| Käärmekosken haukiTulipa tässä yhtäkkiä sellainen tunne, että pitäsi varmaan lähteä kalaan. Suuntasin eräälle pienehkölle joelle, kun vesi oli laskenut jo ihanteeliselle korkeudelle. Varustuksena medium-luokan haspelisetti, ja oli repussa mukana matkakoon mato-onki ja purkissa muutama matonen.
Sitten ei kun pyörä alle ja menoksi. Ensiksi pysähdyin sillan kupeeseen, josta oli viime kesänä tullut kalaa ihan mukavasti. Viskelin lottoa, mutta ei napannut. Vaihdoin Hopeiseen rapalan originaliin, ja etenin hiljaksiin alavirtaan. Muuta ei tullut ylös, kuin tynkäkaislaa. Olisi luullut haukien majailevan niiden seassa, mutta taisi aurinko juuri paistaa siihen ikävähkösti. Tosin ei se varjon puoleltakaan tärpännyt. Rantasipit siinä mekastivat, taisi siinä jonkinlaista soidinta olla. palasin takaisin pyörälle ja suuntasin ylävirtaan, jossa oli metsän keskellä pieni koski.
Sinne saavuttuani alkoi käki kukkua jylhältä kalliolta. Ja alhaalla solisi koski. Vastarannan puolella hyrräsi traktori, keräämässä ilmeisesti viime tapaninpäivän myrskyssä kaatuneita puita. Kosken rantaan kävellesääni joku muljautti rannassa ja näin poispäin menevät pyörteet. Arvelin niiden olevan kilon-kahden kilon kalan aikaansaannosta.
Ensiksi menin koskikohdan taakse yävirtaan, ja aloin heittää pientä punaista Nilsun Invincibleä siihen, mistä koski alkaa. Pohjatärppejä ja kiviin kolisteluja, ei muuta. Vaihdoin hetkeksi pienen turus-ukon, mutta ei silläkään mitään edellistä kummempaa. Seuraavaksi valitsin hieman paremmin lentävän vaapun, Mustan oranssivatsaisen team eskon. Sain sen lentämään ylävirtaan, tod.näk. em. myrskyssä joen yli kaatuneen suuren kuusen tuntumaan asti. Pikkukalat siellä hyppivät, mutta ei ollut mitään isompaa ilmeisesti kotosalla.
Sitten kävelin alavirtaan, varsinaisen koskijakson alapuolelle. Huomasin, että liikkuminen oli selkeästi helpompaa kuin kesällä, kun ruohovartiset kasvit eivät nyt keväällä vielä kukoistaneet. Sammakoita kuitenkin loikki rannalla.
Sen jälkeen se tapahtui. Vaihdoin takaisin lottoon, ja sen noustessa lähelle pintaa joku nasahti kiinni. Pää vilahti pinnassa, mutta laji ei vielä selvinnyt. Arvuuttelin turpaa tai hyväkuntoista kirjolohta. Pisti meinaan hanttiin heti ja melko sisukkaasti. Hetken väännön jälkeen se kuitenkin nousi pintaan, ja paljastui vihernieriäksi. Kohta se hilautui melko kiltisti rantaan, ja aloon suorittaa pikaista irroitus-ja punnitustapahtumaa. Pri kertaa se otti kevyen riehumispuhdin, mutta rauhoittui sitten. Siinä vaakaa asetellessani huomasin, että olikin astetta ikävämmin kiinni. pari oikeanpuolista kiduslehteä oli repsahtanut, ja veri hiukan pulppusi kiduksesta. Alon toisella kädelläni hamuta pihtejä, mutta olivatkin jääneet kotiin. Hitto. Kalauttaa olisi pakko. olisin mieluusti lähettänyt kalan paluupostina takaisin jokeen.
Silloin se retale alkoi taas elämöidä ja onnistui siinä viskaisemaan puolipyrstöllistä kuraa suoraan naamallleni. Ihan tosi. Kala meinasi liukua alas veteen ja viedä vaakanikin vielä mukanaan. Hinasin sen takaisin ja otin lukeman. Kilo ja sata kymmenen grammaa. No eipä ollut häävi. Kala oli pitkä mutta laiha, ilmeisesti hiljattain kutenut naaras. Sitten se alkoi taas riehua, ja vedin siimasta vastaan, kunnes naps. Hampaat tepsivät näimmä hyvin 0.20-milliseen kuituunkin. Nyt se aikoi karata Mukanaan sekä vaakani että lottoni. Otin liukastumisen riskin ja astuin mudalle. Tarrasin hötkyilevää kalaa niskasta ja kuljetin rannalle. Sitten kaivoin repusta puukon ja aloin kalauttaa sitä sen varrella. Vielä siinä riitti virtaa, mutta taintui melko nopeasti. Leikkasin siististi loton saksilla irti kiduksista, en viitsinyt alkaa repimään. Veret pois ja kala pussiin. Kaippa siitä jonkinlaista suuhunpantavaa saa aikaiseksi.
Ensi kerralla mukakan lähtee tongit, haavi ja kamera. Kuvautin kalan sitten kotona, olisi ollut paljon parempi kuva luonnossa otettuna.
otsikkoa on yllättävän vaikea keksiä.
Luettu 598 kertaa
Reissussa mukanaVastarannankiiski |
| | Piilota kommentit | | |
|
|
| |
|
Aika