Eräaiheiset uutiset

Lohenpyynti on sujunut kehnosti Pohjanmaan rannikolla - pohjoistuuli ajaa kalat ulapalle

Lohenkalastus on sujunut erittäin huonosti Pohjanmaan rannikolla pyyntikauden alussa. Jatkuvat pohjoistuulet ovat estäneet lohirysien laskemisen ja kokemisen. Kalastajien mukaan saatu saalis on moneen vuoteen heikoin.

Pohjanmaan rannikolla Kristiinankaupungista Kokkolaan kalastajat ovat joutuneet seuraamaan katseella, kun lohet ovat vaeltaneet kohti pohjoista. Lohenpyynti tuli sallituksi juhannuksen jälkeen, mutta merelle ei ole ollut asiaa.

Tuuli on Pohjanlahdella pysynyt sitkeästi pohjoisessa. Kovat tuulet ovat estäneet rysien laskun ja kokemisen.  Tuuli on vaikuttanut myös lohien vaellusreittiin.

Pohjoinen vastatuuli on ajanut lohet kauas rannikolta avoimille ulapille rannikkokalastajien ulottumattomiin. Saaliit ovat jääneet vähiin.

– Aika olemattomiksi ovat jääneet. Vetouistelijat ovat ainoita iloisia. He ovat saaneet jonkun verran kaloja Merenkurkusta. Ammattikalastajat ovat jääneet paitsioon,  sanoo Österbottens Fiskarförbundetin kalastuskonsulentti Leif Kaarto.

Tornionjoella käy nyt kuhina

Lohien vaellus käynnistyi lämpimän kevään takia tänä vuonna tavanomaista aikaisemmin. Suuret määrät lohia ehti vaeltaa Pohjanmaan pyyntialueitten ohi ennen pyynnin alkua.

 Tämä näkyy vaellusseurannassa mm. Tornionjoella poikkeuksellisen suurina lohimäärinä. Kymmeniä tuhansia lohia on noussut jokeen pelkästään juhannuksen aikoihin. Pohjanmaalla näppejään nuolemaan jääneille rannikon kalastajille tappio on ikävä.

– Kyllä se on kova takaisku. Juhannuspöytään pitäisi saada kalastaa lohta, koska lohen hinta on silloin paras. Sitten se lähtee laskuun, sanoo Leif Kaarto.

Suomen lohikiintiö on tälle vuodelle kaikiaan reilut 32 500 kalaa. Pohjanlahdella kiintiöstä pyydetään pääosa. Nyt tavoitteesta on saatu vasta kolmannes. Viime vuonna pyynnin tässä vaiheessa lähestyttiin jo puolta kiintiön lohimäärästä.


YLE

Jotain positiivisempaa uutista väliin
http://yle.fi/uutiset/ultraaanikamera_piirtaa_nyt_videokuvaa_vantaanjoen_taimenten_taipaleesta/7357849

Uutinen herättelämään aivoituksia mitä niille roskille tehdään...


Kalastajan siima voi leikata hanhelta jalat – tai jopa kaulan

Helsinkiläinen lintuharrastaja Marja Saarinen valokuvaa ja auttaa lintuja, jotka ovat sotkeutuneet kalastajien pois heittämiin siimoihin. Myös pelastuslaitokselle ilmiö on valitettavan tuttu.

– Kerran näin hanhenpoikasen, joka oli yksin rannassa syrjässä muista linnuista. Ihmettelin miksi ja menin lähemmäs katsomaan. Kävi ilmi, että siima oli kiertynyt linnun kaulan ympäri ja leikannut sen lähes kokonaan irti monen sentin leveydeltä.

