotyötä ja saatettiin olla kuukausitolkullakin tuolla metsässä. Ei silloin tietenkään ole ollut reppu täynnä evästä niin pitkäksi ajaksi. Ruoka on otettu sieltä. Siellä on hillat, tammukat ja sieltä on niillä eletty. Ei tätä koko paikallisen väestönkään evoluutiota ois ollu ilman tammukkaa.
- Tämän perusteella meidät pitäisi kaikki kriminalisoida. Tässä taimenen alamitan asettamisessa etelän päättäjät ovat ylenkatsoneet meidät aika pahasti, puuskahtaa Esa Karpoff.
Tutkijat perustelevat taimenen alamitan asettamista sillä, että näin suojellaan uhanalaista järvitaimenta. Purojen pieniä tammukoita eli purotaimenia pidetään taimenina jotka jossain elämän vaiheessa laskevat järviin tai mereen ja näin lisäävät osaltaan taimenpopulaatiota.
Karpoffin mukaan tammukan elämä ei ole aivan näin yksioikoista. Esimerkiksi Utsjoelta löytyy sellaisia tammukkavesistöjä joihin ei päde taimenen järvi- tai merivaellusoletus.
- Tunturialueella nämä jokilaaksojen reunat ovat niin jyrkät, että ne yliset osat ovat kokonaan kalan vaelluksen ulkopuolella. Sitä merisuuntaista vaellusta ei siellä ole. Se on siellä iän kaiken jääkaudesta asti asunut siellä ja myöskin kääpiöitynyt niihin jokiin sopiviksi. Emme me voi puhua siitä, että se tammukka olisi sitä samaa mitä on meressä vaeltavana taimenena.
Tutkija: Ovatko tiikeri ja leijona samaa lajia?Turun yliopiston biologian laitoksen evoluutiobiologian dosentti ja kalatutkija Markus Rantala pitää tammukan ja taimenen rinnastamista tai erottamista erittäin vaikeana kysymyksenä.
- Siihen on erittäin hankala vastata, koska luonto ei ole jakautunut lajeihin. Ihminen pyrkii kyllä kategorisoimaan näitä lajeiksi, mutta todellisuudessa luonto on jakautunut vaan eri populaatioihin. Se tiedetään, että nämä ovat sopeutuneet elämään eri ympäristössä ja se taas aiheuttaa geneettisiä eroja, sanoo Rantala ja jatkaa kiperää pohdiskelua.
- Se että me voidaan puhua eri lajeista, se määräytyy sen mukaan, että onko kahden eri populaation risteymillä alentunut elinkyky verrattuna kumpaankin alkuperäiseen muotoon.
Helpottaakseen asiaa Rantala heittää pöytään yksinkertaisen esimerkin.
- Osa tutkijoista pitää näitä samoina lajeina, mutta se, että ne risteytyy, ei vielä tarkoita, etteikö ne voisi olla eri lajeja. Koska esimerkiksi tiikeri ja leijona pystyvät lisääntymään keskenään ja pystyvät tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kysymys kuuluukin, että onko näitten jälkeläisten elinkyky kyseisessä ympäristössä heikompi kuin kummankaan isäntälajin.
Alamitan asettaminen vaatisi vesistökohtaista tutkimistaTutkija Markus Rantalan mielestä yksioikoinen tammukan ja taimenen rinnastaminen ja alamitan asettaminen voi olla aiheuttaa ongelmia Ylä-Lapin vesissä.
- Luonnonsuojelullisesti ja kalastuksellisesti tämä on ongelma sen takia, että nämä valintapaineet mitä kalastus aiheuttaa tammukkapopulaatioon ja taimeneen on erilaiset. Valinta suosii tässä tapauksessa purotaimenta koska meritaimeneen on kova kalastuspaine. Mikä tarkoittaa sitä, että purotaimenen määrä näissä vesistöissä lisääntyy suhteessa meritaimeneen ja se ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Pitäisi olla toisin päin.
Taimenen pyynnin rajoitusten määrääminen tai purkaminen on Rantalan mukaan ongelmallista, koska toisissa vesissä taimen ja tammukka on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Niissä vesistöissä missä erottaminen on helppoa, kuten esimerkiksi Utsjoella, on tilanne toinen.
- Tämmöisessä tapauksessa missä pystytään osoittamaan ettei meritaimen vaarannu niin on hyvinkin perusteltua purotaimenen kalastus. Muuten se jäisi hyödyntämättä kokonaan tämä kanta. Useissa tapauksissa on osoitettu, että kalastuspaine on jopa hyödyllinen koska kalat kääpiöityvät ellei ole minkäänlaista kalastuspainetta. Ne eivät pääse kasvamaan isoksi koska kilpailu on niin kovaa.
Rantalan mielestä alamittojen asettaminen vaatisi parempaa tutkimusta.
- Tätä pitäisi katsoa ehkä tarkemmin vesistökohtaisesti kun pelkästään koko maan kattavalla rajoituksella. Tässähän on sekä kalastajilla ja luonnonsuojelijoilla sama päämäärä kun halutaan mahdollisimman elinvoimainen taimenpopulaatio.
YLE