Marja Saarisen kertoma esimerkkitapaus on vain yksi monista. Hän on ollut aktiivinen lintuharrastaja jo noin 15 vuoden ajan, ja törmää linturetkillään jatkuvasti vastaaviin tapauksiin.
Järkyttäviä tapauksia

Saarisen mukaan tyypillisin tapaus on valkoposkihanhi, jonka toinen jalka tai molemmat jalat ovat kietoutuneet siimaan. Kun lintu yrittää räpistellä eroon siimasta, se vain sotkeutuu pahemmin ja siima kiristää jalkaa aina vain enemmän.
– Ilman apua räpylä menee lopulta kuolioon ja lopulta irtoaa. Parhaillaan olen nähnyt jopa kolme yksijalkaista hanhea samassa paikassa samaan aikaan.

Saarisen mukaan useat Helsingin rannikon suositut kalapaikat ovat valitettavan vaarallisia paikkoja linnuille. Usein hän tietää jo lähtiessään, että ainakin yksi siimaan sotkeutunut lintu tulee vastaan. Järkyttäviä esimerkkejä on riittämiin.

– Olen nähnyt muun muassa tapauksen, jossa hanhella oli molemmat räpylät irronneet siimojen hankauksen seurauksena. Kun se lähti lentoon, molemmat räpylät vain roikkuivat perässä pelkkien siimojen varassa.

Pelastuslaitos tuntee ongelman

Tapaukset ovat tuttuja myös pelastuslaitokselle. Ylipalomies, eläinpelastusvastaava Vesa Nurminen Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta kertoo, että heille ilmoitetaan useita tapauksia vuodessa.

– Pahimpana vuotena on ollut varmaan parikymmentä tapausta, ja tänä vuonnakin varmasti kymmenkunta eri puolilla kaupunkia.
– Yleisimpiä paikkoja on Vanhankaupunginlahti. Siellä on paljon kalastajia ja toisaalta paljon valkoposkihanhia, jotka nousevat vedestä kävellen rannalle.

Lintujen auttaminen on hidasta ja vaikeaa puuhaa, sillä luonnonvaraisen, loukkaantuneen linnun kiinni saaminen ei ole aina helppo tehtävä.

– Nämä ovat usein pitkäkestoisia, kyttäämistä vaativia tehtäviä. Meillä on sopimuspalokuntien kautta käytettävissä yksi eläinpelastusyksikkö, joka näihin tehtäviin usein lähtee, sillä vakinaisen väen puitteissa ei tällaiseen ole juuri mahdollisuuksia.

Kalastajille eläinpelastusvastaavalla on yksinkertainen viesti.

– Kaikki se mitä jaksetaan kantaa sinne rantaan, pitäisi viedä sieltä myös pois. Vähintäänkin sen pois heitettävän siiman voisi puukolla tai pihdeillä pätkiä pieniksi paloiksi, että siihen ei kukaan sotkeudu. Se ei paljon viitseliäisyyttä vaadi.

YLE

Selkärankaisia ne kalatkin ovat kuten ihmisetkin. Eli hermoston rakanne on samantapainen. Toisaalta on mahdotonta sanoa, miten ne kokevat vahingoittumisen. On selvää, että kokemus on sellainen, että ne pyrkivät välttämään sitä, sillä silloin se auttaa selviytymään. Toisaalta kokemuksen tarvitse välttämättä olla samalla tavalla tuskallinen, kuin miten kehyttyneemmän hermoston omaavat sen kokevat.

Saattahan kalakin tuntea kipua kolkatessa, ennen kuin tajunta sammuu. Varmaankaan ei enää tajuttomana.

Sinänsä hyvin tulkinnanvarainen sanamuoto "tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty". Ei ole kovin selvää mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta.


Tuossa on kaksi erillistä kohtaa. Ensiksi, aiheuttaako se ylipäänsä kipua? Varmaankin riippuu siitä missä koukku on kiinni. Saatta olla, että leukaluussa ei juuri ole tuntoa. Toisaata tiedetään, että kielestä kiinni olevat kalat tulevat melko säyseästi vastaan hangoittelemata ylös, jolloin voisi olettaa että kielessä on herkkä tuntoaisti. Toiseksi se lainopillinen ja hyvin tulkinnanvarainen kysymys, mikä on tarpeetonta kipua lain tarkoittamassa mielessä. Jos C&R tuottaa kalalle kipua, niin tällöin sen ollessa kuitenkin sallittua, kalastus on hoidettava minimikivun periaatteella. Tarpeeton on eri asia kuin vältettävissä oleva. Voihan sitä olla kalastamattakin, C&R tai ei, jolloin vamasti välttää kivun tuottamisen.

Minä kun mietin siltä kantilta, että minkä ihmeen takia seeärräys vain tuottaa ylimääräistä kidutusta kalalle ja näin ollen laissa kiellettävä? Se kala kärsii varmasti kivusta tai edes stressistä rimpuillessaan vieheen koukuissa, verkoissa jne. Jos seeärräys kiellettäisiin niin millä perustein kalan ruuaksi otto olisi vähemmin kipua tuottavaa, ja jos puhutaan seeärrä vs lihalaatikkoteoriasta niin seeärrän jälkituotto kivun suhteen asiallisella varustuksella on (tutkitusti) perin vähäistä ja plääplää... Tai, eihän se kala kuolleena tietty jälkioireista kärsi..

Jos seeärrä kielletään, niin alamittaisetkin tapetaan, vai kumotaanko samantien alamitat ja ongitaan kalat pois. Noh, eihän ne ole niin mediaseksikkäitä niin väliäkö tuon. Vielä kun ottaa huomioon että mikä järjestö tämän aivopierun takana on, niin se ei mahdu omaan päähän, samalla logiikalla kalan karkuutus pitäisi olla laissa kiellettyä. 

Sitä mä just tässä meinaan, että eikö se ole käyttötarkoituksesta ja pyyntitavasta riippumatta tarpeetonta/ylimääräistä/ynnämuutasellaista joutilasta kiduttaa sitä kalaa millään tavalla, ja jos joku niin se, on aika vaikeeta tässä harrastuksessa. Paitsi ehkä, jos vaan tuulastaa ja kolauttaa suoraan silmien väliin, dynamiittia unohtamatta. Ampuuhan metsästäjätkin joskus hiuksen hienosti huti, ja... Noh, ei jaksa tätä. 
Mun mielestä kuitenkin 100 prosenttinen seeärräys on yhtä pöljää, kuin vastaava lihalaatikkolahtaus. Mikä sitten milläkin tapaa puoltaa suuntaan tai toiseen, niin jokainen ajattelua osaava/harrastava tietänee sen. Jos ei tiedä, niin minä en kerro...


Ja tätähän mä olen tässä aamusta asti naureskellut, edelleen. Eiköhän me joskus saada Suomessakin jotain aikaan. Joskus on vaan tätä menoa sukupuuton jälkeen.

Twitteristä löytyy hyvät väännöt muuten.

Niin, ja juuri se saaliin vapautus olisi näin ollen kiellettävä muun muassa alamittaiset mukaan lukien (ja toivottavasti tulevaisuuden ylämittaiset), joten tämäkin lama lienee ihan ansaittua. Jos vain tuota ravintoa miettii, niin aika harva suomalainen tai muun maalainenkaan on pelkän kalan varassa ravintonsa suhteen. Ja jos/kun on, niin niitä lama-aikoja ei kannata ihmetellä... Toisaalta sitä aina miettii leikkelehyllyllä että onks tässä järkeä. Varmaankin hyvä ettei kalasta ole ihan yhtä kovaa tarjontaa, sillä menolla salakoistakin tapeltaisiin ihmisten kesken nykyään.


En muista tiedä, mutta kyllä itse käytän mieluummin fileet hyväksi. Ja jos joutuu turhan ison kalan kolkkaamaan niin sille selkäruodolle(kin) löytyy ottajia, mukaan lukien hlökohtainen hyödyntäminen. On muuten maukkain pala kalasta.